12 May
2015

Opetusryhmäkokojen pienentäminen Kangasalla

Opetusryhmäkoon pienentämiseen myönnetyn valtionavustuksen vastaanottaminen oli valtuuston 11.5. kokouksen kuumin aihe. Kokoussalin edessä ei sentään ollut mielenosoitusta, kuten viime marraskuun budjettivaltuuston yhteydessä. Silloin kunnanhallitus esitti, ettei määrärahaa oteta vastaan, mutta päätös lykkääntyi kevääseen. Valtuustopuheeni:


Jos opetusryhmäkoon pienentämiseen myönnettyä valtionavustusta ei oteta vastaan, saavutettava säästö on mitätön. Laskelmien mukaan jakotuntien säästövaikutus tälle vuodelle olisikin vain noin 50000 euroa, siis aivan eri luokkaa kuin esittelyssä.

Esitetyllä säästöllä aiheutettaisiin muutamien vuosien viiveellä huomattavasti suuremmat vahingot. Olin itse pitkään opettajana Oriveden ja Voionmaan opistoilla. Työvoimaviranomaiset lähettivät sinne II asteen opintoihin nuorisotyöttömiä ja koulupudokkaita. Tavoitteena oli opintojen paikkaaminen ja uuden mahdollisuuden antaminen elämään. Toki se onnistuikin joissakin tapauksissa, mutta samalla joutui näkemään mitä oppimisvaikeuksista, mielenterveysongelmista ja laiminlyödystä koulutuksesta seuraa. Puheet syrjäytymisestä ja koulupudokkaista mielenterveysongelmineen ovat tosia, ja myös niistä yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset. En pysty tarkoin laskemaan mitä kohdalleni osuneet tapaukset tulivat maksamaan, kun katsoi näiden nuorten henkilöhistoriaa ja pompottelua viranomaiselta toiselle. Se oli kammottavaa luettavaa, inhimillisiä tragedioita ja suuria yhteiskunnallisia kustannuksia. Kyse oli joka tapauksessa kymmenistä tuhansista ellei yli sadasta tuhannesta eurosta.

Nykyään puhutaan monenmoisista kuplista. Ihmisiä asuu pääkaupunkiseudulla kykenemättä näkemään millaista on elämä kehä I:n ulkopuolella. Kun katson tätä valtuustosalia, tunnistan myös yhden kuplan. Enemmistö valtuutetuista on keski-iältään 50-60 –vuotiaita, johon ikäluokkaan itsekin kuulun. Me totuimme aikoinaan isoihin luokkiin, ja itse olen käynyt koulua 33-35 oppilaan luokissa. Olihan silloinkin kouluhäiriköitä ja oppimisvaikeuksia, mutta ne hoidettiin karttakepin avulla. Silti lähes kaikki, myös ongelmaiset, saivat koulun jälkeen töitä. Työllisyystilanne oli 1960-70 –luvuilla huomattavasti parempi kuin nykyään, ja joinakin vuosina oli lähes täystyöllisyys. Meidän pitäisi nähdä tämän kuplan läpi, sillä nykynuoret elävät paljon kovemmassa ja julmemmassa maailmassa. Nuorisotyöttömyys on nykyään 25-30% luokkaa ja joissakin kunnissa lähes 50% (TEM Tilastotiedote 2015:1, TEM Tilastotiedote 2015:2, VATT POLICY BRIEF 2-2013). Siksi koulupudokkaiden, mielenterveyshäiriöisten ja ongelmanuorten kohtalo on paljon kovempi kuin 40 vuotta sitten. Täten on ilmeistä, että opetuksessa nyt tehtävät säästöt aiheuttavat muutaman vuoden viiveellä tuntuvasti suuremmat taloudelliset menetykset, ja suuria inhimillisiä kärsimyksiä.

Emme voi elää kuplassa, kuten muotisanonta kuuluu. Kannatan valtuutettu Stiina Lahikaisen (vihr.) esitystä, että kunta ottaa vastaan opetusryhmäkoon pienentämiseen myönnetyn valtionavustuksen.

Jorma Mäntylä (vas.)

-Kh:n esitys voitti äänin 34-17, opetusryhmäkoon pienentämiseen myönnettyä valtionavustusta ei oteta vastaan Kanagsalla 2015.

Posted by jmantyla at 12:38 | Comments (0)
<< Vähäväkiset, velka ja Venäjä | Main | Talouslama ja ”normienpurkutalkoot” >>
Comments
There are no comments.
Post a comment