21 April
2011

Arvot hukassa

Kirja-arvostelu:
Arvo. Vasemmistofoorumi, Peruste 2/2010. 261 sivua.
(Juttua päivitetty 13.9.2011, ks. lopusta.)
--- --- ---

Ihmisen yhteiskunnallinen toiminta perustuu arvoihin. Siksi Karl Marx aloitti Pääoman pohtimalla arvoa ja päätteli tavaran arvon riippuvan sen valmistamiseen käytetystä työstä.

Arvo on Vasemmistoliiton ”ajatushautomon” vasemmistofoorumin uusin julkaisu, johon on koottu erilaisia arvoihin liittyviä kirjoituksia. Kirjan päätarkoitus näyttää kuitenkin olevan yhden arvon, nimittäin kansalaispalkan perusteleminen. Sille on keksitty uusi nimi perustulo. Vasemmistofoorumi yritti huonolla menestyksellä todistella kansalaispalkan oikeutusta jo aikaisemmassa julkaisussaan Vasemmisto etsii työtä, eikä Arvo-kirja mielestäni onnistu sen paremmin. Minä en ainakaan löytänyt kirjasta kunnon perusteluja kansalaispalkalle. Kirja herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

Oikeastaan kansalaispalkka on ekonomismin ilmenemismuoto, jota esitettäessä nostetaan kädet pystyyn talouden edessä. Se perustuu oletukseen, että suurtyöttömyyttä ei voi poistaa tai edes lievittää modernissa kapitalismissa. Ongelma ”ratkaistaan” maksamalla työttömille työttömyyskorvausten sijasta kansalaispalkkaa. Ehkä se kuulostaa mukavammalta, ainakin rahan saajien mielestä.

Viestinnän tutkijana mietin vaalien alla kansalaispalkan markkinoimista äänestäjille. Suuri enemmistö ihmisistä ymmärtää, että vain työ luo uutta arvoa. Kansalaispalkka maksettaisiin siksi työssäkäyvien veronmaksajien rahoista. Heille pitäisi vakuutella, että maksaminen kannattaa. Äänestävien veronmaksajien pitäisi hyväksyä, että suurehko ihmisjoukko elää pysyvästi heidän varoillaan.

Lisää ongelmia tulee, kun Vasemmistoliiton vaaliohjelmassa luvattu 750 euron perustulo suhteutetaan keskipalkkoihin. Latviassa se on 480, Romaniassa 380, Bulgariassa 275, Turkissa 300, Egyptissä 50, Intiassa ja Kiinassa matkapuhelintehtailla 100-200 euroa kuussa. Suomessa saisi reilusti enemmän tekemättä mitään.

Perussuomalaisilla menee hyvin. Kansalaispalkka on keskeneräinen projekti, jota ei pitäisi ottaa vaaliohjelmiin.

Toki vasemmistofoorumin Arvo-kirjassa on muutama hyvä artikkeli. Muutamat kirjoittajat ovat aidosti tutustuneet Marxin arvoteoriaan. Ehdottomasti paras on Miika Salon artikkeli Antonio Gramscista ja arvoteorian poliittisuudesta. Salo muistuttaa, että Gramscin tärkeä tukija ja ystävä oli liberaali professori Piero Sraffa, joka sittemmin toimitti David Ricardon kootut teokset. Miika Salo on perimmäisten kysymysten äärellä osoittaessaan, että Gramscin tavoin Marx oli Ricardon arvoteorian täydentäjä. Samoin Marxin kuuluisa ja nykyaikana kiistelty voiton suhdeluvun laskutendenssin laki esiintyi jo Ricardon tuotannossa. Gramsci huomautti aivan oikein, että Pääoman kolmannessa kirjassa esitetty laki oli luonnosmainen ja edellytti lisätutkimusta. Empiirisesti se on todennettu, mutta Gramsci vaati nimenomaan poliittisten johtopäätösten huolellisempaa arviointia. Tässä voisi olla tekemistä myös Suomen vasemmistolle, kun Nokian menestystarina on kääntynyt laskuun.

Salon artikkeli on erinomainen myös poliittisen viestinnän näkökulmasta. Vasemmistopuolueet ovat liian kauan yrittäneet vaikuttaa joukkoihin ”uusliberalismia” kiroamalla. Salo toteaa, että oikeiston talousopit on kohdattava ”silmästä silmään ja kyettävä kehittämään omista luokkaeduista ponnistavaa teoriaa” marxilaisen kritiikin pohjalta. Vasemmiston alkeellinen flame-war eli liekitys ”uusliberalismia” vastaan on ollut tehotonta, ja tämä retoriikka pitää viimein arvioida uudelleen.

Kansalaispalkkaa tehokkaampi keino vedota joukkoihin olisi Marxin Pääoman kolmannessa kirjassa esitetty vaatimus työajan lyhentämisestä työväenluokan vapautumisen perusehtona. Näkymät tässä suhteessa eivät tosin ole hyviä, kun seuraa ammattiyhdistysjohtajien toilauksia työeläkerahastoissa. Kun Esko Seppänen on heitä uskaltanut arvostella, hän on saanut osakseen kirveeniskuja. Veikkaanpa, että vaalien jälkeen ammattiliitot suostuvat eläkeiän nostoon, kun kapitalistit kilpailukykyyn vedoten vaativat työurien pidentämistä.

Se tarkoittaa työajan pidentämistä.

JORMA MÄNTYLÄ

-Kulttuurivihkot 2/2011

PÄIVITYSTIETO 13.9.2011: Aamulehti uutisoi 13.9.2011, että Intiassa Nokian matkapuhelintehtaalla vuokratyöläiset saavat kuuden päivän työviikosta noin 70 euroa kuussa ja tehtaan vakituiset työntekijät saavat enimmillään 190 euroa kuussa.

http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194696470031/artikkeli/finnwatch+nokialaisen+palkka+intiassa+70+euroa+kuukaudessa.html


Posted by jmantyla at 16:47 | Comments (0)
<< Kangasalan demokratiavaje todellinen | Main | Marxia luonnollisesti >>
Comments
There are no comments.
Post a comment