01 May
2014

Euroopan poliittinen ilmastonmuutos

Vappupuhe Suoraman työväentalolla 1.5.2014

Vappu on Suomessa iloinen kevään juhla. On lämmittävää nähdä, että työväen satavuotista perintöä kunnioitetaan Kangasalla, kuten aamulla nähtiin marssilla ja vakaumuksensa puolesta 1918 kaatuneiden haudalla. Anja Aarnio piti hyvän puheen vuoden 1918 sisällissodasta. Vaikka työväestö näin kunnioittaa työn raskaan raatajia, vappu 2014 on kahdella tavalla poikkeuksellinen ja huolestuttava. Ilmastonmuutos alkaa olla selviö, ja Euroopassa työväen vappua varjostaa äärioikeiston kannatuksen nousu.


Kangasalan Roineesta lähtivät jäät jo 17.4. Normaalisti niiden pitäisi lähteä nyt Vapun jälkeisellä viikolla. Julkisessa lehdistökeskustelussa näkee vieläkin sinnikkäitä ilmastoskeptikoita, jotka kiistävät ilmastonmuutoksen. Heidän määränsä on tasaisessa laskussa.

Mutta myös poliittisessa ilmastossa tapahtuu ikäviä muutoksia. Euroopan parlamentin vaalien ennakkoäänestys alkaa kahden viikon kuluttua. Useimmissa EU-maissa vasemmiston kannatus on pohjalukemissa, ja erityisesti se on sitä Suomessa. Viimeisten gallupien mukaan vasemmiston yhteenlaskettu kannatus on hädin tuskin 24%, kun vuoden 1975 vaaleissa se oli 44%, ja 1966 vaaleissa vasemmisto sai enemmistön eduskuntaan. Suomi on 2014 läntisen Euroopan oikeistolaisin maa.

Samaan aikaan populististen ja äärioikeistolaisten puolueiden kannatus on noussut voimakkaasti koko Euroopassa. Vielä parikymmentä vuotta sitten niihin suhtauduttiin vähätellen, jopa pilkallisesti. Vähäpätöisiä lilliputtipuolueita, kylähulluja. Pikku hiljaa näiden puolueiden kannatus on kasvanut ja ne ovat ylittäneet äänikynnyksiä monissa maissa päästen parlamentteihin. Ensimmäinen iso läpimurto oli Itävallassa, missä Vapauspuolue Jörg Haiderin johdolla sai 27% äänistä vuonna 1999 ja pääsi hallitukseen. Hollannissa Pim Fortuynin lista sai parhaimmillaan 26 kansanedustajaa ennen hajoamistaan. Sen seuraaja Vapauden puolue sai 2010 vaaleissa 24 kansanedustajaa. On syytä huomata, että johtajan kuolema ei ole merkittävästi vaikuttanut Itävallan ja Hollannin äärioikeiston vaalikannatukseen.

Italiassa fasistisen MSI-puolueen seuraaja Alleanza Nazionale oli mukana kaikissa Silvio Berlusconin hallituksissa. Uusi Pohjoisen Liitto luokitellaan samaan kastiin, ja se menestyy hyvin vauraassa Pohjois-Italiassa. Sveitsissä maahanmuuttokriittinen Kansanpuolue on saanut 22% kannatuksen ja 44 kansanedustajaa. Belgian Vlaams Belang –puolueella on tällä hetkellä viisi kansanedustajaa. Tanskan kansanpuolueella oli 2011 vaaleissa 12% kannatus, millä se sai 22 kansanedustajaa. Ruotsin Sverigedemokraterna –puolue ylitti 2010 vaaleissa äänikynnyksen 5,7% kannatuksella ja sai 20 kansanedustajaa. Norjan edistyspuolue sai viime vaaleissa 16% äänistä ja 29 kansanedustajaa. Kreikan tunnettu kultainen aamunkoitto sai 2012 vaaleissa 7% kannatuksen ja 18 kansanedustajaa. Saksassa korkea 5% äänikynnys on vaikeuttanut äärioikeiston etenemistä, mutta natsimielisillä republikaaneilla ja NPD-puolueella on edustajia useissa alueparlamenteissa. Gallupien mukaan oikeistopopulistisen Afd-puolueen ennustetaan nyt pääsevän europarlamenttiin. Ranskassa Jean-Marie Le Penin ja hänen tyttärensä Marine Le Penin kansallinen rintama on koonnut pitkään 10-15% kannatuksen, mutta enemmistövaalin takia se ei ole saanut kuin pari kansanedustajaa kansalliskokoukseen. Kuukausi sitten pidetyissä paikallisvaaleissa kansallinen rintama sai maanvyöryvoiton ohittaen monin paikoin sosialidemokraatit, jotka kärsivät murskatappioita. FN sai 1500 kunnanvaltuutettua. (The Guardian, BBC, France 24 –uutiskanava, tutkimuksia.)

Entä muut Euroopan maat ja Suomi? Monissa maissa näyttää siltä, että äärioikeiston kannatuksen esteenä on vain pätevän johtajan puute. Kun sellainen löytyy, äänikynnykset ja tiedotusvälineet eivät estä kannatuksen kasvua. Johtaja myös pitkälti näyttää miten populistinen tai äärioikeistolainen puolue asemoituu. Kuvaavaa on, että ne eivät ole europarlamentissa saaneet aikaan pysyvää yhteistyötä. Englantilainen professori Matthew Goodwin (U of Nottingham) kirjoittaa tuoreessa New Statesman –lehdessä, että perussuomalaisten Timo Soinia ei voi verrata Jörg Haideriin tai Jean-Marie Le Peniin. Saanemme olla tyytyväisiä, että Timo Soini on varsin kovaotteisesti pitänyt kurissa puolueensa äärioikeiston, kuten James Hirvisaaren tai Kangasalan natsimielenosoittajavaltuutetun. Kääntäen voi sanoa, että Suomeen ei ole syntynyt varsinaista äärioikeistoa, koska sillä ei ole pätevää johtajaa. Professori Goodwin ennustaa silti, että äärioikeisto ja perussuomalaisten kaltaiset populistiryhmittymät voivat saada 100-150 paikkaa europarlamenttiin. Siitä tulisi silloin europarlamentin kolmanneksi suurin ryhmä.

Siksi vappuna on perusteltua kysyä mistä äärioikeiston ja populismin suosio kumpuaa? Olen samaa mieltä kuin Matthew Goodwin New Statesman –lehdessä. Keskeinen syy on etenkin euroaluetta rienaava valtava massatyöttömyys.

Eurostat-tilaston mukaan euroalueella on tänä keväänä 12% työttömyys, 19 miljoonaa ihmistä on vailla työtä. Järkyttävimmät luvut ovat eurokriisimaissa Kreikassa ja Espanjassa, 28 ja 26%. Nuorisotyöttömyys näissä maissa on 55-60% luokkaa. Kokonainen nuorisosukupolvi on tuhoutumassa eurokokeilun takia, vaikka selvästi on nähtävissä, että tämä rahayksikkö ei sovi näille maille.

Kuluneen sanonnan mukaan historia toistaa itseään. Eurolamaa on ollut tapana verrata 1930-luvun lamaan, jonka oloissa Hitler keinotteli valtaan 1933. Totta kyllä äärioikeisto on menestynyt suurtyöttömyyden oloissa. Kun jaettavaa on vähemmän, jakoperusteiksi otetaan rotu tai uskonto. Kun EU:n Maastrichtin sopimusta tehtiin, sen kuuluisista EMU-kriteereistä jätettiin pois työllisyys. Suomessa Esko Seppänen varoitti sormi pystyssä, että eurosta on tulossa työttömyysautomaatti. Valitettavasti ennuste on osunut oikeaan. Mielestäni vasemmiston pitäisi kovaäänisesti vaatia eurovaalien alla Maastricht-kriteerien uudelleenarviointia. Nämä vainoharhaiset inflaationtorjuntakriteerithän ovat Ekp:n ja EU:n finanssipolitiikan ohjeisto edelleen. Työllisyyden paranemisesta ei ole toivoa niin kauan kuin Maastricht-kriteerit ovat voimassa.

Hyvät kuulijat, toverit! Eurooppa on tänään myös erilainen kuin 1930-luvulla. Kansojen varallisuus, sosiaaliturva ja väestön koulutustaso ovat huimasti nousseet 80 vuodessa. Tämä on pitkälti työväenliikkeen ja vasemmiston kamppailun tulosta. Parlamentaarinen demokratia on yleisesti hyväksytty ja vapaa lehdistö on taattu lujin lainsäädännöllisin sitein. Internetin aikana kukaan ei voi Euroopassa enää luoda Hitlerin Saksan tai Mussolinin Italian kaltaisia diktatuureja, joissa oppositio ja kriittinen lehdistö on täysin vaiennettu. Moinen maa ajautuisi pian Pohjois-Korean tai Iranin kaltaiseen eristykseen, ja Euroopassa se olisi mahdottomuus.

Kansalaiset ovat tottuneet siihen, että heillä on aidosti demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia. Kun niitä rajoitetaan ja asioita aletaan tehdä kysymättä ihmisiltä, se herättää epäluuloa ja vihaa. Valitettavasti näitä ilmiöitä on kosolti Euroopan unionissa. Suomi liitettiin rahaliitto Emuun ilman kansanäänestystä, jollainen järjestettiin Ruotsissa ja Tanskassa. Jyrki Kataisen hallituksen aikana Suomi liitettiin Euroopan vakausmekanismiin (EVM) ja talouskurisopimukseen. Suomi on joutunut maksamaan ja takaamaan eurokriisimaiden velkoja, eikä kansalaisten oikeustaju voi hyväksyä miksi meidän pitää taata ja maksaa toisten velkoja. Kansallisuusaate on voimakkaampi kuin Euroopan liittovaltioaatteen kannattajat kuvittelevat. Äärioikeisto käyttää sitä hyväkseen. Vasemmiston kannatuksen lasku johtuu monissa maissa siitä, että sosialidemokraatit rakentavat yhdessä konservatiivien kanssa Euroopan liittovaltiota, vaikka sillä ei ole kansalaisten tukea ja hyväksyntää. Vuosia jatkunut salakuljettaminen tähän liittovaltioon konsensus-politiikan avulla luo vaikutusvallattomuuden ja syrjäyttämisen tunteen. Konsensuksen tai sinipunan oloissa äärioikeisto alkaa näyttää aidolta vaihtoehdolta. Ihmiset näkevät ja kokevat, aivan oikein, että on yhdentekevää äänestääkö oikeiston pääpuoluetta tai vasemmistoa, kun molemmat tekevät pääpiirteittäin samaa etenkin Eurooppa-politiikassa.

Ranskalaisen valtio-oppineen Jacques Rancièren mukaan politiikka on demokraattista tasa-arvoon perustuvaa kiistelyä yhteisen aistein havaittavan maailman jakamisesta. Politiikkaa ei ole, jos jaettavasta ei ole erimielisyyttä. Rancièren mukaan konsensus tai sinipuna, mitä nimeä siitä käytetäänkin, on epänormaali tila. Hän kutsuu sitä jälkidemokraattiseksi politiikan lakkauttamiseksi. Osattomat, jotka syrjäytetään vallankäytöstä, palaavat ennemmin tai myöhemmin vaatimaan osaansa. Perinteisesti heitä on puolustanut vasemmisto, mutta sen missio on hukassa, kun se lähtee mukaan konsensukseen.

Tänä keväänä epäluuloa Euroopan unionia kohtaan on lisännyt sen taitamaton ja tökerö toiminta Ukrainan kriisissä. Unioni antaa mielellään julkilausumia, joissa arvostellaan rasismia ja natsismia, mutta Ukrainassa se tuki ja auttoi valtaan äärioikeistolaisen hallinnon. Ukrainan nykyhallituksessa on neljä ministeriä Svoboda-puolueesta, joka pitää esikuvanaan II maailmansodan ajan Länsi-Ukrainan natsipuoluetta. Se nostaa kiihkeitä tunteita etenkin Venäjällä ja Itä-Ukrainassa. Toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana ukrainalaisia vietiin suurin joukoin keskitysleireille. Kun Länsi-Ukrainassa leireille joutuivat romanit ja juutalaiset, Itä-Ukrainassa leireille joutuivat myös venäläiset, ja Itä-Ukrainassa keskitysleireillä menehtyi moninkertaisesti ihmisiä länsiosiin verrattuna. Tästä historiasta muistutti taannoin Ylessä (30.4.14) Suomen entinen Moskovan suurlähettiläs Heikki Talvitie. Hän on toistuvasti varoittanut länsimaita ja Euroopan unionia Ukrainan nykyhallinnon tukemisen riskeistä sekä Venäjän vastaisista talouspakotteista.

Entisellä pääministerillä Matti Vanhasella oli tapana korostaa ”yhdellä äänellä” puhumisen tärkeyttä. Suomessa kuulee usein, miten Euroopan unionista tulee tehokas toimija, kun se puhuu ”yhdellä äänellä”. Ukrainan kriisi pakottaa kysymään onko unioni se viiteryhmä, jonka kanssa meidän on puhuttava ja toimittava ”yhdellä äänellä”. Asia koskee läheisesti meitä kangasalalaisia, koska venäläinen maakaasu on kuntamme tärkeä energialähde. Presidentti Sauli Niinistö on oikeassa kyseenalaistaessaan Suomen osallistumisen Venäjän vastaisiin pakotteisiin. Sellainen ”yhdellä äänellä” puhuminen ei ole kansallisten etujemme mukaista.

Hyvät kuulijat, toverit! Vasemmiston tulisi vastata ihmisten tunteeseen vaikutusvallattomuudesta Eurooppa-politiikassa ja yleisemminkin tukemalla aidosti demokratiaa, kuuntelemalla kansalaismielipidettä niin kotimaan kuin EU:n ja Naton asioissa, antamalla ihmisille mahdollisuus sanoa sanottavansa niin paikallisesti, kansallisesti kuin EU:n tasolla. Näin annetaan tehokkain mahdollinen vastaisku äärioikeistolle, joka käyttää hyväkseen ihmisten vaikutusvallattomuuden tunnetta.

Näillä demokratiaa tukevilla sanoilla toivotan kaikki tervetulleeksi työväen vappujuhlaan Kangasalan Suoramalla toukokuussa 2014.

Posted by jmantyla at 11:53 | Comments (0)
<< ”Rappiotaiteen" näyttely kiertää Saksassa | Main | Sote on pakkoliitos II >>
Comments
There are no comments.
Post a comment