26 April
2011

Marxia luonnollisesti

Kirja-arvostelu:

Jukka Heiskanen: Nuoren Marxin luonnonfilosofia ja sen ekologiset seuraukset. DSL ja Karl Marx-seura 2010. 324 s. 30 e.
--- --- ---
Nuori Karl Marx oli kierrätyksen innokas kannattaja. Hän kauhisteli englantilaisten luonnon tuhoamista, kuten Lontoon jätteiden ja ulosteiden suoltamista Thames-jokeen. René Descartesia hän arvosteli eläinten vertaamisesta koneisiin.
Jukka Heiskanen on pitkään tutkinut Marxin suhdetta luontoon. Hän suomensi 2005 Marxin väitöskirjan Demokritoksen ja Epikuroksen luonnonfilosofian ero (1841) ja kirjoitti laajan esipuheen. Marxin tärkein luonnonfilosofinen tutkimus on väitös, joka ”jäi elämään hänen ajatteluunsa.” V.I. Lenin kuittasi sen idealistisena ja korosti Marxin determinismiä. Syntyi Neuvostoliiton edistysuskoinen suunnitelmatalous, jossa talouskasvua saatiin aikaan riistämällä röyhkeästi ja piittaamattomasti Venäjän suunnatonta luontoa. Marx tarjosi tähän aineksia, sillä hänen tuotannossaan on epäjohdonmukaisuuksia ja ylilyöntejä.
Heiskasen tutkimuksen avain on vieraantuminen. Ihminen ei vieraannu tuotannossa vain työstä ja sen tuloksista, joita ei hallitse, vaan hän irtoaa myös luonnosta. Jotain silti jää – mahdollisuus paluuseen ja luonnon ymmärtämiseen. Antiikin taiteen ikuinen viehätys ja koskettavuus tietokoneaikana johtuu kreikkalaisten luontosuhteesta.
Heiskasen rasite on liiallinen nojautuminen hegeliläishenkisiin saksalaisiin tutkijoihin. Niukasti huomiota saa englantilaisen David Ricardon maankorkoteoria, jonka Marx pääpiirteittäin hyväksyi. Arvio vaikutuksesta Marxin luontokäsitykseen jää pariin sitaattiin.

Heiskasen tutkimus ei ole akateeminen, mutta täyttää väitöskirjan kriteerit.
JORMA MÄNTYLÄ

(Yliopisto -lehti, huhtikuu 2011)


Posted by jmantyla at 14:40 | Comments (0)
<< Arvot hukassa | Main | Vaalitulokseen tyytyväinen >>
Comments
There are no comments.
Post a comment