11 January
2010

Georgian enkelit

Kansan Uutiset 4.9.2008

Georgian sodassa oli kaksi rintamaa. Toinen oli Kaukasuksella ja toinen Brysselissä. Siellä ottivat yhteen yksityiset tiedotustoimistot. Niiden toimintaperiaatteita pitäisi arvioida.


Kysymyksiä Georgian sodasta on yhä vailla vastausta. Sotatoimien alku ei silti ole epäselvä. Nujakointia ja rajaselkkauksia oli puolin ja toisin, kunnes 7.8. Georgia aloitti massiivisen invaasion Etelä-Ossetiaan vastoin luvattua tulitaukoa. Se valtasi Tshinvalin kaupungin raskaiden taistelujen jälkeen.

Presidentti Mikheil Saakasvilin operaatio oli niin mielipuolinen, että on kysyttävä millaisiin ja kenen tiedustelutietoihin Georgian armeija perusti toimintansa? Jos Saakasvili oli etukäteen yhteydessä länteen, Yhdysvaltain satelliittitiedustelun on täytynyt olla hyvin selvillä Venäjän armeijan ryhmityksistä Kaukasuksella. Lännessä tiedettiin varmasti millaisiin vastatoimiin Venäjä ryhtyisi hyökkäyksen sattuessa.

Venäjän toimissa ei ollutkaan mitään outoa. Se toimi ennustettavasti, kuten europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski totesi. Oikeastaan vain Abhasian ja Etelä-Ossetian tunnustus tuli odotettua nopeammin.

Siksi voi kysyä kuka tai millainen logiikka oli presidentti Saakasvilin toimien takana? Vai yllyttikö Yhdysvallat äärioikeistolaisen kuumapään sitä hyödyttävään konfliktiin? Sen aikana Eurooppaan kauan suunniteltu ohjuspuolustusjärjestelmä meni viheltäen läpi parissa päivässä.

***

Georgia hävisi Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa, mutta Brysselin rintamalla se voitti tiedotussodan. Venäjä leimautui muutaman ensimmäisen päivän epävarmuuden jälkeen hyökkääjäksi, joka sai kansainväliset tuomiot.

Georgian tiedotustoiminta olikin hyvin organisoitua. Lehdistötiedotteet olivat huolellisesti laadittuja ja kielikuvat tarkoin harkittuja. Ulkomaille välitetty televisiokuva esitti koko ajan Venäjän brutaalina hyökkääjänä unohtaen Georgian toimet Tshinvalissa.

Georgian tiedotus oli niin taitavaa, että epäilijät alkoivat kysyä tekijöitä. Englantilainen The Guardian –lehti huomasi pian, että taustalla on tiedotustoimisto Aspect Consulting. Georgian hallitus on maksanut sille ainakin puoli miljoonaa euroa. Brysselissä sijaitseva yhtiö ilmoittaa avoimesti, että Georgian hallitus on sen asiakas. Tiedotustoimiston puuhamieheksi Georgiassa osoittautui tunnettu James Hunt.

Aspect Consultingin ja James Huntin asiakkaita ovat olleet öljy-yhtiö Exxon, joka pitkään kiisti ilmastonmuutoksen, sekä purilaisyhtiö McDonalds. Toimisto on auttanut Kellogs -murofirmaa sekä geenimanipuloidun ruoan markkinointia, ja onpa sen asiakkaana ollut Britannian Labour-puolue.

Venäjä käytti kahta tiedotustoimistoa, jotka olivat GPlus Brysselissä sekä yhdysvaltalainen Ketchum. GPlussan suuri asiakas on Euroopan unioni. Ketchumin tytäryhtiö Maslov PR on Venäjän markkinajohtaja maan kasvavilla tiedotusmarkkinoilla.

***
Venäjällä oli hetken tilaisuus kahden rintaman voittoon, mutta alun hämmennyksen jälkeen vastahyökkäys syvälle Georgiaan oli erehdys. Georgia käytti sitä hyväkseen ja onnistui leimaamaan Venäjän hyökkääjäksi.

Ehkä tässä kohtasivat uusi ja vanha Venäjä? Perinteinen venäläinen julkisuus on erilainen kuin läntinen. Heikossa kansalaisyhteiskunnassa johtosuhde ei perustu suostutteluun myönteisten tai rationaalisten argumenttien avulla. Valta näyttäytyy julkisuudessa yhtenäisen eliitin voimaa uhkuvissa symboleissa ja rituaaleissa. Hyökkäys Goriin oli sotilaallisesti houkutteleva voimannäyte ja kotiyleisölle näyttävä rituaali. Kaupunki on tykinkantaman päässä Tshinvalista ja sieltä Saakasvili käynnisti Etelä-Ossetian valtauksen.

Vanhan Venäjän uhittelu Gorissa kääntyi kuitenkin tiedotustappioksi Brysselissä ja länsijulkisuudessa. Georgian tiedotustoimintaa ja toimittajien tekemisiä Gorissa ohjasi Aspect Consulting.

***

Tiedotustoimistot ovat nykyään paljon vartijoita. Geenimanipuloidun tai rasvaisen pikaruoan syöttäminen ihmisille on kyseenalaista. Sodan oloissa tiedotustoimistot leikkivät suoraan ihmisten elämällä. Aspect Consulting edisti kuolemaa. Viholliskuvien lietsominen ei ole vaikeaa, mutta missä on sen etiikka?

Tiedotustoimistoja ei kiinnosta journalistinen etiikka, johon kiistatilanteissa kuuluu samanaikaisen kuulemisen periaate. Sodassa pitäisi ehdottomasti kuulla molempia osapuolia. James Hunt antoi englantilaiselle PR Week –lehdelle 14.8. haastattelun, jossa kertoi olevansa ”enkeleiden puolella”.

Yksikään toimittaja ei sanoisi tällaista – eikä ottaisi vastaan rahaa edes enkeleiltä. Kriitikkojen mukaan James Hunt on maksua vastaan vaikka paholaisen puolella. Tshinvalista tiedetään, että ”enkelit” syyllistyivät kauhistuttaviin julmuuksiin Georgian lyhyen valtauksen aikana.

Tiedotustoiminnan tehokkuutta kuvaa se, että Suomessa poliitikot ja lehdistö nielevät Aspect Consultingin tiedotteita kuvineen päivineen.

***

Sodan alussa esillä olivat tutkijat, jotka arvioivat tasapuolisesti tapahtumia. Pian alkoi pelottelu Venäjän vaaralla ja kysely eikö nyt kannattaisi liittyä Natoon. Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Henrikki Heikka sanoi, että radikaali vasemmisto joutuu miettimään uudelleen Venäjä-kuvaansa, kun Natosta tulee poliitikoille hyväksyttävämpi.

Heikka voisi miettiä uudelleen kuvaansa vasemmistosta. Venäjän ihannoijat ovat vasemmallakin vähissä. Kannattaa lukea vaikkapa Vesa Oittisen toimittama säälimätön kirja Marx ja Venäjä (Aleksanteri Papers 1/2006).

Heikan pitäisi myös muistaa Naton tekemiset Kosovossa. Kun maakunta oli hyökkäyssodan avulla irrotettu Jugoslaviasta, Nato- ja EU-maat tunnustivat sen yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen. Asiaa kiirehti kansanedustaja Kimmo Sasi.

Tunnustiko Suomi valtion, vai Naton miehitysvyöhykkeen Balkanilla? Sasin pitäisi nyt kiirehtiä Abhasian ja Etelä-Ossetian tunnustamista, jos hän ymmärtää Kosovon oikeustapauksen merkityksen.

Posted by jmantyla at 22:46 | Comments (0)
<< Kangasalan Työväenyhdistys 100 vuotta | Main | Lenin digitaalisena >>
Comments
There are no comments.
Post a comment