Afganistanin sodan kannatus laskee

Kamppailu yleisen mielipiteen hallinnasta kiristyi Hollannin päätettyä viime keväänä vetää sotajoukkonsa pois Afganistanin Naton Isaf-operaatiosta.

[Artikkeli julkaistiin lyhennettynä Voimassa 10/2010]

Yhdysvalloissa huolestuttiin, että muut Euroopan maat tulevat perässä. Tiedustelupalvelu CIA:ssa laadittiin suunnitelma yleisen mielipiteen pitämiseksi suosiollisena. Naisten tuen voittaminen on julkisen hyväksynnän ydintä. Suomen sotapropagandassa käytetään samoja menetelmiä.
Puolustusministeriön viestintäjohtajan Jyrki Iivonen lausui Turun Sanomille 16.11., että Naton Isaf-operaation julkisuuskuvan puolesta joudutaan tekemään enemmän töitä kuin minkään aikaisemman operaation. Lehdistötiedottamisen lisäksi avuksi on otettu yleisöluennot, joilla yliopistoissa yritetään hankkia tukea sotatoimien jatkamiselle.
Kansainvälisten gallupien mukaan sodan siviiliuhrit, etenkin naiset, vaikuttavat voimakkaasti yleiseen mielipiteeseen. Suojellakseen vaikeuksissa olevia sotilaitaan Yhdysvallat ja Nato ampuvat umpimähkäisesti ohjuksia ja kranaatteja afgaanikyliin. Ensimmäinen harhaisku osui hääjuhlaan 2002, jolloin virallisesti 44 afgaanisiviiliä kuoli ja 120 haavoittui. Vielä verisempi oli syyskuussa 2009 Kunduzin ilmaisku, missä yli 140 siviiliä kuoli. Elokuussa 2007 puolalaiset avasivat kranaattitulen Nangar Khein kylän hääjuhliin, jolloin kuoli kuusi ihmistä. Tapahtumista tehtiin salainen raportti "Tapaus, joka saattaa aiheuttaa negatiivista julkisuutta". Puolalaiset eivät saaneet tuomioita. Tapaus pysyi piilossa, kunnes Wikileaks-sivusto julkaisi siitä tietoja.
Tapaukset eivät ole ainoita, vaan toistuvat muutaman kuukauden välein. Ulkomaiset joukot surmaavat viattomia siviilejä ja peittelevät tekojaan. Tämä ilmenee useille viestimille vuodetuista Yhdysvaltain armeijan sotilasraporteista. Palkkajoukkoihin värväytyy asehulluja, jotka ampuvat ensin ja kysyvät sitten.
Viime keväänä Wikileaks julkisti keskustiedustelupalvelu CIA:n salaisen muistion (Special Memorandum 11.3.2010), jossa pohdittiin mitä Afganistanin sodan alenevalle kannatukselle pitää tehdä. Muistiossa oltiin erityisen huolestuneita naisten kielteisestä suhtautumisesta sotaan. Ranskassa he olivat 8% ja Saksassa peräti 22% miehiä kriittisempiä. Naton Isaf-operaation suosio kotikentillä riippuu naisten hyväksynnästä. Tehokkain keino vaikuttaa länsimaisiin naisiin on antaa Talibanin sortamien afgaaninaisten kertoa kokemuksistaan. Pitää luoda tiedotusverkosto tukemaan tätä uutisointia, pääteltiin muistiossa. Kun burkha-asuinen nainen ilmestyy uutiskuviin, Naton Isaf-operaatio hyväksytään.

Naiset ja sotapropaganda

Suomessa naisten merkitys Afganistan-mielipiteelle huomattiin jo aikaa sitten ilman CIA-muistiota. Kokoomus-poliitikot ovat perustelleet Suomen osallistumista Nato-operaatioon nimenomaan naisten aseman puolustamisella. Eduskunnan Afganistan-keskustelussa joulukuussa 2007 Ben Zyskowicz ja Tuulikki Ukkola pelottelivat naisten paluusta ”nyrkin ja hellan väliin” ja tyttöjen koulunkäynnin estämisellä, jos suomalaiset lähtevät ja Taliban palaa valtaan.
Jo syksyllä 2007 naistoimittajien puheenjohtaja Eeva Koskinen tapasi YK:n naistenrahaston UNIFEMin järjestämässä tilaisuudessa Kabulissa naisjärjestö NAWA:n (The New Afghanistan Women Association) puheenjohtajan Shafiqa Habibin, joka esitti naistoimittajille pyynnön alkaa järjestää heille ammatillista jatkokoulutusta. Näin syntyi Learning Together –projekti. Naistoimittajat ry:n kouluttajat ovat vuodesta 2008 olleet opettamassa afgaaninaisille journalismia. Ensimmäinen koulutus oli syksyllä 2009. Kaikkiaan koulutuksia on ollut kolme, joista viimeisin oli tänä lokakuussa.
NAWA:n puheenjohtaja Shafiqa Habibi on koulutukseltaan journalismin lisensiaatti Kabulin yliopistosta ja hän on toiminut toimittajana, tuottajana ja johtajana paikallisissa radioissa ja kansallisella TV-asemalla vuodesta 1964.
Naistoimittajien Afganistan-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Anne Hyvönen kertoo, että he ovat saaneet kolmivuotiselle hankkeelle Ulkoministeriön kehitysyhteistyömäärärahoja sekä yksityistä tukea.
- Suomen Microsoft lahjoitti hankkeelle 15 ammattikäyttöön sopivaa Office-pakettia. Yleisradiolta olemme saaneet videoprojektoreita ja päätteitä. Suomen Canonin tuki hankkeelle on ollut kymmenen video-ominaisuuksin varustettua Ixus-kameraa. Tukijoita ovat olleet myös Eläketurvakeskus, Turva ja Tapiola muistitikuillaan. Kabulin yliopiston journalismin laitos on odottanut jo useita vuosia amerikkalaisen yliopiston lupaamaa rahoitusta harjoitustoimituksen rakentamiseksi. Naistoimittajien yritysyhteistyön avulla voimme kuitenkin saattaa alkuun uutishuonekokeilun, sanoo Anne Hyvönen.
Naistoimittajien puheenjohtaja Eeva Koskinen on tyytyväinen tuloksiin.
- Olemme järjestäneet koulutusta noin 24 naistoimittajalle heidän toivomistaan aiheista, kuten kuvajournalismista, uutisjournalismista, reportaaseista ja haastattelutekniikoista. Viimeisin koulutus lokakuussa tänä vuonna koski juttutyyppejä ja konsepteja eri medioissa. Olemme järjestäneet heille pressitilaisuuksia sikäläiseen parlamenttiin ja ministereille, sekä kertoneet omista tavoistamme tehdä journalistin työtä Suomen olosuhteissa. Olemme tukeneet ja vahvistaneet heidän toimittajan identiteettiään ja samalla myös voimistaneet heitä naisina, Koskinen kertoo.
- Yhteistyömme on synnyttänyt avoimia, luottamuksellisia ja suoria ihmissuhteita ja uskomme esimerkin antavan heille voimaa ja intoa jatkaa joskus vaativassakin journalistin työssä Afganistanin yhteiskunnan monin tavoin haastavassa kehitysvaiheessa, arvioi Eeva Koskinen.
Projektin ohjausryhmään kuuluva Kirsi Mattila on myös iloinen.
- Olemme innostaneet afganistanilaisia kollegoitamme, mutta vähintään yhtä paljon he ovat innostaneet meitä. Kyse on yhdessä oppimisesta. Sattumoisin mietin juuri yhtä kurssilaistamme; kuvia, joita hän otti edellisellä kurssilla keväällä ja kuvia, joita hän otti viime kurssilla syksyllä. Hänen kehityksensä kuvaajana oli huima. Kun ensimmäisissä kuvissa ei ollut oikein mitään kompositiota eikä mitään mihin silmänsä kiinnittäisi, oli uusissa kuvissa selvästi ajateltu idea. Hän myös kokeili erilaisia kuvakulmia, pani itsensä todella peliin yrittäessään ottaa mahdollisimman hyvän kuvan. Hän oli innoissaan itse omasta kehityksestään, kuvaamisesta, uusista ideoista.
– Suurimmat onnistumiset ovat tämänkaltaisia pieniä tarinoita ja jokaisella kurssilaisella on oma tarinansa. Muutama on oppinut käyttämään internetiä ja sähköpostia ja uusi maailma on avautunut, Kirsi Mattila kertoo.

Naistoimittajat ja Afganistan

Voima –lehti kysyi pitääkö Naistoimittajien mielestä Suomen jatkaa osallistumista Naton Isaf-operaatioon? Puheenjohtajan ja hankkeen ohjausryhmän koordinaattorin Eeva Koskisen kanta on, että kyllä pitää.
- Kansainvälisen vastuun kantaminen edellyttää myös Suomelta osallistumista. Turvallisuustilanteen kohennuttua Suomi toivottavasti toimii jatkossa vahvasti kehitysyhteistyön ja siviilikriisinhallinnan sektoreilla, Koskinen sanoo.
Afganistan-projektin ohjausryhmän puheenjohtaja Anne Hyvönen korostaa, että asevoimin ei Afganistania ylösrakenneta.
- Suomessakin politiikan liturgia Afganistanista kulkee linjassa montako rauhanturvaajaa ja missä päin maakuntia he ovat. Sen sijaan pitäisi puhua avun ja tuen sisällöstä, sanoo Anne Hyvönen.
- Uskon, että joukossamme on molemmilla tavoin ajattelevia ihmisiä. Aivan kuten Afganistanissakin tapaamamme naistoimittajat jakaantuvat selvästi kahtia. Noin puolet toivoo, että ulkomaiset joukot lähtisivät Afganistanista ja antaisivat heidän sotia oman sotansa. Ja toinen puoli haluaa, että kansainväliset joukot jäävät, koska pelko Talibanin paluusta valtaan on suuri varsinkin tapaamiemme koulutettujen naisten joukossa, vastaa Kirsi Mattila.

Afganistan-gallupit ja Suomi

Naton Isaf-operaation osallistuvissa Länsi-Euroopan maissa selvä enemmistö on sitä vastaan, ja erityisesti naiset ovat miehiä kriittisempiä. Englannissa 52% väestöstä on vastaan, Hollannissa 57%, Ranskassa 70% ja Saksassa peräti 85% on sotaretkeä vastaan.
Suomessa on toisin. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan gallup-tiedotteen mukaan 67% oli sitä mieltä, että Suomen ei tulisi pysyä kokonaan erossa Afganistanista ja päinvastaista mieltä oli 29% (marraskuu 2010).
Tosin MTS sai aivan erilaisen tuloksen kysyttäessä pitäisikö Suomen jatkaa sotilaallista läsnäoloa Afganistanissa. Tällöin 48% oli sitä mieltä, että Suomen tulisi lopettaa sotilaallinen läsnäolo Afganistanissa, ja 46% sitä mieltä, että sotilaallista läsnäoloa siellä tulisi jatkaa.
Mielipidetiedusteluista useita kirjoja ja tutkimuksia julkaissut emeritusprofessori Pertti Suhonen pitää tuloksia ristiriitaisina:
- Ei oikeastaan ole perusteita verrata Suomen 67/29 prosenttia muiden maiden Afganistanin sotaretkeä koskeviin tuloksiin. Suomen luvut koskevat mielipiteitä myös muusta toiminnasta Afganistanissa. Suomen 48% on oikeampi vertailukohde, Suhonen arvioi.
- Tuloksina esitetään lukuja, jotka eivät voi pitää samaan aikaan paikkaansa. Tällaiset ristiriidat ovat toki aika tavallisia, mutta niitä pitäisi jotenkin kommentoida raportoinnin yhteydessä.
MTS:n gallupissa huomiota herättää, että miesten ja naisten välillä ei ole Suomessa eroja toisin kuin Saksassa ja Ranskassa. Voisiko se johtua siitä, että suosittu presidentti Tarja Halonen sanoo, että ”Afganistania ei jätetä pulaan” (HS 20.11.2010)?
- Kovin tuoreesta Halosen vaikutuksesta ei voi olla kyse, kun gallupin aineisto on kerätty syys-lokakuun taitteessa, Suhonen sanoo. Hän tulkitsee suomalaisten haluavan Afganistan-operaation painottamista siviilipuolelle.
- Kysyttäessä pitäisikö ”Auttaa demokraattisen hallinnon rakentamisessa” 77% vastasi kyllä. Kehitysyhteistyötä halusi tukea 74%.
Samaan aikaan sotilaallinen vastarinta Afganistanissa kiihtyy. Puolustusministeriö Pentagonin raportti Yhdysvaltain kongressille myöntää, että väkivalta maassa on yltynyt viime kuukausina ennennäkemättömäksi. Afganistanin hallitukseen ja sitä tukeviin läntisiin joukkoihin kohdistuva vastarinta on yhä kehittyneempää (BBC 24.11.10). Hollannin jälkeen Kanada vetää 3000 miestä pois maasta ensi vuonna. Jäljelle jäävät sotilaat tarvitsevat lisää resursseja. Kehitysyhteistyöhön ja siviilikriisihallintaan, kuten naisten aseman parantamiseen, tuskin tulee lisää.
Myös taistelu yleisestä mielipiteestä ja erityisesti naisten sieluista kiihtyy. Burkha-asuisia afgaaninaisia nähdään varmasti Suomen medioissa.
Anne Hyvönen kertoo, että Naistoimittajien Afganistan-projektia jatketaan. Ensi vuonna koulutus on huhtikuussa ja päätösseminaari syksyllä Helsingissä.
- Todennäköisesti haemme hankkeelle jatkoa ensi vuoden keväällä.
JORMA MÄNTYLÄ