23 February
2014

Kuntaliitokset ja ympäristö

Lehtien yleisönosastoissa kirjoitetaan usein, että Tampereen naapurikunnat kuppaavat keskuskaupunkia. Sieltä käydään töissä Tampereella ja maksetaan verot kehyskuntiin. Ympäristönäkökulmasta asetelma kääntyy päälaelleen. Tampere hyödyntää kehyskuntien luontoa, työntää sinne ympäristöhaitat ja saa taloudellisen hyödyn.


Valtioneuvoston verkkosivulla kerrotaan, että ”Jyrki Kataisen hallituksen kuntapolitiikan... tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itse vastaamaan peruspalveluista.”

Peruskunnan ”luonnollisten” rajojen katsotaan siis muodostuvan työssäkäyntialueista. Ympäristöyhdistyksen puheenjohtajana en voi olla ihmettelemättä miten työssäkäyntialueet voivat olla ”luonnollisia”? Miten ihmisten työssäkäynnillä ylipäätänsä voi olla jotain tekemistä luonnon kanssa? Työssä ollessaan ihminen on poissa luonnosta, tai kuten Karl Marx sanoi, hän tuottaa silloin toista luontoa, ihmisen muokkaamaa luontoa.

Hallituksen muotoilua lukiessa kummastuttaa eikö luonnolla, siis sillä alkuperäisellä ensimmäisellä luonnolla pitäisi olla jotain tekemistä kuntarajojen kanssa? Luulisi tämän kiinnostavan ainakin ekologiasta kiinnostuneita puolueita, kuten vihreitä ja vasemmistoliittoa?

Kangasalan luonnonsuojeluyhdistyksellä on yli 30 vuoden kokemus Tampereen pyrkimyksistä hyödyntää Kangasalan luontoa. Suurin osa Tampereen vedestä tulee Kangasalan Roineesta. Tampereen itäiset kaupunginosat on rakennettu Kangasalan harjuista revitystä sorasta. Rakentamisen tuomat työpaikat ovat valuneet Tampereelle, kun Kangasalle ovat jääneet ympäristövahingot.

Muilla kehyskunnilla on samanlaisia kokemuksia. Härmälän lentokenttä siirrettiin Pirkkalaan. Ohitustie vedettiin Pirkkalan läpi ja oikorata halutaan samoin Pirkkalan läpi. Naistenlahden voimalassa poltetaan turvetta. Tampere saa energian ympäristöhaittojen jäädessä Parkanon seudulle. Kun väitetään, että kehyskunnat ”vapaamatkustavat” Tampereen kupeessa, tervetuloa katsomaan millaista tuhoa soranotto on aiheuttanut Vehoniemellä. Tampereen kaupungin sorakuoppa on kaivettu tyhjiin peruskalliota myöten, ja se on vain yksi lukuisista ottoalueista. Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin jatkuvaa työsarkaa ovat Vapon turpeennoston haitat Pohjois-Pirkanmaalla.

Viime vuosina Tampereen naapurikunnat ovat kieltäytyneet uusista ympäristöhaitoista. Keskuspuhdistamo ei kelvannut Nokialle. Valkeakoski, Kangasala ja Akaa haluavat irti Tavasen tekopohjavesihankkeesta. Pälkäne ei siihen koskaan liittynytkään. Tavase Oy saisi sadan vuoden monopolin Pirkanmaan vesihuoltoon ympäristöhaittojen jäädessä Kangasalle ja Pälkäneelle.

Onko tässä todellinen syy haluun pakkoliittää naapurikunnat? Keskuskunnassa on sosiaalisia ja ympäristöongelmia, jotka halutaan työntää kauemmaksi, mutta kehyskunnat haraavat vastaan. Itsenäiset kehyskunnat sentään päättävät luvista, joilla niiden luontoa käytetään hyväksi. Jos Kangasala olisi osa Suur-Tamperetta, lupia ei tarvitsisi enää kysellä.

Tilannetta on kärjistänyt kehyskuntien kaavoitus ja maankäyttö, jolla on houkuteltu hyvätuloisia veronmaksajia. Kermankuorinta on ollut ekologisesti ja sosiaalisesti lyhytnäköistä. Keskuskunnan ongelmien kasvaessa se lisää liitospaineita, kun valtiovalta vielä leikkaa kuntien valtionapuja.

Ympäristöarvojen kunnioittaminen edellyttää päätöksenteon pitämistä paikallisena. On vaikea kuvitella, että Tampereen Keskustorilla tiedettäisiin Kuhmalahden tai Laipanmaan asioista. Kangasalan valtuustossa ja lautakunnissa se on mahdollista.

Jorma Mäntylä
Puheenjohtaja, Kangasalan luonto ry.

(Kolumni: Tampereen luonto -lehti 2/2013.)

Posted by jmantyla at 05:24 | Comments (0)
<< Ylimitoitettu piratismi | Main | Seudullinen kansanäänestys ja pakkoliitokset >>
Comments
There are no comments.
Post a comment