12 June
2013

Suomalainen hegemonia

Vasemmistoliiton puoluekokous päätti jatkaa kokoomusyhteistyötä. Se tarkoittaa 13 vuotta jatkuneen pysähtyneisyyden tilan jatkumista ja kokoomushegemoniaan alistumista.


Julkaisen uudelleen artikkelini Suomalainen hegemonia. Se ilmestyi Kansan Uutisissa 6.8.2008. Juttu on edelleen täysin ajankohtainen. Vasemmistopuolueet ovat alistuneet kokoomuksen hegemoniaan.

*** *** ***

SUOMALAINEN HEGEMONIA

Vasemmiston aatteellisen anemian vastalääkkeeksi ehdotetaan usein Antonio Gramscin ja kuuluisan hegemoniateorian tuntemista. Väitän, että Suomessa on jonkin aikaa vallinnut kokoomuksen hegemonia, mitä vasemmisto ei ole huomannut. Siksi se ei kykene pyristelemään irti johtosuhteesta.

Antonio Gramsci (1891-1937) on läntisen marxismin traaginen hahmo. Lahjakas nuori opiskeli I maailmansodan aikaan Torinon yliopistossa. Hän oli Italian kommunistisen puolueen perustaja Palmiro Togliattin kanssa. Heidän johdollaan puolueen kannatus nousi nopeasti 1920-luvulla, kunnes 1926 Benito Mussolini kaappasi vallan ja kielsi puolueen. Gramsci suljettiin vankilaan, missä saamiinsa sairauksiin hän kuoli 46-vuotiaana. Ruutupaperivihkoihin tehdyt vankilamuistiinpanot onnistuttiin kuitenkin salakuljettamaan Togliattille. Hän julkaisi ne fasistivallan luhistuttua. Vankilavihkoista on peräisin hegemonian käsite, joka on laajalle levinnyt valtio-oppiin ja viestintätieteisiin.

***

Hegemoniateorian lukemista vaikeuttaa Vankilavihkojen hajanaisuus. Ne olivat luonnos tulevaa tutkimusta varten. Ainekset on koottava sieltä täältä ja lukija joutuu tekemään synteesin. Yleisimmin ollaan sitä mieltä, että hegemonialla tarkoitetaan johtoasemaa, jossa alistetut tunnustavat johtoaseman aktiivisesti tai passiivisesti. Diktatuurissa alistaminen perustuu väkivallalla uhkaamiseen.

Esimerkki aktiivisesti tunnustetusta hegemoniasta voisi olla Ruotsin sosialidemokraattien ”kansankoti” pitkään toisen maailmansodan jälkeen Tage Erlanderin ja Olof Palmen pääministerikausilla. Yhdysvaltain taloudellinen ja kulttuurinen asema sotien jälkeen oli hegemoninen 1970-luvulle asti.

Antonio Gramsci piti Neuvostoliiton kommunistien asemaa hegemonisena 1920-luvun alun NEP-talouspolitiikan kaudella. Ensimmäisten joukossa hän varoitti Josef Stalinin pyrkimyksistä keskittää liikaa valtaa. Hegemonia muuttui diktatuuriksi.

Yhdysvaltain taloudellinen ja kulttuurinen johtoasema heikentyi tasaisesti II maailmansodan jälkeen. Käännekohta oli dollarin devalvointi 1971. Yhdysvaltain osuus maailmantaloudesta laskee edelleen ja maan sisällä työläisten korkeat palkat ovat muistojen kultaamia. Työehdot heikkenevät ja yhä harvemmat saavuttavat ”amerikkalaisen unelman”. Alhaisten äänestysprosenttien maassa eliitin valta perustuu passiiviseen hegemoniaan, vaihtoehtojen puutteeseen. George W. Bushin ja John McCainin vaalikampanjat ovat perustuneet kilpailijan heikkoudella pelotteluun.

***

Unohdetaan usein, että Antonio Gramsci oli kommunisti ja tunsi hyvin Pääoman. Tämä kannattaa muistaa ennen kuin lukee Vankilavihkojen suomennoksia (Kansankulttuuri 1979 ja 1982). Ne kattavat kymmenisen prosenttia 2300-sivuisesta alkuperäisteoksesta.

Eräänlainen johdanto Vankilavihkoihin on ennen vankeutta 1926 kirjoitettu Etelän kysymys (suom. teoksessa Työväenluokan yhtenäisyys, Edistys 1976). Mielestäni hegemoniateoriaa ei voi ymmärtää tuntematta Etelän kysymystä, jossa tarkastellaan vauraan Pohjois-Italian ja köyhän etelän riistosuhdetta. Vauras pohjoinen selitti, että etelän köyhyys johtui väestön luontaisesta kyvyttömyydestä ja laiskuudesta. Napolissa vain velttoiltiin ja soitettiin mandoliinilla O Sole Mioa. Hyväksyttäessä tällainen ajatus tunnustettiin pohjoisen hegemonia. Gramscin mukaan pohjoisen teollinen kasvu kytkeytyi välittömästi etelän riistoon, joka aiheutti etelän talouden ja maatalouden näivettymisen. Etelän kysymys liitti Gramscin Marxiin.

***

Kokoomus ei suinkaan aina ole ollut hegemoni. Kannatus oli 50 vuotta noin puolet nykyisestä. Urho Kekkonen piti sen oppositiossa, kun hyvinvointi-Suomea rakennettiin. Elettiin kansanrintamien hegemoniaa.

Kokoomus pääsi kunnolla hallitukseen vasta 1987 omituiseen sinipunaan. Demarit halusivat varmistaa Mauno Koiviston uudelleenvalinnan. Kokoomuksen yhteistyöehto oli rahamarkkinoiden vapauttaminen. Tulos oli katastrofi: pankkikriisi, syvä lama 1991-93, massatyöttömyys sekä jättimäinen valtionvelka, jota maksetaan yhä. Paremmin ei mennyt Esko Ahon porvarihallituksessa. Loppuvaiheissa keskustaministerit pyyhkivät kokoomuslaisilla pöytää ja syöttivät murut lattialta. Hegemonia oli kaukana.

***

Kokoomus on oppinut ja vahvistunut. Suuri apu on ollut EU-jäsenyys. Se on pakottanut Suomen noudattamaan kokoomukselle mieluista talouspolitiikkaa, mikä on auttanut hegemoniseen asemaan pääsyä. Puolue voi sanoa, että ”tämä on ainoa vaihtoehto”, joka muiden on pakko hyväksyä.

Sinipunat 1995-2003 olivat passiivista alistumista kokoomushegemoniaan. Nyt puhuisin aktiivisesta alistumisesta kokoomushegemoniaan, kun oppositio haikailee paluusta sinipunaan. Kokoomukselle on annettu narut, joilla se pompottaa niin hallituskumppaneita kuin vasemmistoa ja ay-liikettä.

***

Tietenkin politiikassa on vaihtoehtoja ja kokoomushegemonia on murrettavissa. Puolueen heikkous on valtaa pitävä markkinauskovaisten siipi. Loputon pääomien vapauttaminen, yksityistämiset ja työläisten kyykyttäminen eivät johda hyvinvointiin ja tasa-arvoon. Kokoomus luo uusia ongelmia ja ristiriitoja, joihin voi iskeä. Samalla voi kehitellä vastahegemoniaa.

Tätä on yrittänyt Heikki Patomäki, joka on pohtinut John Maynard Keynesin (1883-1946) talousoppeja 2000-luvulla. Paavo Lipponen leimasi Patomäen ”Suomen johtavaksi anti-intellektuelliksi”. Näin hän tukahdutti vasemmiston keskustelun kokoomuslaisen talouden vaihtoehdoista. Sen sijaan Sdp:n puoluesihteeri Ari Korhonen viestittää halukkuutta sinipunaan.

Viestinnän tutkijoita ei tunnu kiinnostavan miksi Euro-Suomessa eräänlaisena vaihtoehtojulkisuutena on pitkään ollut seinäjokelainen Ilkka-lehti. Sekin joutuu ottamaan huomioon, että kokoomus on hallituksessa eikä sitä sovi liikaa ärsyttää. Kokoomushegemonia ulottuu laajalle.

*** *** ***
Jälkikirjoitus 25.3.2013: Kannattaa lukea Unto Hämäläisen artikkeli Kaikkivaltias kokoomus hallitsee Suomea (HS Kuukausiliite 4.3.2013). Hämäläinen päätyy toisesta näkökulmasta hyvin samanlaiseen arvioon. Juttu on myös netissä:
http://www.hs.fi/m/kuukausiliite/Kaikkivaltias+kokoomus+hallitsee+Suomea/a1362105230775

Posted by jmantyla at 12:06 | Comments (0)
<< Eläkeiän nosto lisää nuorisotyöttömyyttä | Main | Kangasalan palveluseteli >>
Comments
There are no comments.
Post a comment