01 May
2013

Vasemmisto ja uusliberalismi

Vappupuhe 1.5.2013 Lempäälän Ämmänristin muistomerkillä:

Nykyisessä talouspoliittisessa keskustelussa sana uusliberalismi nousee esiin tuon tuostakin – ja useimmiten väärässä yhteydessä. Siitä on vasemmistolle tullut pahuus ja syntipukki, jota syytetään lähes kaikesta. Marxilaisuus ja vasemmistolaiset aatteet syntyivät 1800-luvulla liberalismin kritiikistä, ei kieltämisestä. Tosiasiassa monet eurokriisin hoidossa toteutetuista taloustoimista ovat jyrkässä ristiriidassa klassisen liberalismin oppien kanssa.


Karl Marx ja Friedrich Engels suhtautuivat monissa asioissa kunnioittaen ja arvostaen heitä edeltäneiden liberalistien Adam Smithin, David Ricardon ja J.S. Millin oppeihin. Nykynäkökulmasta liberalistit pääsivät pitemmälle kuin marxismin klassikot demokratian ja tasa-arvon kysymyksissä. Viittaan naisten tasa-arvoon, johon marxismin klassikot eivät pahemmin kiinnittäneet huomiota. Marx ja Engels pääsivät liberalisteja pitemmälle taloudessa ymmärtäessään työvoiman riiston lisäarvon lähteeksi, mitä liberalistit eivät voineet ymmärtää. Ay-liikkeen synty ja voima on pitkälti marxismin klassikoiden työn ansiota.
Meidän on paljosta kiittäminen ammattiyhdistysliikettä ja vasemmistopuolueita nykyisestä hyvinvointi-Suomesta.

Marxilaisuuden ja liberalismin suhteen ymmärtäminen tuottaa suuria ongelmia tämän päivän poliitikoille ja jopa akateemiselle marxismille. Internetissä on julkaistu kuvia, joissa Kreikan Thessalonikin ja Ateenan asukkaat osoittavat mieltään kaupungin vesilaitoksen yksityistämistä vastaan. Talousromahduksen kärsineessä maassa Olli Rehnin EU-troikan ehtona uudelle lainarahoitukselle on julkisen omaisuuden yksityistäminen, ja tähän kuuluvat vesilaitokset. Portugalissa on veden hinta noussut paikoin jopa 400% samasta syystä. Olli Rehnin EU-troikan tukien ehtona on valtiollisen Aguas de Portugal –yhtiön yksityistäminen. Espanjassa on yksi Euroopan parhaiten organisoiduista julkisista vesihuoltojärjestelmistä. Talousvaikeuksissa painiva Katalonian aluehallinto on aloittanut Barcelonan vesilaitoksen yksityistämisen. Suomessa JHL varoittelee EU:n vaatimuksesta, jonka mukaan kunnille tulisi velvollisuus yhtiöittää liikelaitoksiaan, kuten vesi- ja sähkölaitoksia. Vasemmistosta ja ay-liikkeestä satelee syytöksiä EU:n ”uusliberalismista”. (http://right2water.eu/ 13.2.2013.)

EU:n politiikalla ei ole mitään tekemistä liberalismin kanssa. Liberalismin klassikot ymmärsivät hyvin luonnollisten monopolien ongelmat. Veden, sähkön ja kaasun jakelu sekä rauta- ja maantiet ja kanavat ovat luonnollisia monopoleja, eikä niitä tule antaa yksityisten käsiin. Kun tuotteen hinta ei määräydy markkinoilla kilpailussa, omistajalla on poliittinen ja verotusoikeuden kaltainen oikeus rahastaa monopolin avulla niin paljon kuin mahdollista. John Stuart Milliltä kysyttiin aikoinaan miten Lontoon vesihuolto pitäisi järjestää. Koska kyseessä on luonnollinen monopoli, liberalistifilosofi varoitti yksityistämisestä ja osakeyhtiömuodosta. Hän piti kunnallista vesilaitosta tai osuuskuntaa parhaana hallintomuotona. Silloin kuluttajat pääsevät parhaiten vaikuttamaan asioihin (The Regulation of the London Water Supply 1851). Asia ei ole vailla merkitystä Pirkanmaalla, missä vesihuollon monopoli aiotaan antaa seuraavaksi sadaksi vuodeksi Tavase Oy:lle.

Englannissa kuukausi sitten kuollutta Margaret Thatcheriä on pidetty ”uusliberalismin” äitinä. Television muisto-ohjelmissa ei yhdessäkään ole kerrottu, että Thatcherin kaatumisen keskeinen syy oli Englannin ja Walesin vesilaitosten yksityistäminen. Seurasi lähes 50% hintojen nousu ja poliittinen tyytymättömyys. Vesihuollon yksityistäminen jäi kiivaan vastarinnan takia Thatcheriltä kesken, eikä sitä koskaan toteutettu Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa. (http://www.epsu.org/ European Federation of Public Service Unions 9.4.2013).

Toinen esimerkki ”uusliberalismin” oudosta tulkinnasta on eurokriisi. Kriisimaissa Olli Rehnin EU-troikka on lakaissut ongelmat maton alle lainaamalla kriisimaille rahaa, ensin EVVR:n ja sitten EVM:n ja IMF:n kautta. Yksityinen velka siirrettiin valtion maksettavaksi uuden velan avulla. Kreikan ja Kyproksen tapauksissa laaja harmaa talous sekä suoranainen rahanpesu peitetään lainaamalla valtioille rahaa leikkaus- ja yksityistämisohjelmia vastaan. Olemme nähneet tuntikausia televisiossa kuvia ammattiliittojen mielenosoituksista EU-troikan ”uusliberalistista” politiikkaa vastaan.

Julkisen velan maksaminen uudella velalla oli klassisille liberalisteille kauhistus ja yksityisen velan siirtäminen valtion maksettavaksi hirvitys. Erityisesti David Ricardo piti valtion velkaantumista tuhoisana. Taloustieteilijät ovat julkaisseet aiheesta artikkeleita, mutta ovat turhautuneita kun heitä ei kuunnella. Kreikkalainen Lefteris Tsoulfidis (U of Thessaloniki ja U of München) on pitkään kirjoitellut ja valitellut asiaa (Tsoulfidis, Lefteris 2011: Public Debt and J.S. Mill’s Conjecture: A Note). Olli Rehnin troika jatkaa valitsemallaan tiellä ja työntää roskalaatikkoon taloustieteilijät, kuten Nobel-palkitun Paul Krugmanin ja kymmenet muut taloustutkijat.

Toverit! Vasemmiston ja klassisen liberalismin ero ei ole niin yksiselitteinen kuin poliittisessa propagandassa esitetään. Marxilaisuus ja vasemmistolaiset aatteet tulisi nähdä liberalismin kritiikkinä, ei kieltämisenä. Marxin Pääoman alaotsikko oli poliittisen taloustieteen kritiikkiä. Tämän kritiikin pohjalta pitäisi rakentaa vasemmistolaista politiikkaa poimien liberalismin aateperinnöstä edistyksellinen ja käyttökelpoinen, omaksua se, ja työntää sivuun nykykapitalismiin soveltumaton. ”Uusliberalismin” kiroaminen ei vie eteenpäin, vaan luo vaikutelman jonkin vastustamisesta.

Hyvä politiikka perustuu tutkimukseen, ja tutkimustieto Margaret Thatcheristä on armotonta. Hänen hallintokaudellaan köyhyysrajan alapuolella elävien brittien määrä nousi 13%:sta peräti 22%:iin. Yli 12 miljoonaa brittiä elää tänään köyhyysrajan alapuolella.

Nykynäkökulmasta liberalistit pääsivät pitemmälle etenkin demokratian ja tasa-arvon kysymyksissä kuin marxismin klassikot. Ranskalainen liberalisti Alexis de Tocqueville (1805-59, Demokratia Amerikassa 1835-40) korosti yhdistysten ja paikallishallinnon merkitystä demokratiassa. Tocquevillen mukaan kansalaisten aloitteellisuus tulee niiden kautta julkishallinnon tietoon ja pakottaa ottamaan sen huomioon. Tocqueville puolusti kansalaisten osallistumista lainsäädäntöön, koska se pakottaa arvioimaan kansalaisaloitteiden seuraukset.

Tocquevillen ajatukset paikallishallinnosta ja kansalaisosallistumisesta on hyvä palauttaa mieliin Kataisen hallituksen kuntauudistuksen aikaan, kun kuntien määrä aiotaan pudottaa 20-30:een. Näin heikennetään kansalaisten osallistumismahdollisuuksia.

Viime aikojen puhutuimpia aiheita ovat olleet kansalaisaloitteet, joista ensimmäinen koski turkistarhauksen kieltämistä. Kansalaisaloitteen mahdollistava laki astui voimaan 13.1.2012. Vuonna 1918 punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan perustuslakiluonnokseen sisältyi 45 § kansalaisten aloiteoikeus. Sisällissodan oloissa kansanvaltuuskunnan perustuslaki jäi toteuttamatta, mutta on historian ironiaa, että laki toteutui valkoisessa Suomessa 94 vuotta myöhemmin.

Ämmänristin muistomerkillä on siten hyvä muistaa, että vuonna 1918 kaatuneiden punaisten työ ei mennyt hukkaan.

-1.5.2013

Posted by jmantyla at 07:55 | Comments (0)
<< Kangasalan palveluseteli | Main | Tekijänoikeuden paluu 1700-luvulle >>
Comments
There are no comments.
Post a comment