Attac ja Euroopan Unioni
Ranskan Attacin puheenjohtaja Aurélie Trouvé lähetti äskettäin lyhyen
kannanoton Euroopan Attacien listalle. Hän toivoo, että Euroopan Attacit hyväksyisivät yhteisen kannanoton ns. reformisopimukseen.
Reformisopimus on EU-johtajien viime kesänä hyväksymä muunnelma EU:n perustuslaista. Sen virallinen nimi on Traité sur le fonctionnement de l'Union européenne eli sopimus Euroopan Unionin toiminnasta, ja se aiotaan
ilmeisesti hyväksyä seuraavassa EU-huippukokouksessa ylihuomenna ja
perjantaina.
Hieman pidempi ja perusteellisempi versio Ranskan Attacin paperista on osoitteessa http://www.france.attac.org/spip.php?article7576
Itse olen varsin tyytymätön kehitykseen ja keskusteluun viime kevään
jälkeen, jolloin Euroopan Attacit tekivät ja hyväksyivät yhteisen
kannanoton Kohti Euroopan unionin uutta oikeudellista perustaa: Attacin kymmenen periaatetta demokraattiselle sopimukselle.
Attac ei ole mielestäni kyennyt uudistamaan ajattelua Euroopan Unionista, joskin saman voi sanoa myös nykyisistä
EU-johtajista. Ranskalaisten ehdottama kannanotto on
mielestäni rutiininomainen reaktio reaktioon, sillä
reformisopimus on jo itsessään pelkkä reaktio Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksiin ja v. 2004 perustuslakiehdotuksen hieman vesitetty muunnelma.
On enemmän kuin ymmärrettävää, että näin on käynyt. Attacia ei
perustettu uudistamaan luovasti Eurooppan Unionia vaan ainoastaan
yhdistykseksi, joka painostaisi hallituksia soveltamaan globaalista
valuutanvaihtoveroa, "rahoitusmarkkinoiden riisumiseksi aseista".
Euroopan Unionin tulevaisuutta hahmotettaessa joutuu ottamaan kantaa paitsi finanssiglobalisaatiota koskeviin aseisiin myös esim. NATOn arsenaaleihin sekä Ranskan ja Britannian kansallisiin ydinaseisiin. EU-problematiikka saattaa siis yhdellä kertaa helposti tuoda liiankin monta asiaa kenen tahansa yksinkertaisen attac'laisen (kuten allekirjoittaneen) pohdittavaksi.
Oma kantani on, että pitäisi nostaa uudelleen pöydälle Euroopan parlamentin v. 1984 hyväksymä perustuslakiluonnos ja muokata sitä luovalla tavalla viimeisten kahdenkymmenen vuoden maailmantapatumat huomioon ottaen.
Toistaiseksi en ole kuullut kenenkään suoraa päätä tyrmäävän tätä ajatusta tai edes yrittäneen argumentoida sitä vastaan. Päättelen, että joko Spinelli-projektin jatkamista on pidetty täysin hulluna ehdotuksena tai sitten ei ole uskallettu tai haluttu sanoa mitään, koska asiasta ei ole yksinkertaisesti ollut tarkempaa tai yhtään tietoa.
Olen yrittänyt vaivoin paikata omia ja muiden EU-sivistyksen
aukkoja saiteilla http://www.spinellisfootsteps.info,
wiki.spinellisfootsteps.info ja
blog.spinellisfootsteps.info.
Vaikka Attac ei oikein ehtisi tai haluaisi keskittyä Euroopan Unionin uudistamiseen toivon sen jatkavan hienoa työtään. Globaali valuutanvaihtovero, verotukselllnen oikeudenmukaisuus - erityisesti veroparatiisien lakkauttaminen - ja kehitysmaiden velan mitätöinti ovat edelleen yhtä välttämäyyömiä toimenpiteitä kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin Attac syntyi Ranskassa.