16 March
2015

Ydinvoima ja yhteisvaluutta euro

Energiapolitiikassa tarvitaan suunnanmuutos. Valitettavasti energia-alan yksityistämiset ovat vahvistaneet markkinavoimia ja heikentäneet yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia. Yhteisvaluutta euro pakottaa sisäiseen devalvaatioon. Silloin tuotantokustannuksia lasketaan energian hintaa alentamalla, eli euro pakottaa ydinvoiman lisärakentamiseen.


Olin viime keskiviikkona 11.3. ympäristöjärjestöjen energiailtamassa Kehräsaaren ravintola 931:ssä. Energiaremontin tarve Suomessa on välttämättömyys. Olemme liian riippuvaisia fossiilisesta tuontienergiasta. Olisi siirryttävä nykyistä enemmän uusiutuvan energian käyttöön.

Suomen kaltaisessa pohjoisessa ja tuontienergiasta riippuvaisessa maassa yhteiskunnalla on oltava voimakkaita keinoja vaikuttaa energian tuotantoon ja kulutukseen. Sähkön tuotanto ja jakelu on veden ja kaasun tavoin luonnollinen monopoli. Tuotteen hinta ei tällöin määräydy markkinoilla vapaassa kilpailussa, vaan poliittisin perustein. Tämä on keskeinen syy pitää ala valtion tai kuntien julkisessa omistuksessa. Se antaa kansalaisille vaikutusmahdollisuuksia monopolin toimintaan sekä poliittisille toimijoille mahdollisuuden vaikuttaa omistuksen kautta eri energiamuotojen kehittämiseen.

Yksityisessä omistuksessa energian tuotannon ja jakelun tavoitteeksi tulee liikevoiton ansainta ja rahojen jakaminen yhtiöiden omistajille. Omistuksesta luopuessaan yhteiskunta menettää voimakkaan vaikuttamiskeinon energiapolitiikkaan.

Valitettavasti Suomessa on tehty pahoja erehdyksiä yksityistämällä julkisessa omistuksessa ollutta energia-alaa. Viimeksi Fortumin omistusosuus sähköverkosta meni ulkomaalaisomistukseen (HS 12.12.2013). Vihreät ja vasemmistopuolueet nukkuivat taas ruususen unta.

Omassa kotikunnassani Kangasalla myytiin 1990-luvun lopulla kuntien omistama sähköyhtiö Hämeen Sähkö ruotsalaiselle Vattenfallille. Seurauksena oli järkyttävä sähkön hinnan nousu ja palvelutason lasku. Sähkön jakelun kaltaisen luonnollisen monopolin antaminen yksityisiin käsiin on kuin verotusoikeuden antamista yksityisille yrityksille. Ne keskittyvät rahastukseen, ja yleisen edun mukaiset energiapoliittiset päämäärät jäävät taustalle. Lisäksi valtio ja kunnat menettävät energiayhtiöiden tuottamat voitot, joita voitaisiin käyttää uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen.

Pahinta on julkisen poliittisen vaikutusvallan heikkeneminen tärkeällä energia-alalla. Markkinavetoisella energia-alalla vaikuttaa juuri nyt eniten raakaöljyn hinnan tuntuva lasku Yhdysvaltain ja Kanadan liuskeöljyn takia. Sitä tulvii markkinoille ja se on pudottanut raakaöljytynnyrin hinnan alle 60 dollariin (Taloussanomat 3.3. ja 11.3.15). Kun öljy on näin halpaa, kiinnostus uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen vähenee. On edullista tuottaa sähköä ja lämpöä polttamalla fossiilista öljyä.

Omistuksella on siis suuri merkitys pyrittäessä vaikuttamaan energiapolitiikkaan. Valitettavasti vihreät ja vasemmisto ovat olleet lukuisissa sinipunahallituksissa mukana yksityistämässä valtionyhtiöitä. Näin tehdessään ne ovat samalla kaivaneet maata omien jalkojensa alta.

Kun omistuksen avulla vaikuttamisesta on luovuttu, jäljelle jää oikeastaan vain yksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen muoto, ja se on verotus.

Eri energiamuotoja voidaan verottaa eri tavoin. Jos jotain energiamuotoa halutaan suosia, kuten aurinko- ja tuulienergiaa, verotetaan sitä vähemmän. Jos taas jostain energiamuodosta halutaan päästä eroon, sitä verotetaan ankarammin, kuten kivihiiltä ja turvetta.

Verotuksen vastakohtana voidaan toki käyttää tukiaisia, eli maksetaan veronmaksajien rahoista erilaisia avustuksia ja tukiaisia sellaisille energiamuodoille, joiden halutaan kehittyvän. Näitähän ovat esimerkiksi tuulienergian syöttötariffit sekä uusien energiamuotojen tutkimukseen ja tuotekehittelyyn annetut avustukset. Minun mielestäni suorien yritystukien pitkäaikaisesta vaikutuksesta on kovin vähän tutkimustietoa. Siksi tukiaisia ei pidä maksaa liikaa eikä ainakaan liian kauan. Kannattamattoman tuotteen pitäminen markkinoilla tukiaisten avulla ei ole pitkän päälle sen enempää veronmaksajien kuin yritysten etujen mukaista.

Greenpeacen Tampereen tapahtumassa esitin, että yhteisvaluutta euro pakottaa ydinvoiman lisärakentamiseen. Kun korko- ja valuuttapolitiikka on luovutettu saksalaisten hallinnoimalle Euroopan keskuspankille, euromaiden keino sopeutua kansainväliseen kilpailuun on sisäinen devalvaatio. Silloin joustavat palkat ja työttömyys sekä (puu)raaka-aineen ja energian hinta. Suomen viemistä euroon kannattivat lähes fanaattisesti vihreät. (Satu Hassi protestoi tässä kohdassa. Turhaan. Kun kotimaisen pääomakannan arvonalennus ei euron oloissa ole mahdollinen, jäljelle jää sisäinen devalvaatio eli työvoiman, raaka-aineen ja energian hinnan polkeminen. Eurovaluutta on tekemässä Suomesta Venäjän kaltaisen energiaa ja raaka-aineita vievän puolikehitysmaan.)

Kannattaa muuten lukea Esko Seppäsen ja Iiro Viinasen keskustelukirja Vasen oikea, oikea vasen (Minerva kustannus 2012). Siteerasin siitä katkelman Ravintola 931:n energiaremontissa. Esko Seppänen ennustaa: ”Otan riskin ja ennustan. Seuraava finanssikupla syntyy raaka-aine- ja energiamarkkinoilla. Epävarmuutta uuden kuplan ajoittumiseen tuo se, että USA:n ylivelkaantumisensa hoitoon käyttämä koko maailmantalouden inflatoiminen vaikeuttaa sen näkemistä, mikä on kuplaa eli pääomamarkkinoiden inflaatiota ja mikä muuten vain hintojen nousua.” –Eskon ennustukset ovat kovin usein osuneet oikeaan. Hän varoitti 1991-93 pankkikriisistä etukäteen, ja Kreikan ottamisesta mukaan euroon.

Kehräsaaren energiaseminaarin järjesti Greenpeacen Tampereen paikallisryhmä. Paikalla oli kansanedustajaehdokkaita lähes kaikista puolueista: Kalle Kiili (Keskusta), Pauli Kiuru (Kokoomus), Satu Hassi (Vihreät), Juhani Räsänen (sit. Kristilliset), Jorma Mäntylä (Vasemmistoliitto), Sanna Marin (SDP), Anssi Putkonen (Muutos 2011) ja Juho Salo (Piraattipuolue).

[Po. artikkeli on tiivistelmä paneelissa esittämästäni.]

Posted by jmantyla at 19:05 | Comments (0)
<< Kaavoituskatsaus | Main | Nato on turvallisuusriski >>
Comments
There are no comments.
Post a comment