Mikas blogg

21 October
2006

Toisenlainen EU on mahdollinen!

Lahden EU-kokouksen aikana järjestetyistä mielenosoituksista monille taisi jäädä se kuva, että Attac ja VEU ovat yhtä mieltä Euroopan yhdentymisestä.

Näin ei ole. Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskuksen (VEU) kanta Euroopan Unioniin ja Suomen EU-jäsenyyteen on käsittääkseni selkeästi kielteinen. Sen sijaan Attac ei ole ottanut kantaa Suomen EU-jäsenyyteen eikä myöskään EU:n olemassaoloon sinänsä. Suomen Attacin jäsenten ei myöskään tarvitse olla yhtä mieltä EU-jäsenyyttä ja EU:n olemassaoloa koskevista kysymyksistä.

Mikäli Suomen Attac ilmoittaisi ykskantaan, että Suomen tulee erota EU:sta ja että itse EU:kin pitäisi lakkauttaa, allekirjoittanut eroaisi Suomen Attacista. Kannatan Suomen EU-jäsenyyttä, EU:n olemassaoloa ja EU:n kehittämistä alkuperäisten, federalististen, aatteiden pohjalta.

Tästä huolimatta en kuitenkaan hyväksyisi EU:lle viime vuosina tyrkytettyä perustuslaillista sopimusta, jonka henki on uusliberalistinen ja joka sitoisi EU:n entistä kiinteämmin NATO:on ja Yhdysvaltojen imperialismiin.

Mielestäni Suomen Attacin tulisi nyt tavalla tai toisella tehdä selväksi ensinnäkin itselleen ja mahdollisesti myös muille (mikä ei tule olemaan helppoa), että sen tavoitteisiin ei kuulu EU:n vastustaminen eikä Suomen EU-jäsenyyden purkaminen.

***

Hesarin toimittaja Mikko Paakkanen raportoi Lahden EU-mielenosoituksesta (21.10.2006):

"Iltapäivällä alkoi paikalle tulla enemmän väkeä, kun Lahden Attacin vetämä, EU:ta vastustanut verkosto ryhtyi pystyttämään esiintymislavaa ja makkaranpaistokojua Karjalan palauttajien telttakatosten viereen."

Hesarin artikkeliin kuuluvassa faktaruudussa sanotaan toisaalta näin:

"Lähes yhtä paljon väkeä kokosi Attac-liikkeen organisoima mielenosoitus, johon osallistui useita järjestöjä. Sen teema oli EU-kriittinen."

Niin olikin, mutta EU-kriittisyys ei ole sama kuin EU-vastaisuus. Media leimasi Attacin alkuvuosina Attacin globalisaation vastustajaksi, vaikka suuri osa järjestön kannattajista tuskin vastustaa globalisaatiota sinänsä, vaan ainoastaan nykyistä, pankkiirien ja suuryhtiöiden johtamaa globalisaatioprosessia. (Attac erityisesti finanssiglobalisaatiota.)

Globalisaatio on kuitenkin pelkkä käsite, joka pyrkii kuvaamaan jotakin olennaista nykymaailman kehityksestä, kun taas EU on olemassa oleva valtiollinen rakenne, monimutkainen eurooppalainen instituutio. On totta, ettei EU ole yhtä vakiintunut valtiona kuin Yhdysvallat, saatikka Suomi. Voi jopa olla, että EU joskus hajoaa niin kuin Neuvostoliitto hajosi. Vuonna 2006 EU:n vastustaminen sinänsä on kuitenkin hyvin pitkälle menevä poliittinen kanta.

***

Esimerkiksi Italiassa, jossa toisen maailmansodan aikana kehittyi voimakas fasisminvastainen vastarintaliike, ja jonka kansa oli saanut kokea myös ensimmäisen maailmansodan kauhut, EU-aatteella, toisin sanoen eurooppalaisella federalismilla, on paljon voimakkaampi jalansija kuin Suomessa. Niinpä Italian kansalle, ja myös Italian kommunisteille, sosialisteille, sosiaalidemokraateille ja ay-liikkeen aktivisteille, Euroopan poliittinen ja taloudellinen yhdentyminen on alusta alkaen ollut myönteinen asia.

Suomen kansan historialliset kokemukset ovat, kuten tiedämme, näissä suhteissa varsin erilaiset kuin italialaisten kokemukset. Täällä ei olla ehkä vieläkään ymmärretty, että EU on periaatteessa edistyksellinen ja kannatettava projekti.

Suomi on viety EU:hun lähinnä sosiaalidemokraattien johdolla. Mutta tuo alkuperäinen eurooppalainen federalismi, josta minä edellä olen puhunut, ei koskaan saanut jalansijaa Suomessa eikä se ole vieläkään kunnolla rantautunut Suomeen. Onko Paavo Lipponen federalisti? Veikkaanpa, että hän kiertäisi tämän kysymyksen. Sama koskee muuten Ruotsin Göran Perssonia - Tony Blairista puhumattakaan.

Voi kyllä todeta, että demarit ja muut hallituspuolueet ovat yrittäneet sopeuttaa Suomea EU:hun.

Ongelma on siinä, että EU:ta ei ole kehitetty Altiero Spinellin (1907-1986) federalististen periaatteiden vaan Jean Monnet'n (1888-1979) funktionalististen periaatteiden pohjalta. Niinpä esimerkiksi EU-parlamentilla ei ole niitä laajoja valtuuksia, jotka sille kuuluisivat eurooppalaisessa liittovaltiossa. EU:ta kehitetään hallitusten välisen diplomatian ja teknokraattisen komission kautta. Komissio ole poliittisesti vastuussa juuri kenellekään - paitsi todelliselle toimeksiantajalleen ja linjanvetäjälleen eli ylikansalliselle kapitalismille, toisin sanoen pankkiireille ja suuryhtiöille. Tästä seuraa muun muassa EU:n kuuluisa demokratiavaje.

Täällä Suomessa tarvitaan epäilemättä EU-kriittisyyttä. Lisäksi tarvittaisiin myös nykyistä enemmän EU-myönteisyyttä ja rohkeutta puuttua EU-kehitykseen.

Mikael Böök