21 February
2014

”Rappiotaiteen" näyttely kiertää Saksassa

Saksan natsien 1930-luvulla takavarikoimaa ”rappiotaidetta” putkahtaa yhä esiin mitä ihmeellisimmistä paikoista. Osa teoksista katosi, osa tuhoutui, mutta monia teoksia on löydetty. Pelastuneista töistä on koottu näyttelyjä, jotka kiertävät Saksassa. Viimeksi Entartete Kunst oli esillä Münchenin Neue Pinakothek -museossa.


Saksan taide-elämän suuri puhdistus Säuberungskrieg toteutettiin Adolf Hitlerin asetuksella 27. heinäkuuta 1937.

Maan taidemuseoista ja gallerioista takavarikoitiin tuolloin virallisesti 16558 teosta. Nykytutkimusten mukaan takavarikoitujen teosten määrä oli noin 19500. Teokset olivat maalauksia, grafiikkaa, patsaita sekä erilaisia metalli- ja puutöitä. Taidetta vietiin 101 museosta ja kokoelmasta 74 kaupungissa eikä niistä maksettu tekijöille korvauksia. ”Rappiotaiteeksi” katsottiin teokset, jotka pilkkasivat Saksan poliittisia ja uskonnollisia merkkihenkilöitä, kuvasivat ”bolsevistista luokkataistelua”, prostituoituja, sukupuolielimiä ja bordelleja, neekereitä, etelän merien saarten asukkaita, juutalaisia, mielenvikaisia tai vammaisia. ”Modernismin” vastustaminen oli tärkeää ja abstrakti taide oli mielenvikaisuutta. Ekspressionistinen ja kubistinen värien ja muodon käyttö oli ”rappiotaidetta”. Siksi Paul Gauguinin (1848-1903) Tahitilla maalamat teokset ja Pablo Picasson (1881-1973) sekä Vincent van Goghin (1853-90) työt joutuivat samaan kategoriaan. Saksalaisen Otto Dixin (1891-1969) kohtaloksi tuli I maailmansodan sotainvalidien, työttömien ja köyhien kuvaaminen.

Hitlerin määräyksen toteutti käytännössä Saksan valtakunnan kulttuurikamarin (Reichskulturkammer) kuvataiteen osaston johtaja Adolf Ziegler (1892-1959). Hän oli natsimielinen taidemaalari, joka oli liittynyt NSDAP-puolueeseen jo 1920-luvun alussa. Hänen toimintansa päämotiivi oli ”kulttuuribolsevismin” vastustaminen. Ziegler tunsi henkilökohtaisesti Hitlerin ja toimi tämän kulttuuripoliittisena neuvonantajana. Adolf Zieglerin johtama viisijäseninen komitea päätti kesällä 1937 miten natsien esteettisiä kriteerejä sovellettiin Saksan gallerioissa. Hän toteutti henkilökohtaisesti noin 700 taideteoksen takavarikoinnin. Valtion haltuun otetut teokset vietiin suurimmaksi osaksi Berliiniin. Teokset, jotka eivät olleet Saksan kansalaisten tekemiä, saatettiin palauttaa tekijöille ulkomaille. Loppu taide jaettiin kolmeen luokkaan: 1. Teokset, jotka voitiin myydä ulkomaille valuuttatulojen saamiseksi tai vaihtaa arvokkaaseen saksalaiseen taiteeseen, 2. Teokset, jotka voitiin laittaa esille ”rappiotaiteen näyttelyyn”, 3. Arvottomat, voitiin hävittää.

Kriteerit olivat järjettömiä. Monet ”rappiotaiteeksi” julistetut teokset saivat sotien jälkeen tunnustusta ja todettiin taiteellisesti arvokkaiksi.

Saksalaisille taiteilijoille natsiestetiikka merkitsi suunnattomia kärsimyksiä. Monet rappiotaiteilijoiksi leimatut joutuivat keskitysleireille ja menehtyivät siellä. Osa pakeni ulkomaille. Hengissä säilyneet erotettiin viroistaan ja taiteellista työtä rajoitettiin. Otto Dix erotettiin Dresdenin taideakatemian professorin virasta.

Pahinta oli julkinen nöyryytys. Adolf Zieglerin johdolla natsit järjestivät takavarikoiduista teoksista kootun ”rappiotaiteen näyttelyn” Münchenissä heinäkuussa 1937. Sen tarkoitus oli osoittaa miten alas modernistinen ja ”bolsevistinen” taide oli vajonnut. Propagandaministeriön suojelema näyttely kiersi yli kymmenessä Saksan kaupungissa vuoteen 1941 saakka. Esillä oli mm. Wassily Kandinskyn, Marc Chagallin, Max Ernstin ja Paul Kleen teoksia.

Osa taide-elämän ”suuressa puhdistuksessa” takavarikoiduista 19500 teoksesta tuhottiin. Noin 5000 poltettiin julkisesti 1939. Ulkomaille myydyistä teoksista ei ole aivan tarkkaa tietoa. Teoksia jäi Saksan valtion virastojen kellareihin ja vinteille.

Yksi säilytyspaikka oli propagandaministeriön virastorakennus Berliinissä osoitteessa Königstraße 50. Sinne tuotiin 1941 jälkeen ”rappiotaiteen” näyttelyssä olleet teokset. Tarkoitus oli myöhemmin myydä tai vaihtaa teoksia ulkomaille.
Elokuussa 1944 Berliiniä pommitettiin ja Königstraße 50 sai täysosuman. Rakennus romahti ja syttyi tuleen. Palo kesti useita päiviä. Kaikkien taideteosten oletettiin tuhoutuneen, kunnes paikalle alettiin kaivaa uutta metroasemaa vuonna 2010. Työmiehet löysivät patsaita.

Myöhemmissä kaivauksissa löydettiin 15 kohtuullisesti säilynyttä teosta. Niistä on koottu »Entartete Kunst« im Bombenschutt -näyttely, joka kiertää Saksassa. Selostustekstien ja muiden aikoinaan kiellettyjen teosten kera saa hyvän käsityksen millaisen mielen pimeyden tuotetta oli natsien ”rappiotaide”.

(Kulttuurivihkot 1/2013. Julkaisen arvion uudelleen aiheen ajankohtaisuuden takia.)

Posted by jmantyla at 23:45 | Comments (0)
<< Miksi lehmä on vihreä ja hevonen lentää? | Main | Euroopan poliittinen ilmastonmuutos >>
Comments
There are no comments.
Post a comment