Mikas blogg

Demonstration mot kriget i Irak, Helsingfors mars 2003
Börja med END!
Entries : Category [ Attac ]
Valuutanvaihtovero, veroparatiisit, velkaongelma, G8, IMF, Maailmanpankki, julkiset palvelut, WTO, GATS, TRIPS, EU:n perustuslaki.

föregående artikelblock  1   [2]   3   följande artikelblock

24 May
2007

Euroopan Unionin postidirektiivi

Lisäys Mikä hiton Itella?-artikkeliin
[Attac] 

  Meidän postilaitoksemme, tämä "ihmiskunnan hyväntekijä" Voltairen sanojen mukaan, ei ole syntynyt noin vain. Minusta vaikuttaa siltä kuin se pitkällinen kamppailu, joka on edeltänyt tätä suurenmoista instituutiota, ilmentäisi sosiaalista edistystä ylimalkaan; ja se tie, jota postilaitos on vaeltanut, voi vielä osoitautua tieksi kohti yhdistynyttä rauhan maailmaa.
                                            –
Laurin Zilliacus


Tammikuun 1 pnä v. 1840  astui voimaan laki, jonka mukaan The Post Office alkaisi velottaa pennin per kirje koko Yhdistyneen Kuningaskunnan alueella. Kansa oli riemuissaan  julkisen yleispalvelun syntymisestä.  Maailman ensimmäinen postimerkki, ns. musta penny, oli merkki koko maailmalle.   - Hänen suuri suunnitelmansa levisi kuin kulovalkea koko sivistyneeseen maailmaan, totesi Englannin pääministeri Gladstone myöhemmin Rowland Hillistä, Englannin postiuudistuksen uranuurtajasta.

Tammikuun 1 pnä v. 2009 astuu voimaan EUn postidirektiivi. Julkinen palvelu ja omaisuus otetaan jälleen kansalta pois ja  luovutetaan  vero- ja pankkiparatiiseihin kapitaalejaan  rekisteröiville pääomasijoittajille.  - EU-komissaari Charley Greevyn tulee erota, koska hän ei ole onnistunut takaamaan rahoitusta kansalaisten yleiselle postipalvelulle,  vaativat  postityöntekijöiden liitot julkilausumassaan toukokuussa 2007.

Suomi on yksi niistä harvoista maista, jotka ovat lainsäädännössä jo nyt  yksityistäneet postin. Suomen Posti on saamassa käsittämättömän peitenimen Itella. Vastaavasti Tony Blairin Englannissa Post Officea aiottiin muuttaa Consigniaksi, mutta postin työntekijät ja yleisö onnistuivat estämään  tekaistun nimen käyttöönoton. Nykyään Englannin postiyhtiön nimi on Royal Mail Group Ltd.

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ja  Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY kampanjoivat  jonkun verran julkisten palvelujen puolesta. Muut vaikenevat.  EUn komissio jatkaa kaikessa rauhassa kaikkien palveluiden "asteittaista ja säädeltyä vapauttamista" Maailman kauppajärjestön GATS-sopimuksen (1995) hengessä.

Onko EUn postidirektiiville olemassa vaihtoehto? Kyllä on, ja se kiteytyy seuraavaan kysymykseen:  miksei EU rakenna hienoa,  julkista, yleiseurooppalaista postipalvelua? Amerikan Yhdysvalloilla  on  liittovaltion postipalvelu  (United States Postal Service) aina Benjamin Franklinin ajoista alkaen. Miksei  EU vieläkään osaa olla aidosti federalistinen ja rakentava?


föregående artikelblock  1   [2]   3   följande artikelblock

09 June
2007

Miksi osoitamme mieltä G8:aa vastaan?

[Attac] 


"och dessa blinda, som tror sig stora
de blåser upp sig och drar ihop
med andra blinda sin storhets fora
och står på huvut i samma grop"
-- Nils Ferlin

Sivulla http://www.g-8.de/Webs/G8/EN/Agenda/agenda.html on G8-kokouksen asialista. Se koostuu kahdesta osasta: Growth and responsibility in the global economy, sekä Growth and responsibility in Africa. Ohessa kommentoin lyhyesti asialistan ensimmäistä osaa.

"In its economic policy agenda the German G8 Presidency addresses issues of fundamental importance for stability in global trade and financial relations."

-- G8-maiden keskustelujen pääpaino on talouspolitiikassa. G8 vetää maailman talouspoliittisia suuntaviivoja.

Renewed impetus in discussing strategies aimed at achieving balanced worldwide growth and reducing global imbalances (current account deficit in the United States, insufficient growth in Europe and Japan, growing foreign exchange reserves in Asia); discussion of measures to improve the systemic stability and transparency of financial and capital markets. 

--ATTAC keskittyy toiminnassaan - tai ainakin sen pitäisi keskittyä - juuri näihin asioihin. Esim. "Tobinin veron" alkuperäinen tarkoitushan oli kansainvälisen finanssijärjestelmän vakaus. ATTACin vaatimus vero- ja pankkiparatiisien lakkauttamisesta tähtää rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyden lisäämiseen. Kehtysmaiden velkaongelma kuuluu myös tähän problematiikan osaksi, vaikka sitä ei mainita tässä kohdassa. Ei siis ihme, jos ATTAC vastustaa G8:aa, sillä G8 ei ole suosinut "Tobinin veroa" tai muita globaaleja veroja. Eikä G8 ole tehnyt mitään vero- ja pankkiparatiisien lakkauttamiseksi. Päinvastoin: G8 kantaa osavastuun siitä, että noin puolet maailman kaupasta nykyään kulkee vero- ja pankkiparatiisien kautta. "Läpinäkyvyydestä" puheenollen täytyy myös huomauttaa, että G8-maiden johtajat ovat itse tavan takaa sortuneet taloudelliseen korruptioon. Brittiläisen aseyhtiö BAE-jupakka on yksi ajankohtainen esimerkki. Ranskan ELF-skandaali, Halliburtonin sotasaaliit Irakissa ovat pari muuta esimerkkiä, jotka alleviivaavat G8-maiden johtajien henkilökohtaista syyllisyyttä. ATTACin globalisaatiokritiikki ei kuitenkaan ensisijaisesti kohdistu yksittäisiin roistoihin vaan kestämättömään uusliberaaliseen finanssijärjestelmään, jota G8 on ollut mukana luomassa ja kehittämässä.

G8 commitment to freedom of investment in industrialised nations and emerging economies. Addressing of global investment conditions. Discussion of the social dimension of globalisation and the responsibility of private businesses for their workforce and the environment when making foreign direct investments ("Globalisation with a human face" to quote Chancellor Angela Merkel.)

-- Iskulause "globalisaatio inhimillisillä kasvoilla" muistuttaa hämärästi "reaalisosialismin" ajoista. Mutta ne ihmiset, jotka silloin toivoivat sosialismille inhimillisiä kasvoja, ja jotka kamppailivat sen asian puolesta, olivat sentään ihanteellisia, rohkeita oppositiopoliitikkoja. Joku Alexander Dubcek Tsekkoslovakiassa tai Rudolf Bahro DDR:ssä vaaransivat kirjaimellisesti henkensä reaalisosialismin inhimillistämiseksi. Mitä ovat heidän rinnalla herrat Sarkozy ja Putin, tai rouva Merkel? He ovat kapitalistijohtajia, jotka ovat huolissaan "investointien vapaudesta". Mikäli investointien vapaus on jossain uhattuna, he ovat valmiit hyökkäämään sotilaallisesti. Sanalla sanoen, he ovat nykyajan Breshnevejä.

Dialogue on the central importance of innovation as the foundation of knowledge-based societies and the need to strengthen the protection of innovations against product and trademark piracy. Development of preventive strategies with the private sector, focusing in particular on the responsibility of the trade. 

-- Nykyinen älyllisen omaisuuden regiimi on yksi väärimmistä järjestelmistä mitä on koskaan luotu - G8-maiden johdolla. Tämän laajentuvan järjestelmän tarkoitus on inhimillisen tiedon muuttaminen yksityisomaisuudeksi ja tiedon yksityisomistuksen mahollistamien korkojen ulosmittaaminen. Tätä "älyllisen omaisuuden" järjestelmää kutsutaan "tiedon feodalismiksi" (Drahos & Braithwaite). Järjestelmän uhreina ovat erityisesti Etelän köyhät ihmiset. Vrt. AIDS-lääkkeiden patenttien valvonnan tiukentaminen.

The sustainable use of resources as a key task for the future. Great importance will be attributed to the subject of energy efficiency. New impetus for global climate protection and common international efforts after 2012 (post-Kyoto) will play an important role.

 -- Mutta miten paljon "energiaa" kuluu Irakin ja Afghanistanin sodissa? Mitkä maat osallistuvat kyseisiin sotiin? Vastaus: G7-maat. Venäjä käy omaa sotaansa Tsetseniassa. Kaikissa näissä sodissa öljyvarantojen ja öljyn tuotannon hallitseminen näyttävät keskeistä osaa. Miten jos tuo rikkaiden maiden kahdeksikko energiatehokkuuden nimissä ensinnäkin lopettaisi öljyimperialisminsa? Ihan vain päästöjen vähentämiseksi? Kun BAE-yhtiö möi sotilaslentokoneita Saudiarabialle 42 miljardin punnan edestä, säästettiinkö silloin energiaa? Ainakaan ei säästetty öljyä, sillä Saudien kuningashuone maksoi rahalla, jolla G8-maat ostivat öljyä. Entä edustaako sotilaslentokoneiden tuotanto energian säästämistä? Ja kun Blairin hallitus voiteli prinssi Bandaria maksamalla hänelle 30 miljoonaa puntaa per vuosineljännes, jotta kauppa sujuisi, mitä me silloin säästimme?

The German G8 Presidency will not lose sight of its guiding motto, "Involving emerging economies in the system of global responsibility". The political initiatives triggered in Heiligendamm are to be continued in a structured dialogue with the larger emerging economies.

-- Tämä on agendan ensimmäisen osan viimeinen kohta. Ensimmäisen osan otsikko oli "kasvu ja vastuu globaalisessa taloudessa". Olemme nähneet että tämä merkitsee viheliäisen ja korruptoituneen järjestelmän ylläpitämistä. Nyt järjestelmän johtajat haluavat suostutella mukaan rosvoretkelleen myös "nousevia talouksia" kuten Kiina, Intia, Brasilia ja Etelä Afrikkaa. "


 Ce G8 doit être le dernier ! Attac demande la suppression du G8, ce directoire illégitime du monde. Attac prône une réforme radicale de la régulation internationale autour de l'ONU et des textes fondamentaux dont elle est garante (Déclaration universelle des droits de l'homme, Charte des Nations unies, conventions de l'Organisation internationale du travail... ). Attac France exige des membres du G8 des engagements clairs pour les pays du Sud : - L'annulation totale de la dette publique de ces pays. - La transparence et le contrôle des flux financiers par des taxes globales, ainsi que la restitution des fonds détournés par les régimes corrompus et les multinationales occidentales. - L'abandon des conditionnalités et des plans d'ajustement structurel. - La définition d'un droit international de la dette et la création d'une instance juste d'arbitrage entre les intérêts des créanciers et des débiteurs. - La suppression des subventions occidentales aux exportations vers les pays du Sud, et la reconnaissance du droit de ces pays à la souveraineté et à la sécurité alimentaires. C'est pour porter ces exigences qu'Attac France appelle à se rendre massivement du 1er au 8 juin au contre-sommet de Heiligendamm pour manifester notre opposition à ceux qui se prétendent les maîtres de la planète." http://www.france.attac.org/spip.php?article7111


föregående artikelblock  1   [2]   3   följande artikelblock

05 October
2007

Kehityspolitiikka eilen, tänään ja huomenna?

[Attac] 

Aloitin perjantai-aamuni lukemalla South Centren taustapaperin EU-maiden ja ATK-maiden (Afrikan, Tyynenmeren ja Karibian maiden) tekeillä olevista taloudellisista kumppanuussopimuksista, jotka tunnetaan nimellä EPA-sopimukset.

Kehitysmaiden hallitusten perustama South Centre toimii Genevessä, missä myös Maailman kauppajärjestö WTO pitää toimistoaan. Tämän järjestön tarkoituksena on tukea ja valistaa kehitysmaiden kauppaneuvottelijoita.

EPA-neuvottelijoille laadittu peruskurssi on tarpeellista luettavaa myös meille eurooppalaisille kansalaisaktivisteille, jotka emme EPA-neuvotteluihin osallistu. Sopii kuitenkin kysyä, onko meidän tehtävämme yrittää pelastaa mikä on pelastettavissa EPA-sopimuksissa.

South Centren paperia lukiessani muistelen kehitysyhteistyöpolitiikan omia kehitysvaiheita, ja siinä ohessa minun henkilökohtaisia kehitysvaiheitani.

Tärkeä oman kehityspoliittisen näkemykseni muototumisen kannalta oli Länsi-Afrikan matka, jonka tein 21-vuotiaana vuonna 1969.

1960-luku oli YK:ssa julistettu kehityksen vuosikymmeneksi. Kehitys oli silloin jotakin pelkästään myönteistä ja toivottavaa. Siihen aikaan ei vielä ymmärretty puhua ekologisesti kestävästä kehityksestä. Satuin kuitekin kuulumaan (opiskelija)sukupolveen, joka tajusi virallisten kehityspuheiden taloudellisen kestämättömyyden. Johan von Bonsdorff yhdessä Johannes Pakaslahden kanssa kokosivat silloisen kehitysajattelun kritiikin pamflettiin Valistuneet saalistajat. Kenelle hyöty kehitysavustamme? (Ärrä-kirja 1970).

Suomen kehitysapu- , myöhemmin kehitysyhteistyöpolitiikkaa johtivat siihen aikaan suomalaisten vientiyritysten johtajat ja sellaiset poliitikot kuin Ahti Karjalainen. Nykyään sitä johtavat ylikansallisten yritysten johtajat ja sellaiset poliitikot kuin Paavo Väyrynen ja Ilkka Kanerva. Onkohan ero kovin merkittävä kun kehityspolitiikan jatkuvuus ruumiillistuu Väyrysen ja Kanervan henkilöissä. (Hekin olivat mukana jo 1970-luvulla.)

Vuonna 1969, Togon pääkaupungissa käydessäni, Lomén sopimusta ei vielä ollut. Eurooppalaisten afrikkalaiset siirtomaat olivat vasta muodostuneet itsenäisiksi valtioiksi. Niiden pyrkimykset muodostaa yhtenäinen kehityspoliittinen liittotuma, ts. panafrikanismi eli afrikkalainen
federalismi, oli jo ehtinyt valua hiekkaan kun Lomén sopimus entisten siirtomaavaltioiden ja siirtomaiden välille solmittiin vuonna 1975.

Lomén sopimus oli hengeltään kehityspoliittinen, vaikka siihen aikaan tosin puhuttiin myös - ja aiheellisesti - uuskolonialismista. Mutta 1970-luvun uuskolonialismiin sisältyi siis tiettyä vastuullisuutta, ts. teollisuusmaat ottaisivat vastuuta kehitysmaiden kehityksestä. Lomén sopimus erosi tässä mielessä merkittävästi nyt tähtäimessä olevista EPA-sopimuksista, jotka velvoittavat ensisijaisesti ja realistisesti katsoen miltei yksinomaan vapaakauppaan.

Niinpä Lomén sopimus tähtäsi (kuten South Centren paperissa muistutetaan) kehitysmaiden julkisten palveluiden kehittämiseen, ei palveluiden kaupan vapauttamiseen, mikä on EPA-sopimusten keskeinen tavoite. Tässä on kysymys nykyisen kehityspolitiikan kokonaisuutta hallitsevasta piirteestä, sillä palveluiden osuus on maasta riippuen 25-75% kaikesta kaupasta ja myös tavarakauppaan elimellisesti kietoutuvaa toimintaa.

Kun Suomen hallitus nyt julkaisee uuden kehityspoliittisen ohjelmansa, kysymys ei siis enää ole kehitysmaiden julkisten palveluiden eli yhteiskuntien kehittämisestä, vaan ainoastaan eurooppalaisten liikeyritysten asemien parantamisesta Afrikan, Karibian Tyynenmeren markkinoilla.

Kuten tiedämme, viralliset tahot niin meillä kuin globaalisessa Etelässä kuitenkin mielellään jatkavat kauniita puheitaan kehityksestä ja kehityspolitiikasta. Niinpä he ovat asettaneet kehityspoliittisia vuosituhattavoitteita. He julistavat taistelevansa urheasti köyhyyttä
vastaan. Ja äänitorvikseen he ovat valinneet Bonon ja Geldofin, jotka esiintyvät maailman talousfoorumeissa ja innostavat popmusiikin voimalla meitä kaikkia mukaan tukemaan ja toteuttamaan heidän jaloja pyrkimyksiään.

Oi, jospa kehityspolitiikan ongelmat ratkeaisivat sillä että me kaikki huomioisimme EPA-sopimusten mainion "kehitysulottuvuuden" ja tekisimme parhaamme tukeaksemme G8-maiden johtajia ja omaa Ilkka Kanervaa sekä Paavo Väyrystä kehitysmaiden kehittämiseksi!

Mutta kehityspolitiikka ei ole sitä mitä se sanoo olevansa. Sillä eurooppalaisten valtioiden siirtomaavallan luhistumisen jälkeinen kehityspolitiikka on toistaiseksi ollut petollista ja vilpillistä. Se on pelkkä veruke, jonka varjolla kehitysmailta viedään luonnonvaroja ja kotiutetaan pääomia. Eurooppa ottaa edelleen Afrikasta paljon enemmän kuin Eurooppaa antaa.

Tämä ottaminen, jota toisinaan kutsutaan riistoksi, on sitäpaitsi suurelta osaltaan illegaalista - ainakin eurooppalaisten oikeuskäsitysten mukaan:


"Kehityspelin puuttuva pala on laittoman pääomavirran vaikutus globaaliin köyhyyteen. Rikkaista maista virtaa vuosittain apua noin 50 miljardia dollaria kehitysmaihin ja siirtymässä oleviin maihin. Samaan aikaan vastakkaiseen
suuntaan pois köyhistä maista virtaa kuitenkin likaista rahaa - sen kaikissa muodoissa - noin 500 miljardia dollaria. Sisään virtaava apu hukkuu luvattomaaan, ulospäin suuntautuvaan pääomavirtaan. Lännen jokaisen apuna jakaman dollarin edestä otamme takaisin noin 10 dollaria pöydän alla tapahtuvissa liiketoimissa." (1)

Mitä se sellainen kehityspolitiikka on olevinaan? Sitä voidaan edelleen kutsua vaikkapa... valistuneeksi saalistukseksi.

Alaviite:

(1) "The missing piece of the development puzzle is the impact of [...] illegal capital flight on global poverty. About Dollars 50bn (Pounds 28bn) in aid flows to developing and transitional economies from richer nations each year. At the same time, roughly Dollars 500bn in dirty money - in all its forms - flows in the opposite direction out of poorer countries. Aid inflows are swamped by a torrent of illicit outflows. For every Dollars 1 the west distributes in assistance across the top of the table, we take back some Dollars 10 in illegal proceeds under the table." (Raymond Baker and Jennifer Nordin: How Dirty Money Binds the Poor, Financial Times, October 13, 2004).


_____________________

Lisäys 6.10.:

Tämän päivän Hufvudstadsbladet sisältää Eva Nilssonin ja Lotta Staffansin artikkelin EPA-sopimuksista. Tämä on ensimmäisiä kertoja - ellei peräti ensimmäinen kerta (?) - kun EPA-sopimukset edes mainitaan Hbl:ssä. Eipä EPA-sopimuksista nyt ole näkynyt tai kuulunut niin hirveesti muuallakaan, ja jos on, niin taatusti jostain vinoutuneesta suomalaiskansallisesta näkökulmasta.

"Mielestäni tässä edelleenkin suhteellisen itsekkäässä maailmassa ei pidä olla niin sinisilmäinen, että kylväisimme vähiä varojamme eri puolille katsomatta, että meidänkin talouselämämme pääsee siitä hyötymään, jos se tapahtuu luonnolliselta taloudelliselta pohjalta" (tri Ahti Karjalainen, vrt em. teos Valistuneet saalistajat, s 93).


Eva Nilssonin ja Lotta Staffansin artikkeli on avaus mm. "luonnollisen taloudellisen pohjan" kyseenalaistamiseen.
Hbl:ssä on myös RKP:n Gunvor Kronmanin puheenvuoro UM: n Keh.Pol.Linja-paperista. Kronman moittii KehPol-paperia toisaalta "köyhyysperspektiivin", toisaalta "koherenssin" puutteesta.

Itse pidän virallisia puheita köyhyydestä ja köyhyyden vastaisesta taistelusta hurskasteluna ja kaksinaismooraalin ilmentymänä. Minusta on toisin sanoen hyvä jos hallituksen Kehityspoliittisessa papereissa puhutaan vähemmän köyhyydestä ja enemmän vaikkapa ympäristöongelmista niin kuin ajankohtaisesta paperissa tehdään.

Väyrynen ilmeisesti ajaa edeltäjiään vakavammin (?) kehitysavun osuuden nostamista 0,7 prosenttiin budjetista. Se voi olla myönteinen asia edellyttäen, että kriittinen keskustelu kehitysavusta jatkuu ja syventyy.

Erityisesti on tuotava esiin kehityspolitiikan ja kehitysavun pimeää puolta, "valistunutta saalistusta". - "Aid as imperialism" is as true today as it was thirty years ago when Teresa Hayter wrote a book with that title", kuten tansanialainen Issa Shivij asian ilmaisi.

__________

Toinen lisäys:

Tapahtuma "Suomen LIVE AID III" lähestyy.
Se kajahtaa entistä vahvempana legendaarisen Tavastia - klubin lavalta ! Täytettä kaikille aisteille paiskoo ainutlaatuinen, vain Tavastian keikkaa varten koottu, lähes sata esiintyjää käsittävä muhkea esiintyjäkaarti, joka koostuu pääosin eri ikäisistä kotimaisista rockartisteista.

Maratonina läpi illan kulkevan konsertin yhteistyökumppanina on myös Suomen Punainen Risti, jonka kautta konsertin tuotto ohjautuu perille Afrikan aids-työhön. Alunperin Sir Bob Geldofin konseptin mukaan rokkarit puhaltavat nyt yhteiseen hiileen tärkeän asian vuoksi myös Pohjolan ikiomassa LIVE AID - megatapahtumassa.


Olen itsekin vanha rokkari (ainakin kotitarpeeksi) eli tarkoitukseni ei ole loukata muusikoita, jotka osallistuvat Live Aid'iin tai muitakaan kansalaisia. Muusikkojen kuten meidän kaikkien kannattaisi kuitenkin miettiä Bonon ja Geldofin nykyistä roolia tarkemmin. Ohessa pari linkkiä, joidan takaa löytyy kriittistä lisätietoa:

http://www.taxresearch.org.uk/Blog/2007/07/29/geldof-does-a-bono/

http://taxjustice.blogspot.com/2007/07/geldof-bono-and-baker.html

George Monbiot'n kolumni The Man Who Betrayed the Poor"The Guardian-lehdessä 6.syyskuuta 2005 kertoo Geldofin roolista Gleneagles'in G8-kokouksen yhteydessä.
To the corporate press, and therefore to most of the public, he is a saint. Among those who know something about the issues, he is detested. (Monbiot on Geldof)


föregående artikelblock  1   [2]   3   följande artikelblock

16 October
2007

Attac ja Euroopan Unioni

[Attac] 

Ranskan Attacin puheenjohtaja Aurélie Trouvé lähetti äskettäin lyhyen kannanoton Euroopan Attacien listalle. Hän toivoo, että Euroopan Attacit hyväksyisivät yhteisen kannanoton ns. reformisopimukseen.

Reformisopimus on EU-johtajien viime kesänä hyväksymä muunnelma EU:n perustuslaista. Sen virallinen nimi on Traité sur le fonctionnement de l'Union européenne eli sopimus Euroopan Unionin toiminnasta, ja se aiotaan ilmeisesti hyväksyä seuraavassa EU-huippukokouksessa ylihuomenna ja perjantaina.

Hieman pidempi ja perusteellisempi versio Ranskan Attacin paperista on osoitteessa http://www.france.attac.org/spip.php?article7576

Itse olen varsin tyytymätön kehitykseen ja keskusteluun viime kevään jälkeen, jolloin Euroopan Attacit tekivät ja hyväksyivät yhteisen kannanoton Kohti Euroopan unionin uutta oikeudellista perustaa: Attacin kymmenen periaatetta demokraattiselle sopimukselle.

Attac ei ole mielestäni kyennyt uudistamaan ajattelua Euroopan Unionista, joskin saman voi sanoa myös nykyisistä EU-johtajista. Ranskalaisten ehdottama kannanotto on mielestäni rutiininomainen reaktio reaktioon, sillä reformisopimus on jo itsessään pelkkä reaktio Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksiin ja v. 2004 perustuslakiehdotuksen hieman vesitetty muunnelma.

On enemmän kuin ymmärrettävää, että näin on käynyt. Attacia ei perustettu uudistamaan luovasti Eurooppan Unionia vaan ainoastaan yhdistykseksi, joka painostaisi hallituksia soveltamaan globaalista valuutanvaihtoveroa, "rahoitusmarkkinoiden riisumiseksi aseista".

Euroopan Unionin tulevaisuutta hahmotettaessa joutuu ottamaan kantaa paitsi finanssiglobalisaatiota koskeviin aseisiin myös esim. NATOn arsenaaleihin sekä Ranskan ja Britannian kansallisiin ydinaseisiin. EU-problematiikka saattaa siis yhdellä kertaa helposti tuoda liiankin monta asiaa kenen tahansa yksinkertaisen attac'laisen (kuten allekirjoittaneen) pohdittavaksi.

Oma kantani on, että pitäisi nostaa uudelleen pöydälle Euroopan parlamentin v. 1984 hyväksymä perustuslakiluonnos ja muokata sitä luovalla tavalla viimeisten kahdenkymmenen vuoden maailmantapatumat huomioon ottaen.

Toistaiseksi en ole kuullut kenenkään suoraa päätä tyrmäävän tätä ajatusta tai edes yrittäneen argumentoida sitä vastaan. Päättelen, että joko Spinelli-projektin jatkamista on pidetty täysin hulluna ehdotuksena tai sitten ei ole uskallettu tai haluttu sanoa mitään, koska asiasta ei ole yksinkertaisesti ollut tarkempaa tai yhtään tietoa.

Olen yrittänyt vaivoin paikata omia ja muiden EU-sivistyksen aukkoja saiteilla http://www.spinellisfootsteps.info, wiki.spinellisfootsteps.info ja blog.spinellisfootsteps.info.

Vaikka Attac ei oikein ehtisi tai haluaisi keskittyä Euroopan Unionin uudistamiseen toivon sen jatkavan hienoa työtään. Globaali valuutanvaihtovero, verotukselllnen oikeudenmukaisuus - erityisesti veroparatiisien lakkauttaminen - ja kehitysmaiden velan mitätöinti ovat edelleen yhtä välttämäyyömiä toimenpiteitä kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin Attac syntyi Ranskassa.


föregående artikelblock  1   [2]   3   följande artikelblock

20 October
2007

Euroopan Attac hylkäsi EU:n uudistussopimuksen

[Attac] 

Suomen hallitus haluaisi Shellin ja Nokian hallitusten puheenjohtajan Jorma Ollilan EU:hun perustettavaan ns. viisasten ryhmään, kertoi MTV3:n uutiset perjantaina. (Helsingin Sanomien uutisen mukaan)
Mitä tästä voi päätellä? Viisain on se ihminen, joka kykenee myymään eniten matkapuhelimia.

Toisenlainen henki vallitsi Euroopassa vielä Altiero Spinellin (1907-1986) aikaan ennen uusliberalistisen hegemonian toteutumista. Toivottavasti Spinellin postuumisti julkaistu omaelämäkerta Come ho cercato di diventare saggio (Miten olen yrittänyt viisastua) saadaan joskus lukea Suomen kielellä.

Aikaisemmin tänä aamuna saatoin lähettää oheisen tiedotteen Suomen Attacin postituslistalle, johon voi liittyä Sympa-listapalvelun kautta, osoitteessa http://sympa.kaapeli.fi/.

Euroopan maiden Attacit ottivat eilen perjantaina kielteisen kannan EU-johtajien Lissabonissa toissapäivänä hyväksymään uudistussopimukseen.

Kuten muistetaan, Euroopan maiden Attac-järjestöt esittivät viime maaliskuussa "kymmenen periaatetta demokraattiselle EU-sopimukselle". Eilen Lissabonissa hyväksytty uudistussopimus ei kunnioita yhtäkään näistä periaatteista, Euroopan Attacit toteavat Pariisissa ja Berliinissä perjantaina 19.lokakuuta julkaisemassaan lausunnossa.

Uudistussopimus on vain naamioitu versio siitä perustuslakisopimuksesta, jonka Ranskan ja Hollannin äänestäjät hylkäsivät keväällä 2005, sanoo Ranskan Attacin puheenjohtaja, EU:n maatalouspolitiikasta väitöskirjaa valmisteleva Aurélie Trouvé.

Ohessa yhteenveto Euroopan Attacien kannanoton keskeisistä kohdista:

1. Epädemokraattinen menetelmä. - Attacin mielestä uuden EU-sopimuksen käsittelylle ja sen hyväksymiselle olisi tarvittu kansalaisten valitsema kokous sekä kansallisten parlamenttien aktiivinen osaanotto. Sopimuksen olisi pitänyt olla lyhyt ja yleistajuinen. Lissabonissa hyväksytty uudistussopimus on jälleen pitkä ja lukukelvoton.

2. Instituutioiden toiminta on edelleen lukossa. - Euroopan parlamentin vaikutusmahdollisuudet ovat edelleen liian rajoitettuja. Parlamentti ei voi tehdä lakialoitteita. Kansalliset parlamentit eivät voi kyseenalaistaa EU-direktiivejä. EU:n toimeenpanevalle elimelle eli Komissiolle on annettu sekä lainsäädäntövaltaa että tuomiovaltaa kun taas eri maiden johtajista koostuvalle Neuvostolle on suotu ainoastaan lainsäädäntövaltaa. Lobbareiden suuri vaikutusvalta jatkuu. Parlamentti ei voi erottaa komission jäseniä. Oikeus kansalaisaloitteiden tekemiseen jää hyväksi aikomukseksi. Euroopan keskuspankki saa jatkaa demokraattisen valvonnan ulottumattomissa ainoana tavoitteenaan hintojen vakaus, josta on tullut koko unionin tavoite.

3. Ei vaihtoehtoa uusliberalismille. - Paljon mainostetusta "vapaa ja vääristymätön kilpailu"-lausekkeiden poistamisesta huolimatta uudistussopimuksen teksti uhkuu uusliberalistista kilpailuhenkeä. Palveluiden kehitys alistetaan taloudellisen kilpailun näkökohdille. Sosiaali- ja veropolitiikan harmonisointia ei voida toteuttaa poliittisilla päätöksillä vaan ainoastaan markkinoiden kautta. EU-maille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin sopeutuminen uusliberalismin yhteiskuntamalliin.

4. Rajoitetut perusoikeudet. - Perusoikeuskirja (johon uudistussopimuksessa viitataan) ei luo eurooppalaista sosiaalista oikeutta. Lisäksi Puolalle ja Iso-Britannialle annettiin oikeus olla noudattamatta perusoikeuskirjan säädöksiä.

5. Militaristinen ja atlantistinen sopimus. - Lauseella "jäsenvaltiot sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan" uudistussopimus rohkaisee militarismiin. (Lainattu kohta lienee ainoa missä jäsenvaltioita kehotetaan kasvattamaan julkisia menojaan. - toim. huom.) Unionin puolustuspolitiikan ja -yhteistyön täytyy olla NATO:n puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia. Sopimus rohkaisee terrorismin vastaisen taistelun nimissä ulkomailla tapahtuviin interventioihin.

Uusliberalismi leimaa uudistussopimusta niin periaatetasolla kuin sopimuksen edistämän käytännön politiikan osalta. Pienista parannuksista huolimatta uudistussopimus ei poista EU:n rakenteellista demokratiavajetta. Näin ollen Euroopan Attac ei voi olla tyytyväinen uudistussopimukseen. Kansojen on saatava päättää tulevaisuudesta. Siksi jokaisessa Euroopan valtiossa tulee järjestää kansanäänestys uudistussopimuksesta.

Kannanoton allekirjoittivat eilen mm. Saksan Attac, Itävallan Attac, Espanjan Attac, Ranskan Attac, Unkarin Attac, Italian Attac, Alankomaiden Attac, Puolan Attac ja Portugalin Attac. Myös Suomen Attac on liittynyt kannanoton allekirjoittajiin.

VIITTEET:

Euroopan unionin neuvosto - Ehdotus uudistusssopimukseksi

Traité modificatif : les Attac d'Europe disent non.

Kohti Euroopan unionin uutta oikeudellista perustaa: Attacin kymmenen periaatetta demokraattiselle sopimukselle


föregående artikelblock  1   [2]   3   följande artikelblock

09 March
2009

Paavo Lipponen - årets anti-intellektuell

[Attac] 

Här följer en översättning av Attacs pressmeddelande 6.3.2009.

ATTAC BELÖNAR PAAVO LIPPONEN

Attac Finland har utkorat fd statsminister Paavo Lipponen till Ledande anti-intellektuell år 2009. Priset tilldelas Paavo Lipponen för hans klumpiga kappvändning i tidningen Turun Sanomat den 6 mars 2009.

I sitt verk "Järki voittaa" (Förnuftet segrar) presenterade Lipponen själv en klassificering av finländska intellektuella och anti-intellektuella. Därvid gav han titeln anti-intellektuell åt bl a Attacs tidigare ordförande Heikki Patomäki, som i klara ordalag hade kritiserat nyliberalismen.

Inom Attac har man emellertid mycket gott att säga om Lipponens nya giv. "Nya anti-intellektuella måste ges utrymme. Synd bara att diskussionen om saken på sin tid avstannade helt. Lipponens spelöppning var modig och klassificeringen förvarar väl sin plats i dagens samhällsdiskussion ", säger Attacs ordförande Mikko Sauli.

"Det är skandalöst att just Lipponen ska klaga på den sittande regeringens nyliberalism eftersom det var Lipponens egen regering som medvetet införde nyliberlismens politiska ideologi i Finland", påpekar för sin del medlemmen av Attacs styrelse Sanna Salo. "Högst på vår ledande anti-intellektuelles meritlista står hans intellektuella ohederlighet", tillägger Salo angående prismotiveringarna.

Priset "Ledande anti-intellektuell" utdelas i år för första gången. Attac planerar inte att göra det till en årlig tradition. "Vi hoppas att en gång är nog, men vi kan nog tänka oss att belöna arbete för nyliberalismens främjande också i fortsättningen", avslutar Salo.

Närmare information:

Mikko Sauli, ordförande, 040-7474323
Sanna Salo, medlem av styrelsen, 045-1308579


föregående artikelblock  1   [2]   3   följande artikelblock

13 June
2009

Friheten att välja annorlunda (Vapaus valita toisin)

[Attac] 

Medan vänstervänner och och -bekanta förbereder sig för dagens stora sammankomst i huvudstadens Kulturhus inriktar jag mig på att fira en stilla lördag ute på landet. Vänstersamlingen heter Friheten att välja annorlunda (Vapaus valita toisin). Så vill jag också kalla mitt lördagsfirande.

"Det gäller att välja det minst onda i denna världsomfattande ekonomiska kris", meddelar chefredaktör Hannu Olkinuora på Hufvudstadsbladets paradsida angående de förestående permitteringarna av tidningspersonalen.

 

På 1970-talet lade jag "Litet är vackert" (Small is Beautiful) ifrån mig. Nu tackar och tar jag bokens innehåll till mig.

 

Inget välstånd skulle kunna rättfärdiga att man hopar stora kvantiteter höggradigt giftiga ämnen som det inte finns någon metod att göra "säkra" och som förblir en oberäknelig fara för hela skapelsen under historiska eller till och med geologiska tidrymder. Att göra något sådant är en förbrytelse mot livet självt, en förbrytelse som är oändligt mycket allvarligare än något brott som någonsin har förövats av människan. Tanken att en civilisation skulle kunna bygga på en sådan förbrytelse är en etisk, andlig och metafysisk vanskaplighet. Den innebär att man skulle sköta människans ekonomiska affärer som om människan inte betydde någonting." -- E.F.Schumacher

 



Under 1900-talet förra hälft vallfärdade ett antal västerlänningar till Indien för att träffa och samarbeta med M.K. Gandhi. Senare skulle Satish Kumar (f 1936) resa i motsatt väderstreck. På 1960-talet utvandrade han med andra ord från Indien till Västerlandet. At the age of 26, he was one of two peace campaigners who walked 8,000 miles from Delhi to Washington by way of London in support of nuclear disarmament.. Det var då Bertrand Russell m fl bildade De hundras kommitté (Committee of 100) och David Papworth m fl grundade tidskriften Resurgence, vars politiska linje Schumacher, en av medlemmarna i redaktionsrådet, sammanfattade i sitt berömda slagord. Satish Kumar är tidskriftens redaktör. Vem väljer mahatman?

Attac - förening för skatt på valutatransaktioner Ställda inför "denna världsomfattande ekonomiska kris" ser sig också statsråden tvungna att införa tobinskatt. Men för dem handlar det bara om en kringgående manöver i syfte att lura medborgarna, inklusive statsråden själva. Regeringar är benägna att sticka huvudet i busken.

Attac däremot grundades ju för att vara medborgarna till hjälp. Därför bör Attac gå till roten med problemet, som diktaren beskriver:
[... ]andra skiljer för guld och ängar
Och skiljer ända till hundradel
Men skiljetecknet som heter pengar
Är alltid interpunkteringsfel
- Nils Ferlin


Vidare lördagsläsning The Role of Money av Frederick Soddy (klicka på innehållsförteckningen):



.


föregående artikelblock  1   [2]   3   följande artikelblock

20 September
2009

Tobinskatten åter på modet

[Attac] 

Regeringarna i EU har under de senaste dagarna diskuterat en plan på att lägga fram ett förslag till en "tobinskatt" på G20-mötet i Pittsburgh 24-25 september.

James Tobin själv tänkte sig på 1970-talet, att valutatransaktionsskatten skulle rädda finansmarknaderna, vilkas hjul börjat rulla allt fortare efter dollarns lösgörande från guldmyntfoten (1971), från att råka i kris. Men när våra regeringar idag återkommer till Tobins idé är krisen ju redan ett faktum; nu handlar det om att "täcka kostnaderna för finanskrisen", som fd Lehman-bankiren Sony Kapoor uttrycker saken i en lång och fascinerande intervju på The Real News Network.

Officiellt är regeringarna ute efter att hitta på innovativa sätt att finansiera utveckling. Intäkterna från en eventuelll valuta- och/eller finanstransaktionsskatt skulle således komma utvecklingsländerna till godo. Hur? Detta är tillsvidare tämligen oklart.

Enligt franska utrikesministern Bernard Kouchners precisering skulle skatten på finansiella transaktioner sättas till 0,005%, vilket skulle ge 20-30 miljarder dollar per år. Inte bara valutatransaktioner utan också aktieköp och handel med derivat skulle enligt Kouchner beskattas. Europeiska ministrar och statschefer, bl a Sarkozy, Merkel och Barroso, har meddelat att de är villiga att stöda införandet av en sådan finanstransaktionsskatt.

Franska Attacs ledare Aurelie Trouvé och Jean-Marie Harribey påminde för sin del på fredagen om att James Tobin faktiskt hade en skatt på 0,5-1 procent i tankarna. Tobins egen skattesats vore alltså 100-200 gånger större än Kouchners. Vidare är det oklart hur G20-länderna skulle förverkliga Kouchners förslag. Enligt förslaget vore skatten frivillig, vilket Attac också kritiserar.

Desutom vet de europeiska regeringarna mycket väl att USA inte kommer att godkänna förslaget, understryker franska Attac. Det rör sig alltså närmast om ett spel för kulisserna.

tyska Attacs hemsida läser man: "Nu borde [förbundskanslern] Merkel och [finansministern] Steinbrück låta handling följa på ord och massivt stöda finanstransaktionsskattens införande under G20-mötet i Pittsburgh". Å andra sidan, fortsätter tyska Attac, "kan införandet av finanstransaktionsskatten bara utgöra ett första steg emot en reglering av finansmarknaderna. Handel med riskabla värdepapper bör förbjudas, skatteoaserna bör dräneras och ingen bank man bör inte längre låta någon bank bli "too big to fail". Det måste bli omöjligt att göra enorma vinster på finansmarknaderna medan staten får stå för förlusterna."

Den politiskt genomtänkta modell för ett internationellt avtal om valutatransaktionsskatt, som prof Heikki Patomäki och den belgiska juristen Lieven Denys presenterade på Världens sociala forum år 2002 tycks ingen -- inte ens Attac -- längre vilja komma ihåg. Enligt det förslaget skulle t ex EU tillsammans med en rad andra länder (utan USA, ifall USA vägrar) bilda en särskild organisation (Currency Transactions Tax Organisation) med demokratiska strukturer; denna CTTO skulle sedan besluta om skattesatsen och användningen av intäkterna. Patomäkis och Denys' Utkast till avtal om valutatransaktionsskatt står att läsa på nätet på ett antal språk, inklusive svenska (www.nigd.org/ctt).


föregående artikelblock  1   [2]   3   följande artikelblock

02 September
2010

Lokal ekonomi med bytesring och egen valuta?

Landsbygdsriksdagen 2010: Grupp 3
[Attac] 

Landsbygdsriksdagen är landsbygdens riksdag. Byar, organisationer och kommuner i Svenskfinland (och, skulle jag tro, också i finska Finland samt utlandet) är välkomna att delta i den 11. landsbygdsriksdagen som hålls på Haikko herrgård i Borgå 25-26.9.2010. Läs mer om evenemanget och programmet på sajten www.landsbygdsriksdagen.fi!
Landsbygdsriksdagen har 12 arbetsgrupper. Grupp 3 handlar om hur man skapar lokala valutor och bytesringar.

flygblad grupp 3

"Den lokalt skapade valutan stannar i den lokala ekonomin . Där finns den alltid tillgänglig. Vanliga pengar däremot, som sätts in på bank, återinvesteras mycket sällan i det område de kommer från." (ur artikeln Nya pengar för en grön planet)


föregående artikelblock  1   [2]   3   följande artikelblock

12 April
2011

Vårt gemensamma förvaltarregister

[Attac] 

Skattepolitiken är det tema som tycks ligga högst på de televiserade valdiskussionernas agendor. Och då är det en sak jag skulle vilja fråga både av diskussionsledarna och av statsministern jämte hennes kolleger från de olika riksdagspartierna: varför diskuterar ni inte utvecklingen av allas vårt gemensamma förvaltarregister?

I förvaltarregistret (grundat genom riksdagsbeslut 1991) införs utländska investerares aktieinnehav i finländska firmor. Det speciella med detta register är att ägarna får förbli anonyma. I registret antecknas nämligen bara namnet på den utländska bank där investeraren har deponerat sina värdepapper. Därför lyckas inte ens den grävande journalisten Tuomo Pietiläinen på Helsingin Sanomat hålla reda på vem som egentligen äger våra storföretag. I teorin lär skattemyndigheternas rätt att få information av de utländska bankerna visserligen vara garanterad. Men i praktiken lyckas finansbranschens lobbare avhålla staten från inblandning i denna omfattande men ack så känsliga ruljans.

T ex Nokias aktier är till 85% förvaltarregistrerade. Nokia ägs m a o anonymt av företag eller personer som föredrar att göra sina affärer offshore. I riksdagens revisionsutskotts utredning påpekas, att Finland pga förvaltarregistret har blivit ett skatteparadis. Den årliga skatteförlusten för staten uppskattas till flera hundra miljoner euro.

Hittills har finländare i princip gjort sig skyldiga till skattefusk ifall de använt utländska bulvaner för att dölja sina aktieinnehav i förvaltarregistret.

Men en arbetsgrupp som Mari Kiviniemi lät tillsätta medan hon fortfarande var kommun- och förvaltningsminister föreslår nu, att också finländare ska få utnyttja förvaltarregistret.

Vad är detta om inte att legalisera den nya penningaristokratins ekonomiska brottslighet?

Om förvaltarregistret kan med fog sägas vad nobelförfattaren Günter Grass har skrivit om demokratins utveckling i Tyskland: "Parlamentet har urartat till börsfilial... Är det att undra på om allt flera medborgare upprörs, äcklas och... bedömer att valprocessen är en fars och avstår från sin rösträtt?" (Die Zeit 4.5.2005).

Den ifrågavarande farsen uppförs f n på Ryhmäteatteris scen i Helsingfors.

Pjäsen har fått det slående namnet "Eduskunta".

Mikael Böök
Medlem i ATTAC rf (förening för beskattning av finanstransaktionerna till gagn för medborgaren)

Insänd för publicering till Hbl 9.4.; omarbetad 11.4.


Prev  1   [2]   3   Next

>> Mikas hemsida

Powered by COREBlog



laskuri alkaen-påbörjad-started 2014-01-23