Talouslama ja ”normienpurkutalkoot”
Esillä oleva Kangasalan hallintosäännön muutos kertoo vain osan tulossa olevasta. Jos valtuuston esittelylistan mukana ei olisi oheismateriaalia, esitys ei olisi hallintolain hengen mukainen. Tekeillä oleva kunnan organisaatiouudistus merkitsee tuntuvaa vallan keskittämistä ja kuntademokratian rajoittamista. Se alkaa liiketoimintajaoston lakkauttamisesta ja perustuu virhearvioon talouden ja demokratian suhteesta.
Kunnanjohtaja Auvisen organisaatiouudistus lähtee ajatuksesta, että demokratia on rasite ja haitta. Se hidastaa päätöksentekoa ja on tehotonta, ja siksi se vaikeuttaa kunnan talouden hoitamista sekä yritysten sijoittumista kuntaan.
Kun diagnoosi on väärä, myös hoito ja lääkitys ovat vääriä. Hoidoksi katsotaan hallinnon yksinkertaistaminen, normien ja ”turhan sääntelyn” purkaminen sekä vallan siirtäminen virkamiehille ja osakeyhtiöiden johtajille. Oletus on, kuten valtakunnan politiikassa, että normienpurkutalkoiden jälkeen talous sitten lähtee nousuun, kun vapautunut kauppa ja liike-elämä alkavat investoida. Tätä odotellessa on leikattava ja supistettava julkistaloutta, jotta kulut ja menot saadaan tasapainoon.
Tämä perusolettamus on väärä. Suomen talouslama ei johdu liiallisesta demokratiasta, julkisesta sääntelystä tai turhista normeista, vaan suurtyöttömyyden aiheuttamasta kulutuskysynnän laskusta. VM:n arvion mukaan tosiasiallinen työttömyys on lähes puoli miljoonaa. Alentuneen kulutuskysynnän takia kotitaloudet ja yritykset eivät uskalla investoida ja rakentaa. Mitä tällaisissa oloissa tarvittaisiin, olisivat tuntuvat julkiset investoinnit. Ne saisivat aikaan taloudellista toimeliaisuutta, josta pian hyötyisi myös yksityinen sektori. Leikkaukset ja supistukset laman oloissa päinvastoin syventävät lamaa heikentäessään kulutuskysyntää, ja itse asiassa sysäävät Suomea Kreikan tielle.
On epäilemättä totta, että kunta on vaikeuksissa, mutta kriisistä puhuminen on liioittelua. Eräitä oheismateriaaleja lukiessa tulee mieleen kaikkein räikeimmän markkinatalouden ja yksityistämisen oppi-isä Milton Friedman. Hän sanoi aikoinaan, että lama tarjoaa tilaisuuden ideologiseen vallankumoukseen: ”Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin. Kriisin puhjetessa riippuu vallalla olevista aatteista, millaisiin toimiin ryhdytään.” Kun New Orleansin kaupunkiin iski vuonna 2005 pyörremyrsky Katrina ja tulva, Friedman vaati, että kaikki korjausrakentaminen ja investoinnit on tehtävä yksityisin varoin, julkinen talous on työnnettävä sivuun.
Kangasalan organisaatiouudistuksessa on samoja piirteitä. Meillä ei ole pyörremyrskyä, mutta taloudellisia vaikeuksia hyväksikäyttäen halutaan keskittää valtaa, ajaa alas julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja samalla toteuttaa yhtiöittämisiä ja yksityistämisiä. Poimintoja Auvisen ohjelmasta: Ruoan valmistus muun tuottajan toimesta, jolloin henkilökunta siirtyy liikkeenluovutuksen kautta yksityiselle. Rekola-kodin alasajo ja tehostetun palveluasumisen muuttaminen ostopalveluksi ja tästä seuraava liikkeenluovutus. Vesiliikelaitoksen eli luonnollisen monopolin muuttaminen osakeyhtiöksi.
Terveysasemia, kirjastoja ja kouluja esitetään lopetettavaksi. Terveyskeskuksen yö- ja viikonloppupäivystystä ei järjestetä Kangasalla. Näin käytetään hyväksi lamaa kunnan palvelutuotannon yksityistämiseksi. Suoramalle on jo noussut yksityisten terveysasemien keskittymä. Kangasalla rakennusten ja toimintojen annetaan hiljalleen rappeutua, kunnes voidaan sanoa, että korjaaminen tulee kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen. Tai kunta ei rakenna uutta, vaikkapa päiväkotia, vaan sen tekee yksityinen, jolta sitten aletaan ostaa palveluja palvelusetelin avulla.
Toinen asia, mistä olen eri mieltä hallintouudistuksen laatijoiden kanssa, on suunniteltujen leikkausten aikaansaama säästö. Osa leikkauksista saa aikaan kirjanpidollisen säästön, mutta muutaman vuoden kuluessa haitat kasvavat säästöjä suuremmaksi ja näkyvät sosiaali- ja terveyspuolen lisääntyvinä menoina. Kirjastojen lakkauttamiset ja koulujen ryhmäkokojen kasvattaminen ovat juuri tällaista ”säästöä”, joka kostautuu myöhemmin. Psykiatrisen ja päihdehuollon paikkojen vähentäminen ja siirtyminen avohoitoon näkyy pian budjetissa, mutta millaisia tragedioita ja kustannuksia voi olla muutaman vuoden kuluttua? Sama koskee ostopalveluja ja palveluseteliä. Sosiaali- ja terveysalan toimijat lupaavat aluksi edullisia palveluja päästäkseen käsiksi markkinoihin. Mutta entä, kun yksityiset ovat saaneet markkinat haltuun? Sitten hinnat alkavat nousta. Monissa ostopalveluita ja palveluseteliä suosineissa kunnissa on todettu, että aikaa myöten hinnat nousevat. Palveluja on palautettu omaksi työksi, viimeksi Tampere ilmoitti viime elokuussa vähentävänsä palvelusetelin käyttöä (Yle 28.8.14).
Erityisen surullista hallintouudistuksessa ja leikkauksissa on ympäristönsuojelun kohtalo. Kangasalla oli aikoinaan ympäristölautakunta. Siitä oli tähän kevääseen asti puolikas Rakennus- ja ympäristölautakunnassa. Vuosi sitten rakennuslupien myöntäminen siirrettiin kokonaan virkamiehille, ja tämän vuoden toukokuussa suurin osa ympäristöasioista delegoitiin virkamiehille. Kunnanjohtaja Auvisen visiossa ympäristölautakunta lakkautetaan kokonaan, ja se olisi mitätön osa ”elinvoimalautakuntaa”. Se kuulostaa samalta kuin luonnonvaraministeriö, jonka piti korvata lakkautettava ympäristöministeriö. Kangasala aikoo toteuttaa paikallisesti sen mikä ei valtakunnallisesti onnistunut, kun ollaan Oksalla ylimmällä 150-vuotisjuhlavuonna ”keskellä kaunista luontoa”, kuten kunnanjohtaja visioi vuotta 2020 oheismateriaalissaan.
Talouden kasvu Kangasalan kaltaisessa kunnassa ei voi rakentua ympäristön pilaamiseen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien rajoittamiseen. Huhtikuun Suomen Luonto –lehdessä päätoimittaja Jorma Laurila kirjoittaa osuvasti, että ”... ympäristöä on saatu kohennettua nimenomaan säädösten, normien, lupakäytäntöjen ja hyvän hallinnon seurauksena. Vastoin pelotteluja toimet ovat monesti samalla parantaneet kannattavuutta ja kilpailukykyä.”
Lopuksi: maa on saanut uuden hallituksen, joka aikoo yrittää sote- ja kuntauudistusta, missä edelliset hallitukset epäonnistuivat. Miksi Kangasalla on kiire uudistaa hallintosääntöä ja organisaatiota ennen kuin tiedämme mitä hallitus aikoo esittää sosiaali- ja terveystoimesta sekä kuntien asemasta ja tehtävistä? Olisi kaikin tavoin järkevää odottaa valtakunnallisia linjauksia ja vasta sen jälkeen ryhtyä muokkaamaan paikallishallintoa.
Sanotun perusteella esitän, että §50 jätetään pöydälle ja siihen palataan, kun valtakunnalliset päätökset sosiaali- ja terveystoimesta sekä kuntien asemasta on tehty tai ainakin päälinjat ovat tiedossa.
Jorma Mäntylä (vas.)
-Puhe valtuustossa 8.6.2015. Hallintosäännön muutos hyväksyttiin äänin 46-5.