05 April
2011

EU:n ja Naton sotaretki Libyassa

EU-kriitikot ovat kauan varoitelleet unionin militarisoinnista. Käynnistymässä oleva Naton ja EU:n sotaretki Libyaan osoittaa arvioiden osuneen oikeaan.
Seuraava haastattelu julkaistiin Uusi Vasemmisto -lehdessä keväällä 2009. Arvio EU:n militarisoitumisen syistä on lopussa.

--- --- ---

Matti Tohka ja Jorma Mäntylä haastattelussa EU:n olemuksesta
Matti Tohka: "Pitää puhua myös euron haitoista"

Suomen kansantalouden taantumaa kuvaavat luvut ovat tylyjä. Helmikuussa 2009 teollisuustuotanto laski 22 prosenttia, metalliteollisuuden tuotanto 25 prosenttia ja metsäteollisuuden tuotanto peräti 32 prosenttia.
Bruttokansantuote laskee kuin pahimpaan 1990-luvun laman aikaan 7–8 prosentin vauhtia.
Esko Seppäsen pääavustajana Suomessa toistakymmentä vuotta työskennellyt Matti Tohka ihmettelee, miksi julkisuudessa ei lainkaan keskustella eurovaluutan Suomelle aiheuttamista haitoista.

Naapurimaamme ja tärkein kilpailijamme Ruotsi hylkäsi euron kansanäänestyksessä. Matin mielestä ruotsalaiset tekivät viisaan päätöksen, ja sen ansiosta Ruotsi pärjää Suomea paremmin laman lähestyessä. Suomalaista puunjalostusteollisuutta siirretään Ruotsiin, pois kalliin euron alueelta. Julkisuudessa ei näy arvioita eikä käydä keskustelua siitä, kuinka paljon työpaikkoja eri teollisuudenaloilla on menetetty euron takia.

– Huomattava osa euron takia menetetyistä työpaikoista ei koskaan palaa Suomeen. Esimerkiksi Metso Paper Oy vähentää tänä vuonna 718 henkilöä Suomesta. Tampereelta yhtiö vähentää 45 työntekijää ja lopettaa kokonaan telatehtehtaan. On mahdollista, että tulevaisuudessa paperikoneen telat valmistetaan Kiinassa, Matti arvelee.

Euro on suurvallan sementtiä

Matti Tohka suhtautui kriittisesti euroon jo ennen sen käyttöönottoa.
– Eurovaluuttaa ei perusteltu taloudellisesti, vaan se on luonteeltaan poliittinen raha.
– Euro on keskeinen osa EU-liittovaltiota kannattavien federalistien projektia. Sen varsinainen tavoite on tehdä Euroopan unionista suurvalta, jonka valuutta on kansainvälisen kaupan maksuväline samaan tapaan kuin dollari on Yhdysvaltain maailmanlaajuisen ylivallan peruskivi.
Matin mielestä pienelle ja viennistä riippuvaiselle Suomelle yhteinen raha sopii huonosti. Finanssikriisin oloissa euron haitat korostuvat, kun rahan arvosta ja koroista päättäminen on annettu ulkomaalaisten käsiin.
– Euroopan keskuspankin ratkaisut tehdään Saksan ja Ranskan etujen mukaisesti, eikä pienillä EMU-mailla ole päätösvaltaa tai vaikutusmahdollisuuksia.
– Mediassa levitetään käsitystä, että Suomi pääsee finanssikriisistä kuin koira veräjästä. Tämä asenne merkitsee pään työntämistä pensaaseen tilanteessa, jossa pitäisi keskustella siitä, mitä etua olisi eurosta eroamisesta ja paluusta markkaan, sanoo Matti pitkällä EU-kokemuksellaan.

Federalistit haluavat liittovaltion

Matti Tohkan mielestä liittovaltiokehitys EU:ssa on edennyt, koska federalisteilla on unionissa hegemoninen johtoasema. Aloitteita tulee vain integraation syventämisen suuntaan.
– EU:n kriitikoilta ei tule aloitteita, jotka kääntäisivät suuntaa tai kehittäisivät unionia valtioiden liiton suuntaan.
– Unionilla voisi olla myönteinen rooli, jos se olisi sellainen itsenäisten valtioiden liitto, jossa päätökset tehdään yksimielisesti.
Ongelmia on siitäkin. Matin mukaan esimerkki epäonnistuneesta päätöksestä on europarlamentin kokoontumispakko kahdessa paikassa, Brysselissä ja Strasbourgissa. Nyt yksi maa eli Ranska voi estää tämän epäonnistuneen päätöksen muuttamisen.
– Maatalouden ottaminen yhteisen politiikan alueeksi on unionin kasvaessa osoittautunut onnettomaksi ratkaisuksi, joka on Suomen näkökulmasta kallis: me maksamme kansallisilla tuilla omien veronmaksajiemme varoista sen, minkä muut maksattavat EU:lla.
– Valtioiden liitto liittovaltion sijasta on minun näköalani EU:n tulevaisuuden suuntaamiseksi tulevaisuuteen, sanoo lehtemme päätoimittaja Matti Tohka viimeisinä terveisinään lehden lukijoille.

Jorma Mäntylä: ”Annetaan kansojen päättää vapaasti”

Jorma Mäntylä työskenteli vuoden 1994 kansanäänestyksen alla Ei EU:lle-kampanjatoimistossa.
Suomi on ollut viitisentoista vuotta EU:n jäsen, ja Mäntylä puolestaan on toiminut Esko Seppäsen meppikauden ajan hänen sivutoimisena avustajanaan.
On aika kysyä, onko miehen mieli EU:n suhteen muuttunut.

– Perusmielipiteeni EU:n suhteen ei ole muuttunut, sanoo Jorma.
– Olen aina ollut sitä mieltä, että EU:sta pitäisi kehittää EEC-tyyppinen vapaakauppa-alue. Poliittinen, kulttuurinen ja sotilaallinen integraatio eivät tähän kuvioon sovi. Pelkoni ovat osoittautuneet paikkansa pitäviksi.
– EU:sta eroaminen on tehty vaikeaksi, mutta en pidä ajatusta mahdottomana. Minusta on kuitenkin tärkeätä, että ratkaisut tehdään kansan enemmistön kannan mukaisesti. Kun EU:hun mentiin kansanäänestyksen tuloksena, siitä eroamisenkin pitää tapahtua samalla tavalla.
Jorman mielestä kansalaisten EU-kriittisyys on kasvanut. Se johtuu ennen muuta siitä, että unionin demokratiavaje on näinä vuosina syventynyt. Jos Lissabonin sopimus astuu voimaan, demokratia huononee edelleen.
Unionin demokratiavaje ja eurokraattien halveksiva sekä ylimielinen suhtautuminen kansoihin ja kansalaisyhteiskuntiin uusintavat päivittäin kansalaisten epäluuloja ja kriittisyyttä. Siksi erilaiset ”kansalaisten EU” -kampanjat sekä yritykset käännyttää äänestäjät ja kansalaiset EU:n puolelle ovat johdonmukaisesti epäonnistuneet. Rahakkaat tiedotus- ja propagandakampanjat eivät tehoa, pohtii Jorma Mäntylä, joka on väitellyt tohtoriksi tiedotusopista.

Kamppailu jatkuu

Lissabonin sopimuksen hyväksyminen on käytännössä kiinni Irlannin uudesta kansanäänestyksestä.
On syytä pelätä, että nykyisen kriisin oloissa irlantilaiset pakotetaan äänestämään ”oikein”, mikä merkitsee, että EU saa uuden perustuslain. EU-kriittisten voimien ei pidä kuitenkaan jäädä tappion jälkeen rähmälleen, ja sitä varten Jorma hahmottelee uusia suunnitelmia.
– Pitää vaatia vallan palauttamista kansallisvaltiolle. Suomen kohdalla näkisin erityisen tärkeäksi ulkopoliittisen ja sotilaallisen integraation vaaroista varoittamisen. Suomi ei kuulu siihen EU:n ydinjoukkoon, jossa maat ovat Naton jäseniä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kansallisvaltiolla pitää ehdottomasti säilyttää valta.

Historian opetuksia

– Euroopan unionin keskeiset perustajamaat Ranska, Englanti, Hollanti, Italia, Belgia ja osittain Saksa ovat olleet imperialistisia suurvaltoja, joilla yhteensä on ollut kymmeniä siirtomaita Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Ne jakoivat koko maailman 1800-luvulla siirtomaihin, joiden rajat piirrettiin miekalla keinotekoisesti. Nämä maat ovat nyt merkittäviä raaka-aineiden lähteitä.
Jorma näkee, että entiset siirtomaaisännät – tavalla taikka toisella – sotkeutuvat sotiin, joita käydään näissä maissa tai niiden välillä.
– EU:n sotilaspolitiikan kautta meidät voidaan vetää mukaan sotiin ja konflikteihin, jotka eivät meille kuulu. Eurooppa on ollut ennen kaikkea Afrikan siirtomaaisäntä. Siellä ovat rajat edelleen epäselvät. Jos Suomi on mukana turvallisuuspoliittisessa integraatiossa, joudumme mukaan osapuoleksi näihin konflikteihin. Näinhän on jo käynyt Tshadissa ja Afganistanissa.

EU on eliittien projekti

Suomen kansa on kahtia jakautunut suhteessa EU:hun. Sen sijaan poliittisen elämän huipulle ei tämä kahtiajako heijastu. Valtaosa puolueista ja politiikoista kannattaa EU:n integraatiokehityksen syventämistä. Jormalla on vankka mielipide Suomen omasta demokratiavajeesta.
– EU-integraatio ei ole lähtöisin kansalaisista eikä kansalaisyhteiskunnista. Se on jo 1950-luvulta lähtien ollut suppean, vaikkakaan ei täysin yhtenäisen eliitin projekti. Kansalaiset ja kansalaisyhteiskunnat ovat unionin tekemisen ja propagandan kohde, alamaisia.
Viidenkymmenen integraatiovuoden aikana ei mikään ole muuttunut, toteaa Jorma Mäntylä.

Teksti:
Matti Tohka


Posted by jmantyla at 12:21 | Comments (0)
<< Yleisradio nettiajan puristuksessa | Main | Kangasalan demokratiavaje todellinen >>
Comments
There are no comments.
Post a comment