Entries : Category [ Kotimaan ja Kangasalan politiikkaa ]

11 January
2010

Millainen Yleisradio?

Kansan Uutiset 2.8.2007

Yleisradiolla voi olla mielekkäitä kansallisia tehtäviä tulevaisuudessakin. Rahoitustavoista vähiten huono on lupamaksu, ehkä täydennettynä kehittyneellä maksutelevisiotekniikalla.


Valtiollisten radioyhtiöiden kantaisä on BBC. Brittiläiset konservatiivit perustivat sen 1922. Kuninkaallinen asetus 1926 antoi monopolin radiotoimintaan. Konservatiivit kauhistuivat Yhdysvalloissa syntyneen mainosradion epä-älyllistä viihteellisyyttä. Tilalle haluttiin sivistävä ja kasvattava radiolaitos, joka mainonnan sijasta rahoitettiin veroluonteisella lupamaksulla. Idea kopioitiin 1920-luvulla lähes kaikkiin Euroopan maihin, myös Suomeen.

***

Ajat ovat muuttuneet ja monopolit murtuneet, mutta valtiolliset radioyhtiöt ovat edelleen merkittäviä tiedonvälittäjiä. BBC on pysynyt hengissä Britannian konservatiivipuolueen sisäisen kiistan takia. Puolueen kulttuurisivistyneistö kauhistelee yhä mainosradion ja television yksipuolista viihdetarjontaa. Se haluaa ylläpitää lupamaksuvaroin BBC:n laadukkaat tiede-, kulttuuri- ja dokumenttiohjelmat, joita kaupalliset kanavat eivät osaa tai halua tehdä. BBC:n kohtalo punnittiin Margaret Thatcherin 1980-luvulla. Tory-puolueessa vahvistui kivikova liikemiesoikeisto, joka halusi eroon BBC:stä sekä muuttaa radion ja television rahaksi. Kiistan voitti kulttuurisiipi johtajanaan ulkoministeri Geoffrey Howe, joka lopulta kukisti Thatcherin vuonna 1990.

Vastaavia riitoja on muuallakin. Julkiset yleisradiot jatkavat, mutta supistettuna ja kaupallisia kanavia tulee lisää. Ideana on jonkinlainen ”eliitti-BBC” tai ”mini-Yle”, joka paikkaa yksityisen radio- ja tv-toiminnan markkina-aukkoja tuottamalla kulttuuri- ja tiedeohjelmia, palvelee kielellisiä vähemmistöjä jne. Kaupallisesti kannattava annetaan yksityisille, eli voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan.

Niinpä Yleisradio sijoittaa kymmeniä miljoonia euroja Töölönlahden musiikkitaloon, kun päätoimialoilta Radio Suomesta ja televisiosta potkitaan toimittajia ulos. Tanskan radio on samoin sijoittanut rahaa hulppeaan konserttitaloon. Kustannusarvio on ylittynyt ja uutistoimituksia leikataan. Tulossa voi olla ”mini-Yle”, joka lähettää sinfonioita sekä ruotsin- ja saamenkielisiä ohjelmia.

***

”Eliitti-Yle” on ristiriita. Jos Yle tuottaa vain kulttuuri- ja tiedeohjelmia sekä palvelee vähemmistöjä, sen suosio laskee ja rahoitusperusta horjuu. Samalla huonontuvat edellytykset laissa säädetyn julkisen palvelun hoitamiseen.

Oikeistossa sanotaan usein, että Ylen pitää vähentää viihdetuotantoa ja keskittyä ”julkiseen palveluun”. Jos Yleisradio ei saa lähettää sisällöltään tiettyjä viestejä, kuten viihdettä, rajoitetaan sananvapautta. Miksi viihde pitää monopolisoida yksityisille kanaville? Niiltä tulee jo paljon viihdettä, myös heikkotasoista. Yleisradiolla on oikeus kilpailla laadulla viihdealalla.

***

Rahoitusmuotoja julkiselle yleisradiolle on neljä: lupamaksu, budjettirahoitus, mainonta ja maksutelevisio.

Budjettirahoitus on huonoin, koska se antaa rahoittajalle eli poliitikoille vallan säädellä rahan avulla radioyhtiötä. Varoittava esimerkki on Kanadan CBC. Jos se kritisoi poliitikkoja tai puolueita, nämä kostavat leikkaamalla CBC:n rahoitusta seuraavassa budjetissa. Jäljellä on torsoksi silvottu radioyhtiö, joka lähettää klassista musiikkia sekä ranskan- ja eskimokielisiä ohjelmia. Sillä ei ole edes varaa lähettää omaa yöohjelmaa, vaan se joutuu lainaamaan ulkomaisia satelliittiradioita.

Suomalaiset poliitikot tuskin poikkeavat kanadalaisista. Pitäisin mainontaakin budjettirahoitusta parempana.

***

Maksu-tv! Insinöörit ja ekonomit kirkuvat maksutelevision puolesta. On julmaa pakottaa ihmiset maksamaan tv-lupa Yleisradiolle, jonka ohjelmat jaetaan rajoituksetta kaikille. Asenne on sama vastustettaessa julkisia terveys- ja koulutuspalveluja. Porvari saa hengenahdistusta ja sydämentykytyksiä, kun hänen verorahoillaan kustannetaan palveluja köyhille ja sairaille. Verorahat pitää käyttää ”tuottavammin”, kuten Nato-yhteensopivan armeijan varustamiseen.

Palvelut on tuotteistettava ja muutettava maksullisiksi. Digiboksiin asennettava maksu-tv-kortti mahdollistaa, että katsoja maksaa siitä mitä katsoo.

Vasemmisto on usein vastustanut maksutelevisiota. Siinä onkin ongelma: jos Yleisradio on lain mukaan julkisen palvelun yhtiö, sen ohjelmien tulee olla julkisesti saatavilla. Ohjelmien salaaminen on ristiriidassa lain kanssa.

Toisaalta maksu-tv on kehittynyt nopeasti. Maksu-tv-kortista voidaan tehdä eräänlainen luottokortti. Miksei Ylen tv-maksua voisi suorittaa maksu-tv-kortilla? Tämä voisi olla kokeiluvaihtoehto postista tipahtavalle paperilaskulle. Järjestelmä voisi sopia esimerkiksi opiskelijoille. Samalla paljastuisi, että Ylen tv-maksu on edullinen verrattuna moniin yksityisiin maksukanaviin.

Posted by jmantyla at 21:57 | Comments (0) | Trackbacks (597)

Kokoomus valvoo

Kansan Uutiset 21.8.2007

Tietotekniset välineet tuottavat suunnattomasti tietoa, jonka avulla ihmisiä voidaan vakoilla. Kuka tätä tietoa saa käyttää ja mihin? Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) laadituttaa lakia, joka antaisi työnantajille poliisia laajemmat oikeudet käsitellä sähköisten viestien tunnistamistietoja.


Urkintalakia yritettiin säätää jo vuosi sitten. Ministeri Susanna Huovisen hanke kaatui ankaraan vastarintaan. Ammatillisista keskusjärjestöistä sitä vastusti Akava. Samoin Suomen Journalistiliitto ja tunnetut oikeusoppineet arvostelivat esitystä.

Kokoomuksen vaalivoiton jälkeen lakiesitys kaivettiin heti kaapista. Ministeri Suvi Lindén teetti välittömästi uuden esityksen, joka pitää sisällään jokseenkin samaa kuin kaatunut laki. Tarkkailulakia vaatii yritysvuotoja pelkäävä teollisuus ja erityisesti Nokia Oy. Laista voi käyttää nimeä Lex Nokia II.

***

Tietokoneet, matkapuhelimet, paikantimet, luotto- ja etukortit jättävät sähköisiä jälkiä, joista voi tarkoin valvoa käyttäjää. Maksettaessa muovirahalla ja kerättäessä bonus- tai plussapisteitä tallentuu samalla tieto mitä ruokaa, juomaa ja lehtiä ostetaan. Matkakortti jättää tiedon missä ja milloin on liikuttu. Kännykkä taskussa paljastaa muutaman metrin tarkkuudella ihmisen sijainnin. Puhelinkeskuksiin tallentuu tieto kuka on soittanut kenelle ja mistä on tullut tekstiviesti. Tietokoneesta saadaan selville minne tulee ja menee sähköpostia ja mitä nettisivuja selaillaan. Samalla selviää millaista on seksikäyttäytyminen ja osallistuuko radikaaliin puolue- tai ammattiyhdistystoimintaan.

Kenellä on oikeus käyttää näitä tietoja? Liberaalin ihmisoikeuskäsityksen mukaan ne kuuluvat suojatun yksityiselämän piiriin. Perustuslain 10§ sanoo: Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Vuonna 1999 tämä ulotettiin koskemaan myös sähköpostia.

Lailla voidaan säätää, että esimerkiksi rikosten selvittämisessä poliisi voi saada tuomioistuimelta valtuuksia teletarkkailuun ja –kuunteluun.

Viestintäministeri Lindénin puuhaama sähköisen viestinnän tietosuojalaki muuttaa radikaalisti aiempaa lainsäädäntöä. Työnantajille annettaisiin normaalisti poliisille kuuluvia valtuuksia. He saisivat epäilyn ja ilmoituksen perusteella urkkia teletunnistetietoja. Poliisi joutuu sentään pyytämään tuomioistuimelta luvan tarkkailuun ja kuunteluun. Työnantajan tarvitsee vain epäillä ja ilmoittaa. Onko tämä sopusoinnussa perustuslain 10§:n kanssa?

***

Venäjän duuma hyväksyi kesäkuussa lain, joka antaa maakaasu- ja öljykonserni Gazpromille luvan perustaa oma yksityisarmeija suojaamaan tuotantolaitteita sekä kaasu- ja öljyputkia.

Venäjällä on Gazprom ja meillä Nokia. Oikeudellisesti kyse on samasta asiasta. Työnantaja saa viranomaisvaltuuksia, jotka normaalisti kuuluvat poliisille ja armeijalle. Jos yrityksissä tapahtuu rikoksia, kuten tietovuotoja, niiden tutkimisen pitää kuulua poliisille, ei työnantajille. Nyt meille voi syntyä Nokian tai Microsoftin yksityinen rikostutkintaosasto, joka tutkii poliisivaltuuksin tietovuotoja.

The Guardian –lehden haastattelema venäläinen parlamentaarikko kutsui Gazpromin erityisvaltuuksia Pandoran lippaaksi. Se on hyvä vertaus. Kerran irti päästetty paha kasvaa ja vaatii lisää. Mitä työnantajat tekevät yksityisarmeijoilla ja urkintavaltuuksilla työtaistelutilanteessa? Kysymys nousee väistämättä esiin. Suomessa tuskin toimitaan kuten Venäjällä, mutta urkintavaltuuksilla saadut tiedot saattavat näkyä yt-neuvotteluissa, kun päätetään ketä irtisanotaan ja ketkä jäävät.

Soneran taannoinen urkintaskandaali osoitti, että teletunnistetietoja voidaan käyttää väärin. Sonera yritti murtaa lähdesuojan, joka on journalistien vahva tiedonhankintamenetelmä. Lindénin urkintalaki laillistaa lähdesuojan murtamisen.

***

Suvi Lindén puolustaa lujasti lakihanketta verkkosivullaan. Kokoomuslaiset ovat myös olleet innokkaita antamaan poliisille lisää salakuunteluvaltuuksia terrori- ja huumerikosten selvittämiseksi. Nyt valtuudet halutaan työnantajillekin.

Kokoomus ylpeilee olevansa ”tulevaisuuspuolue” ja liputtaa tietoyhteiskunnan puolesta. Kokoomuksen tietoyhteiskunta on työntekijöille mielen alistamisen, holhouksen ja tarkkailun järjestelmä.

Vihreät on toinen ”tietoyhteiskuntapuolue”. Kansanedustaja Jyrki J. Kasvi vastusti näkyvästi viime vuonna Lex Nokiaa. Nyt guru on hiljaa. Ai niin, vihreät ovat hallituksessa, joka valmistelee urkintalakia.

Periaatteellisesti tärkeästä laista pitäisi keskustella julkisesti valmisteluvaiheessa. Sitä ei voi valmistella salaa kieltäen ministereitä tiedottamasta keskeneräisistä asioista. Vai tuoko hallitus valmiin lain eduskuntaan ja puhuu sen jälkeen ”yhdellä äänellä”?

Silloin se on Nokian ääni.

Posted by jmantyla at 21:59 | Comments (0) | Trackbacks (511)

Tiedottamisen tuskaa

Matti Vanhasen "yksi ääni"

Kansan Uutiset 13.9.2007

Aidossa demokratiassa pitäisi käydä julkista keskustelua valmisteilla olevista laeista ja poliittisista linjauksista. Laki velvoittaakin viranomaiset tiedottamaan asioista valmisteluvaiheessa. Hallituksen linjaus olla tiedottamatta keskeneräisistä asioista on ristiriidassa lain kanssa.


Pääministeri Matti Vanhasen kesällä ministereille antama vaikenemisohjeistus on merkittävä linjaus. Uusi se ei ollut, sillä oikeusministeri Tuija Braxin mukaan salaileva hallintokäytäntö tuli Suomeen Paavo Lipposen sinipunahallituksessa 1995. On syntynyt tilanne, missä kaksi erilaista hallintokulttuuria törmää.

* * *

Tiedon salaamiseen perustuva hallitseminen periytyy katoliselta kirkolta. Alkuperäinen tarkoitus oli taistelu protestanttista reformaatiota vastaan. Katolinen kirkko loi kiellettyjen kirjojen luettelon Index Librorum Prohibitorumin 1500-luvulla. Vain pieni valikoitu uskonoppineiden eliitti sai lukea protestanttista kirjallisuutta kyetäkseen taistelemaan julkisesti harhaoppia vastaan. Tavallista kansaa estettiin sensuurin avulla saamasta tietoa Martti Lutherin reformaatiosta.

Kolmikymmenvuotisen sodan päättänyt Westfalenin rauha 1648 aloitti hengellisen ja maallisen vallan eroamisen. Vanha societas christiania ja paavin ylivalta alkoivat väistyä. Jostain oli kuitenkin otettava mallia, kun maallista hallintokoneistoa alettiin rakentaa irrallaan kirkosta. Katolisissa maissa esikuva oli edelleen kirkko. Vain pieni eliitti sai päätöksenteossa tarvittavan tiedon. Syntyi ranskalainen päällikkövaltainen virastomalli, johon kuuluu tiukka virkamieselitismi. Tiedottaminen kansalaisille asioiden valmisteluvaiheessa on tässä mallissa kauhistus.

Kun EU:n edeltäjä EEC syntyi 1960-luvulla, jäsenmaiden enemmistö oli katolisia. Siksi unionin hallinnon periaatteeksi tuli katolinen malli, jossa rajattu eliitti saa päätöksentekoon tarvittavan tiedon. Ongelmia ilmaantui, kun protestanttiset Tanska ja Britannia liittyivät unioniin.

Katolista tiedon salaamiskäytäntöä vastassa on nimittäin englantilainen liberaali julkisuuskäytäntö. Tämän filosofian mukaan asioista tulee tiedottaa ja keskustella julkisesti myös valmisteluvaiheessa. Päätöksistä tulee demokraattisempia ja varmempia, koska julkisessa keskustelussa voi tulla esiin näkemyksiä ja ideoita, jotka jäävät huomaamatta suppealta eliitiltä. Tärkeiden näkökulmien jääminen vaille huomiota on epätodennäköisempää. Erehtymisen mahdollisuus pienenee.

* * *

Protestanttiseen Suomeen tämä ajattelutapa murtautui 1960-luvulla. Lainsäädäntöämme muokattiin anglosaksisen julkisuuden suuntaan. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1999/621 sanoo, että ”tiedonsaantioikeuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.”

On syntynyt erikoinen tilanne: keskeinen viranomainen, valtioneuvosto ei noudata lakia. Nähdäkseni oikeustieteen professorit Veli-Pekka Viljanen, Teuvo Pohjolainen ja Olli Mäenpää ovat oikeassa huomauttaessaan ristiriidasta. Hallituksen pitäisi muuttaa tiedotuspolitiikkaa, tai lakia muutetaan ja meille omaksutaan katolilainen tiedon salaamiskäytäntö.

Asia ei ole vähäpätöinen. Valmistellaanko esimerkiksi Afganistan-selonteko salassa pienen eliitin keskuudessa ilman julkista keskustelua? Suomi on ajautumassa Afganistanissa pienoiskoossa samaan kuin Yhdysvallat Irakissa. On vain huonoja vaihtoehtoja. Pitäisi julkisesti keskustella vaihtoehdoista ja samalla olisi viimein saatava tieto mihin Paavo Lipponen sitoi Suomen neuvotellessaan George Bushin kanssa 2002.

* * *

Tiedon salaaminen osataan myös protestanttisissa maissa, vaikka se on harvinaisempaa. Jyrki Kataiselle sattui hauska lipsahdus, kun entisen puoluesihteerin Harri Jaskarin paritus- ja pahoinpitelyepäilyjupakka tuli julki 2006. Tapaus oli ollut Kokoomuksen ylimmän johdon tiedossa, mutta siitä ei kerrottu puolueväelle. ”Tulevaisuuspuoluetta” siis hallitsee pieni eliitti, joka saa tiedon. Kansanedustajille ja järjestöväelle kerrotaan valikoiden jotain, kun äänestäjät ja kannattajat saavat tyytyä mainostoimistojen luomiin mielikuviin. Kokoomus tuskin arvostelee Vanhasen vaikenemisohjeita. Vihreät ovat kyytipoikia. Europarlamentissa ja EU:ssa he ovat innokkaasti ajaneet hallinnon läpinäkyvyyttä. Suomessa he osallistuvat hallitukseen, jonka tiedotuskäytäntö kääntää kelloa taaksepäin, eikä vähemmän kuin 500 vuotta.

Katolinen tiedon salaamiseen perustuva hallitsemistapa on oikeastaan vaarallinen. Valikoitu pääsy sisäpiiritiedon ääreen sokaisee poliitikkojen itsetuntoa ja etäännyttää kansasta. Vanhasella on oireita.

Posted by jmantyla at 22:03 | Comments (0) | Trackbacks (301)

Tekijänoikeudesta työnantajan oikeuteen

Kansan Uutiset 25.10.2007

Mitä tapahtuisi, jos tekijänoikeusasiat siirrettäisiin opetusministeriöstä suunnitteilla olevaan työ- ja elinkeinoministeriöön? Ainakin se helpottaisi suuryritysten ja työnantajajärjestöjen pitkäaikaisen vaatimuksen toteuttamista, eli tekijänoikeuden siirtämistä pois tekijöiltä työnantajille ja kustantajille. Tämä lienee hankkeen lopullinen tarkoitus.


Tekijänoikeuden haluavat uuteen megaministeriöön mm. Nokia, Elisa, TeliaSonera, Ek, Alma Media ja Viestinnän Keskusliitto. Vastaan haraavat ammattiliitot ja tekijänoikeusjärjestöt. Työnantajien näkemyksen tiivisti Viestinnän Keskusliiton lakijohtaja Satu Kangas, jonka mukaan tekijänoikeuslaista puuttuu tärkein: taloudelliset oikeudet kaikkiin työsuhteessa luotuihin teoksiin pitää siirtää työnantajalle, jolleivät osapuolet sovi toisin (Suomen Lehdistö 1/07).

* * *

Tekijänoikeus on outo poikkeus kapitalistisessa tuotannossa. Normaalisti työn tulokset kuuluvat kapitalistille, kuten rakennukset, leipä tai matkapuhelimet, joita työläiset valmistavat palkkaa vastaan.

Luova henkinen työ on sen sijaan suojattu tekijänoikeuslaeilla, jotka antavat tekijälle yksinoikeuden tuotteeseen. Työnantaja voi saada oikeuksia teoksiin sopimalla tekijän kanssa. Järjestelmä alkoi kirjanpainamisesta. Ensimmäiset tekijänoikeuslait säädettiin Englannissa, kun kirjojen painaminen lisääntyi 1700-luvulla. Perustava kansainvälinen tekijänoikeussopimus solmittiin Bernissä 1886.

Tekijänoikeutta perusteltiin sillä, että se kiihottaa taiteellista ja kirjallista luovuutta. Halukkuus luoda uutta ja ainutlaatuista lisääntyy, kun tekijä tietää hallitsevansa tuotantoaan. Luovan ja innovatiivisen työn tukeminen on yleisen edun mukaista. Näin argumentoi tekijänoikeuden puolesta englantilainen liberalistifilosofi John Stuart Mill (1806-73) poliittisen taloustieteen oppikirjassaan. Hän piti suurena moraalittomuutena (gross immorality), jos joku käyttää luovan työn tuloksia luvatta ja maksamatta tekijälle.

Tekijänoikeus on samalla paradoksi antaessaan tekijälle lakisääteisen monopolin, eräänlaisen verotusoikeuden. Se on vaarallinen ase, jos ei sitä osaa käyttää. Tuote on hinnoiteltava siten, että kulutus on maksimaalinen. Ylihinta laskee kulutusta, jolloin tekijöiden tulot putoavat.

Valitettavasti tästä on esimerkkejä. Esittävien taiteilijoiden Gramex ylihinnoitteli musiikin. Nettiradiotoiminta lamautui ja Suomesta tuli alan kansainvälinen takapajula. Korkein hallinto-oikeus onkin tuominnut Gramexin määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Onneksi Gramexille ei annettu pakkolisenssioikeutta uusimmassa tekijänoikeuslaissa. Olisi tullut oikeudenkäyntejä, joissa raha virtaa kallispalkkaisille asianajajille.

Gramex on silti poikkeus. Tekijänoikeusjärjestöjen kanssa tulee toimeen eivätkä niiden aiheuttamat kustannukset tuotannoissa ole kohtuuttomia.

* * *

Tekijänoikeuden ongelma ovat myös tietokoneohjelmat. Vuoden 1991 lakimuutoksella ne otettiin tekijänoikeuden piiriin. Se saattoi olla suurin erehdys, mitä alalla on koskaan tehty.

Tuli kaksi ongelmaa. Tietokoneohjelmat perustuvat matemaattisiin algoritmeihin – ja voiko matemaattisilla kaavoilla, monimutkaisillakaan, olla tekijänoikeutta? Ehkä – tai sitten ei. Minusta tietokoneohjelmat voisi siirtää löyhemmän patenttisuojan tai lisenssimaksun piiriin. Tai sitten annetaan oikeudet tekijöille, jos tietokoneohjelmat katsotaan luovan työn tuloksiksi.

Vakavin ongelma oli näet tietokoneohjelmien tekijänoikeuden siirtäminen suoraan työnantajille. Asiasta keskusteltiin vuonna 1991 news-järjestelmässä. Humanistit yrittivät varoittaa insinöörejä ennakkotapauksesta, mutta he eivät kuunnelleet. Uskottiin, että it-alasta tulee Sampo, joka jauhaa rahaa kaikille, vaikka tekijänoikeus kuuluu työnantajille.

Mitähän insinöörit nyt tuumivat, kun Nokia, TeliaSonera ja Elisa potkivat väkeä kortistoon ja it-vauraus keskittyy yhä harvemmille? Pahinta on, että työnantajien tekijänoikeudesta tietokoneohjelmiin on kasvanut käenpoikanen, joka uhkaa työntää pesästä alkuperäisen luovan, taiteellisen ja journalistisen tekijänoikeuden. Nimittäin vuonna 2004 ohjelmistot ja tietokannat ohittivat taloudellisesti painetun viestinnän tekijänoikeuden ydinteollisuudessa. Rahallisesti suurin osa tekijänoikeudesta siis kuuluu jo työnantajille.

Uudessa megalomaanisessa työ- ja elinkeinoministeriössä voi insinööritaustainen virkamies huomata muutaman vuoden kuluttua, että täällähän on omituinen otus, relikti, jossa tekijänoikeudet kuuluvat tekijöille. Siirretäänpä ne johdonmukaisuuden vuoksi työnantajille ja kustantajille, kuten muualla.

* * *

Minusta tekijänoikeuden puolesta esitetyt alkuperäiset argumentit pätevät. Oikeuksien siirtämisellä työnantajille olisi media-alalla lamauttava ja passivoiva vaikutus. Kuka viitsii liikaa ideoida ja luoda, kun tietää hyödyn valuvan toisiin käsiin?

Passivoiva vaikutus näkyy jo isoissa mediataloissa, missä nuoret toimittajat joutuvat luovuttamaan tekijänoikeudet työnantajille työsopimuksella. Samalla firmalla on lehtiä, radio- ja tv-kanavia sekä nettijulkaisuja. Yksi ja sama juttu siirtyy välineestä toiseen, yleensä lehdestä radioon ja teksti-televisioon sekä nettiin. Vain sanoja ja lausejärjestystä muokataan hieman, jottei teksti olisi aivan täsmälleen sama.

Tylsää, tylsää - mutta varmaan työnantajille halpaa.

Posted by jmantyla at 22:05 | Comments (0) | Trackbacks (542)

Rikos kannattaa

Kansan Uutiset 13.11.2007

Jokelan koulusurmat pakottavat kysymään oliko tiedotusvälineillä vaikutusta tapahtumiin. Tuskinpa ne aiheuttivat murhenäytelmää, mutta tarjosivat tekijälle toimintamallin. Tiedotusvälineet heijastavat maailmaa, ja kun on väkivaltaa, se näkyy medioissa.


Hanna Syrjälä tutki Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikössä 4848 Ilta-Sanomien ja Iltalehden myyntijulistetta eli lööppiä 20 vuoden ajalta. Tulos oli tyly: ne ovat väkivaltaistuneet ja viihteellistyneet. Väkivaltaotsikoiden määrä kasvoi sekä absoluuttisesti että suhteellisesti ja väkivaltaotsikoiden järkyttävyys lisääntyi.

Virikkeitä ja väkivallan malleja on siis tarjolla.

***

Marraskuussa tuli kuluneeksi 50 vuotta Suomen ensimmäisten journalistieettisten ohjeiden julkaisemisesta. Vuoden 1957 Etikettisäännöt Suomen sanomalehtimiehille korostivat useassa kohdassa lasten erityisasemaa. Alle 18-vuotiaita tuli kohdella eri tavoin kuin aikuisia: ”Vältä saattamasta julkisuuteen kuvia, jotka voisivat vaikuttaa vahingoittavasti ihmisen tunne-elämään, synnyttää pelkoa, surua yms. Älä julkaise kuvia nuoresta rikoksentekijästä...”

Vuoden 2005 Journalistin ohjeista katosivat kiellot ja kehotukset: ”Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.”

Ohjeiden noudattamista valvoo Julkisen sanan neuvosto, JSN. Se on tulkinnut väljentyneitä ohjeita hyväksymällä yhä raaempaa lapsiin kohdistuvaa väkivaltajournalismia. Linjaus tehtiin Espoon pelivelkoihin seonneen miehen surmattua vaimonsa ja lapsensa toukokuussa 2005. Sekä Ilta-Sanomat että Iltalehti saivat JSN:n vapauttavan päätöksen kuvista ja kirjoittelusta, joissa kuvattiin yksityiskohtaisesti ja tunnistettavasti lapsiin kohdistunutta väkivaltaa. Linjaus toistui syyskuussa 2005 (Isä tappoi lapsensa kesken aamupalan) sekä joulukuussa 2005 (Äiti poltti lapset ja itsensä). JSN:n perustelu oli: ”Asian käsittely tiedotusvälineissä tuntuu pahalta. Tiedotusvälineiden tehtävä on kuitenkin kertoa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”

Aamupalasurma sekä Karkkilan murhapoltto johtivat kanteluihin myös Mainonnan eettisessä neuvostossa. Se antoi langettavat päätökset lööpeistä, joissa kuvattiin lapsiin kohdistunutta raakaa väkivaltaa: ”Myyntijulisteen teksti Äiti poltti lapset ja itsensä kohdistuu myös lapsiin, jotka eivät ikänsä ja kehitystason huomioon ottaen ole valmiita kohtaamaan kyseistä viestiä.”

Keskuskauppakamarin yhteydessä toimiva Mainonnan eettinen neuvosto tekee nykyään tiukempia linjauksia kuin JSN.

***

Perustuslain 12§ takaa sananvapauden ja kieltää ennakkosensuurin. Pykälässä on kuitenkin kohta, jossa todetaan lapsuuden ainutlaatuisuus: ”Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.”

Lainsäätäjä on aivan oikein nähnyt, että on yleisen edun mukaista suojata turvallinen lapsuus. Siksi on tingittävä täydellisestä sananvapaudesta. Vastakkain ovat yksityisen liikeyrityksen, iltapäivälehden etu ja lasten etu.

Rikosjournalismi kannattaa, se myy. Iltapäivälehdet puolustavat liiketoimintaansa vedoten sananvapauteen. JSN on asettunut iltapäivälehtien puolelle. Jos JSN on turhake, voi syntyä tilanne, että lainsäätäjä käyttää valtaansa suojatakseen lapsia. Paine kasvaa, sillä Jokelan kauhistuttavat koulusurmat eivät jää viimeisiksi. Ehkä journalistien ja kustantajien olisi ainakin keskusteltava väkivallan esittämisestä julkisuudessa – mikä on tarpeen, mikä on liikaa ja ylilyöntiä?

***

Pekka-Ericin sanottiin hakeneen mallia Yhdysvaltain kouluväkivallasta. Suomessa on puolue, joka haluaa sikäläisen yhteiskuntamallin tänne. Amerikka-puolueessa pidetään julkista sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa ja mielenterveyspalveluja rasitteina. Päälle puolue suoltaa propagandaa julkisten palvelujen tehottomuudesta ja tuottamattomuudesta. Kokoomus haluaa yksityiskouluja, joiden lapset ja opettajat valikoidaan huolellisesti. Samalla se keventää autoverotusta, kun raha ei muka riitä hoitajien palkkoihin. Palkka- ja pääomatulojen epäsuhta kasvaa pääoman eduksi. Verotilastojen mukaan rikkaat ovat karkaamassa aivan omille teilleen. Se ei ainakaan vähennä rikollisuutta.

Friedrich Engelsin mukaan rikos oli alkeellisin tapa nousta kapitalismia vastaan. Miksi työläiset eivät varastaisi, kun kapitalistien omaisuus oli hankittu työvoimaa riistämällä? Varastamalla he ottivat takaisin mitä kapitalisti oli laillisesti riistänyt heiltä. Niljakkaimmat kapitalistit ja lakkorikkurit otettiin hengiltä 1800-luvun Englannissa. Engels tietenkin jatkoi, että rikollisuus ei ole oikea työväen taistelukeino. Työväen asiaa tuli ajaa laillisesti järjestäytyneiden ammattiliittojen ja puolueiden avulla.

Bertolt Brecht tarkasteli rikollisuutta Kerjäläisoopperassa. Näytelmän hahmot ovat tuotantosuhteiden tapaan kylmiä ja rakkaudettomia. Pekka-Ericin Internet-viesti on kuin Brechtin tai Engelsin kynästä, vaikka hän tuskin koskaan luki heidän tekstejään:
- Olen saanut tarpeekseni. En halua olla osa tätä kieroutunutta ja mätää yhteiskuntaa.

Brechtin pääkonna Puukko-Mackie kysyy:
- Sillä mitä on tiirikka verrattuna osakkeeseen? Mitä on pankkiryöstö pankin perustamiseen verrattuna? Mitä on miehen murhaaminen verrattuna miehen palkkaamiseen?

Marxilainen selitys rikollisuudelle ei ole täydellinen, mutta hyvä. Jos ja kun se pitää paikkansa, iltapäivälehdillä on luvassa hyvät ajat. Kapitalismi kovenee ja kilpailu raaistuu. Se takaa, että arvokuljetusryöstöjä, väkivaltaa ja kouluammuskelua riittää jatkossakin lööppeihin. Koulu sopeuttaa lapset kapitalismiin, hyväksyttää sen arvot. Pojat kokevat aikuisina järjestelmän pahimman myrskynsilmän. Osa pojista kapinoi. Tytöt ovat päässeet helpommalla palvelu- ja hoiva-aloilla.

Iltapäivälehtien lisäksi hyviä aikoja on luvassa vartiointi- ja turvapalveluyhtiöille. Ala on hiljaisuudessa kasvanut 15 vuotta vielä nopeammin kuin tietotekniikka. Porvari nukkuu huonosti ja suojautuu rikollisilta.

Posted by jmantyla at 22:08 | Comments (0) | Trackbacks (5646)

Sijoitellaan tuotteita

Kansan Uutiset 13.12.2007

Europarlamentti hyväksyi viime viikolla televisiodirektiivin, joka sallii tuotesijoittelun. Se tarkoittaa, että mainonnan ja ohjelmien sisällön raja televisiossa ja elokuvissa hämärtyy entisestään. Direktiiviä perustellaan eurooppalaisen median kilpailukyvyllä amerikkalaisen kanssa.


Virallisesti "Televisio ilman rajoja" –direktiivin tarkoitus on uudistaa televisiomainonnan ja tuotesijoittelun säännöt. Jäsenvaltioilla on aikaa vuoteen 2009 siirtää se kansalliseen lainsäädäntöön. Se on minimidirektiivi, joten jäsenmailla on mahdollisuus säätää tiukempia lakeja. Pian nähdään onko Suomi taas ”luokan kiltti mallioppilas”, vai asetetaanko kuluttajien ja katsojien etu mediayhtiöiden liikevoiton edelle.

***

Tuotesijoittelulla tarkoitetaan piilomainontaa, jossa yritys ostaa tuotteensa osaksi journalistista tai taiteellista kokonaisuutta. Niinpä elokuvissa ajetaan tietyillä autoilla, juodaan vain yhtä olutta tai virvoitusjuomaa ja syödään tiettyjä aamiaismuroja. Katsojat eivät tiedä, että tuotteiden sijoittamisesta kertomukseen on maksettu, jotta niiden myynti lisääntyisi. Muuan Hollywoodin elokuvayhtiön edustaja kirjoitti rahoittajalleen vuonna 1972 tuotesijoittelun tehon perustuvan siihen, että yleisö ei tiedä asiasta. Katsojat luulevat elokuvissa käytettävien tuotteiden olevan mukana sattumalta.

Tuotesijoittelun vaietusta historiasta on paljon tutkimuksia, viimeksi Journal of Broadcasting & Electronic Media –lehdessä. Otus keksittiin Euroopassa, mutta se kasvoi nykyisiin mittoihin Yhdysvalloissa. Siellä edistettiin jo 1920-luvulla Fordin myyntiä tuotesijoittelun avulla. Muut autotehtaat tulivat perässä, ja pian myös Coca-Colan, karamellien ja timanttien myyntiä lisättiin elokuvien avulla.

Perinne on jatkunut. Uuden elokuvan tunnetuin tuotesijoittelu oli E.T. – The Extraterrestrial (1982), jossa Elliot-poika houkutteli ulkoavaruudesta tulleen ET:n metsästä kotiinsa ripottelemalla maahan makeisia. Ensi-illan jälkeen kolmen kuukauden aikana näiden karkkien myynti kasvoi kahdella kolmanneksella. ET:tä on pidetty tuotesijoittelun merkkipaaluna.

***

Tuotesijoittelu on tullut Suomeenkin, joskin se on vähäistä eikä elokuvatuottajilla ole amerikkalaista taitoa sen käytössä. Raid –elokuvaa pidetään tuotesijoittelun edelläkävijänä Suomessa. Tällä elokuvalla myytiin Luhdan vaatteita, Olvia ja Iltalehteä (www.kinoproduction.fi/raid).

Sen sijaan televisiossa tuotesijoittelu on saanut isomman jalansijan. Sitä on käytetty ainakin Sillä silmällä- ja Big Brother –ohjelmissa. Näissäkin piilomainonnan teho perustuu siihen, että yleisö ei tiedä ohjelmien todellisen tavoitteen olevan sinne sijoitettujen tuotteiden myynti. Tavarantoimittajat mainitaan ohjelmien verkkosivuilla. Kuinka ollakaan, Luhta on sisustanut Big Brother –taloa, mutta hetero Petteri pukeutuukin Marlboro Classics -vaatteisiin.

Suomessa tuotesijoittelu ei näytä kehittyvän samoin kuin Yhdysvalloissa. Siellä nimittäin radio- ja TV-yhtiöt suhtautuvat keskimäärin kielteisesti tuotesijoitteluun. Se näet vähentää varsinaista mainontaa, joka on kuitenkin kaupallisten radio- ja TV-kanavien päärahoituslähde. Lisäksi se on mainontaa, jolle on asetettu enimmäismäärä minuutteja tunnissa. Tuotesijoittelu saattaa kestää pitkään ja se voidaan tulkita isoksi mainokseksi, jolloin varsinaista mainontaa on vähennettävä. Onkohan tätä mietitty loppuun MTV3:ssa, kun se puolustaa kovasti TV-direktiiviä?

***

Tuotesijoittelun vaietun historian synkkä luku on tupakan piilomainonta. Yhdysvaltalaiset lääkärit huomasivat 1950-luvulla miesten keuhkosyöpäkuolleisuuden olevan tupakoivien keskuudessa huomattavasti yleisempää kuin tupakoimattomilla.

Siksi maassa alettiin rajoittaa tupakan mainontaa 1960-luvulla, ja vähitellen rajoituksia kiristettiin. Tupakkatehtaat vastasivat alkamalla maksaa Hollywoodin elokuvakäsikirjoittajille siitä, että elokuviin sijoitettiin tupakkaa ja tupakanpolttoa – tätähän ei voitu kieltää.

Mainitsemani Hollywoodin elokuvayhtiön edustajan kirje vuonna 1972 oli osoitettu tupakkatehtaalle. Tupakkayhtiöt ovatkin maksaneet rahaa satojen elokuvien tekijöille. Merkittävimmät rahoittajat ovat olleet Philip Morris ja British American Tobacco. Jälkimmäinen sponsoroi yli 500 elokuvaa.

Suosittuja ovat olleet lännenelokuvat. Kun intiaanit hyökkäävät ja valkoinen mies on hädässä, tupakka rauhoittaa, ja sitten keksitään juoni inkkarien nitistämiseksi. Philip Morris puolestaan teki 1979 sopimuksen Warner Brothers –yhtiön kanssa. Siksi Teräsmies II:n loppukohtaus näyteltiin erikoisvalmisteisen rekka-auton edessä, missä yhtiön tuotteita mainostettiin avoimesti. Teräsmiehen tyttöystävä Lois Lane tietenkin poltti yhtiön tuotteita.

***

Eettisesti tuotesijoittelu on eräänlaista lahjontaa. Elokuva- ja TV-yhtiöt saavat yrityksiltä korvauksen siitä, että yleisöä petkutetaan. Tavallisessa mainoksessahan yleisölle kerrotaan merkkien avulla mikä on mainosta ja ohjelmaa. Kuluttajavirasto, JSN sekä lastensuojelujärjestöt antoivat hyviä lausuntoja TV-direktiivistä.

Suomessa on tilaisuus näyttää millainen laki säädetään. Samalla voi kysyä mitä ihmettä EU ylipäätänsä peukaloi tällaisia asioita? Mielestäni kulttuuri- ja viestintäpolitiikan pitää olla kansallisissa käsissä. Unionin näpit irti näistä asioista. TV-direktiiviä on jo käytetty tuotesijoittelun puolusteluun Suomessa.

Paras vastalääke tuotesijoittelulle Suomessa on hyvä julkinen radio ja televisio. Sama koskee elokuvaa. Jos julkista tuotantotukea kotimaiselle elokuvalle leikataan, tuottajat kääntyvät varmasti yksityisten sponsorien puoleen Raidin mallin mukaisesti. En hämmästy, jos TV-direktiivin myötä elokuvissa alkaa esiintyä näkyvästi jotain tiettyjä tuotteita.

Posted by jmantyla at 22:10 | Comments (0) | Trackbacks (291)

Ike salasi Naton

Kansan Uutiset 3.4.2008

Ilkka Kanervan lähtö ulkoministerin paikalta oli omituinen mediasirkus. Sitä ei voi pitää sananvapauden riemuvoittona, vaikka ministeri itse keitti soppaa. Paraneeko ulkopolitiikka, kun Alexander Stubb tulee ulkoministeriksi? Ei varmasti.


Perustelut merkittävien henkilöiden yksityiselämän käsittelylle julkisuudessa muotoiltiin Julkisen sanan neuvostossa vuonna 1980. Periaatelausuman mukaan tavallisilla kansalaisilla eli ”taviksilla” on suurin yksityisyyden suoja. Vastaavasti suppein se on merkittävillä vallankäyttäjillä politiikan, hallinnon ja elinkeinoelämän aloilla.

Neuvosto on usein täsmentänyt lausumaansa. Merkkihenkilöiden yksityiselämään liittyvistä kanteluista se on yleensä antanut lehdille vapauttavia päätöksiä. Ne eivät siis ole rikkoneet hyvää journalistista tapaa kertoessaan vaikuttajien yksityiselämästä. Perustelu on mennyt suunnilleen siten, että kansalaisilla on oikeus tietää mitä vallankäyttäjät tekevät yksityiselämässään. Jos he käyttäytyvät moraalittomasti, on perusteltua epäillä, että he voivat menetellä samoin myös julkisessa toimessaan.

Mielestäni Ilkka Kanerva toimi täsmälleen näin.

***

Aamulehden mukaan Kanerva jäi valheista kiinni monta kertaa. Ensin hän kielsi, ettei kuuluisia tekstiviestejä oltu koskaan lähetetty ja sitten kielsi kieltäneensä. Sitten hän myönsi viestittelyn, ja pyysi anteeksi (Al 30.3.).

Ilkka Kanerva menetteli täsmälleen samoin politiikan kovassa ytimessä, eikä hän ole ainoa muunneltua totuutta puhuva poliitikko. Aloittaessaan ulkoministerinä Kanerva sanoi, ”...ettei tuore porvarihallitus hae sotilasliitto Naton jäsenyyttä ja Suomi kehittää yhteistyötä Naton kanssa rauhankumppanuuden pohjalla” (25.4.2007).

Mitä muuta Kanerva teki kuin salakuljetti Suomea Natoon? Lyhyen ulkoministeriyden tärkein teko oli Suomen liittäminen Naton nopean toiminnan NRF-joukkoihin.

Kuuluisa sokea Reettakin näkee, että NRF-päätöksellä Suomi vietiin reippaasti kohti Naton täysjäsenyyttä. Menetelmäksi Ilkka Kanerva valitsi salakuljetuksen, vähittäisen mukaanmenon. Ensin Suomi osallistuu EU:n taistelujoukon avulla NRF-joukkojen harjoituksiin, sen jälkeen joukkojen tukitoimintoihin ja lopuksi tulevat kuvaan myös itse operaatiot.

Syyskuussa 2004 ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi, ettei Suomi edes harkitse osallistumista Naton nopean toiminnan joukkoihin. Nyt siellä ollaan. Kanerva vei lyhyessä ajassa Suomea pitkän askeleen kohti Natoa.

Samaan aikaan hän ja poliittinen eliittimme selittivät, ettei Suomea olla liittämässä Natoon. Kulissien takana tehtiin täysin päinvastoin, eli Suomea salakuljetettiin Natoon. Kanerva oli tässä taitava. Hän menetteli julkisessa virassaan samoin kuin kertoessaan lehdistölle yksityisasioitaan, eli puhui eri asioita kuin teki.

***

Salakuljettaminen Natoon on kauan ollut iljettävin ja moraalittomin mediailmiö Suomessa. Moottori on Kokoomus, mutta myös demareilla on oma Nato-tiedotusosasto, johon kuuluvat mm. Liisa Jaakonsaari ja Paavo Lipponen. Natolaiset eivät julkisesti puhu tavoitteestaan. Kulissien takana he tekevät kaiken poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen mitä voi tehdä Naton hyväksi ilman virallista jäsenyyttä.

Salakuljetuksen syy on gallupit. Maaliskuun Evan kyselyn mukaan Naton vastustus on vain lisääntynyt. Vastaan on 54% ja puolesta 21%. Kansanäänestyksessä se merkitsee noin tulosta 67-33. Ei ihme, että Ilkka Kanerva käytti salakuljetusmenetelmää Naton hyväksi.

***

On tragikoomista, että ulkoministerin ero johtuu harmittomista seksiviesteistä, eikä politiikan kovan ytimen takia. Iken tekstarien julkaisemisesta ei koskaan myönnetä tiedonjulkistamispalkintoa.

Siksi ehdotan tiedonjulkistamispalkinnon myöntämistä tiedotusvälineelle, joka julkaisee reportaasin Suomen salakuljettamisesta Natoon. Juttusarjassa voisi paljastaa henkilöt, menetelmät ja teot sekä taloudelliset ja poliittiset taustavoimat, jotka ovat tätä operaatiota toteuttamassa.

Ne ovat löydettävissä ja dokumentoitavissa, jos tutkivat toimittajat haluavat etsiä. Vain journalistinen tahto puuttuu.

***

Alex Stubbin valinta ulkoministeriksi merkitsee ehkä muutosta Nato-osaston tiedottamisessa, jota on hallinnut salakuljetus gallupien pelon takia.

Stubb on nimittäin tähän asti avoimesti tukenut Suomen täysjäsenyyttä Natossa. Hän haluaa perustuslaillisen Euroopan liittovaltion täydennettynä Naton amerikkalaisilla ydinaseilla sekä kaikki mahdolliset taistelu-, kriisinhallinta- ja nopean toiminnan sotajoukot. Varustelumenojen nousu ei kiusaa Stubbia, ja nettisivulta löytyvät linkit keskeisiin sotavoimiin (www.alexstubb.com). Hän tietää, että tulossa on ruumisarkkulähetyksiä paluupostina Suomeen, kun eurohakkapeliitat riehuvat kaukomailla.

Stubbin avulla Kokoomus näyttää avoimesti sotapuolueen kasvonsa. Se tietää entistä kylmempää kyytiä Kepulle, jossa on vahva kekkoslainen ja EU-kriittinen siipi, kuten Paavo Väyrynen ja Timo Kaunisto.

Mitä he tekevät, kun Stubb ottaa aloitteen ja vie? Jarmo Korhonen on sentään vähän vikissyt Kokoomuksen pihtiotteessa.

Ennen vaalikauden loppua jossain rakoilee. Hallitus tai Kepu repeävät.

Posted by jmantyla at 22:19 | Comments (0) | Trackbacks (300)

Vanhasen toinen ja viestintä

Tekijänoikeus, taas kerran

Kansan Uutiset 4.6.2008

Matti Vanhasen kakkoshallitus on työskennellyt vuoden. Viestintäalalla oikeistohallitus on pyrkinyt työnantajien ja kustantajien vallan vahvistaminen työntekijöiden kustannuksella.


Vuoden aikana työnantajien kädenjälki on näkynyt vahvasti sekä tekijänoikeusasioissa että sähköisen viestinnän tietosuojalaissa. Tekijänoikeus haluttaisiin siirtää kokonaan työnantajille ja Nokia sekä eräät isot it-alan yritykset tahtovat urkintalain, joka antaisi työnantajille luvan sähköpostien tunnistetietojen avaamiseen.

Työnantajien sinnikkyys ja pitkäjänteisyys olisi viimein syytä huomata työntekijäpuolella, missä on totuttu ”torjuntavoittoihin”. Niissä on ollut vähittäisiä myönnytyksiä työnantajille. Kuinka ollakaan, alun perin poikkeukseksi tarkoitettu työnantajaa suosiva ratkaisu kasvaa ja paisuu, kunnes siitä tulee sääntö, joka pitää kirjata sopimuksiin ja lopulta lakiin.

Taktiikka ja seuraukset on hyvin kuvattu Juha Siltalan erinomaisessa tutkimuksessa Työelämän huonontumisen lyhyt historia (Otava 2004, viides painos). Siltala haastatteli tutkimustaan varten myös viestintäalan työntekijöitä niin graafisessa teollisuudessa kuin Yleisradiossa. Pala palalta työnantajat ovat murtaneet työntekijöiden vuosikymmenien aikana saamia erilaisia etuuksia ja oikeuksia.

***

Yritys siirtää tekijänoikeudet uuteen Työ- ja elinkeinoministeriöön epäonnistui alan järjestöjen kiivaan vastarinnan takia. Siellä tekijänoikeus olisi ollut helpommin murrettavissa. Yrityksen epäonnistuttua työnantajat aloittivat uudelleen. Oikeusneuvos Mikko Tulokas nimettiin selvitysmieheksi, jonka toukokuun loppuun mennessä piti selvittää työ- ja virkasuhteessa syntyneiden teosten tekijänoikeuden siirtäminen työnantajalle ilman eri sopimusta.

Journalistien tekijänoikeus kuului ennen tekijälle. Poikkeus tehtiin 1996, jolloin oikeuksia alettiin myydä kertakorvausta vastaan. Pikku hiljaa poikkeukset koskivatkin enemmistöä. Nuoret journalistit on pitkään pakotettu allekirjoittamaan työsopimus, jolla myydään tekijänoikeus työnantajille. Muutoin ei saa töitä. Tilanteeseen vaikutti 1990-luvun lama ja työvoiman ylitarjonta, jota ammattikorkeakoulut ovat pahentaneet. Poikkeuksesta on tullut sääntö, johon työnantaja vetoaa haluttaessaan lakimuutosta. Näin se menee, pala palalta.

Ahneus on sokaissut työnantajat. Eikö ole heidänkin etujensa mukaista, että mediat ovat luovia ja ideoivia? Kuka haluaa tuottaa hyviä ideoita ja juttuja, jos tietää hyödyn valuvan toisille? Tekijänoikeuden alkuperäinen idea 1800-luvulla oli kiihottaa luovuutta ja ideointia, kun tekijä tietää omistavansa työnsä tulokset. Nyt kiihoke halutaan poistaa. Perinteisen marxilaisen käsityksen mukaan ihminen vieraantuu työstään, koska tulokset luovutetaan kapitalistille. Tekijänoikeus on toistaiseksi ollut poikkeus.

Journalismin taso tuskin nousee Suomessa, jos työnantajat saavat tekijänoikeuden haltuunsa.

***

Kahdesti it-alan työnantajat ovat Suomessa yrittäneet saada lain, joka oikeuttaisi heidät urkkimaan työntekijöiden sähköposteja. Yritykset epäonnistuvat vastarinnan takia. Journalistiliitto huomautti, että tällainen laki laillistaisi lähdesuojan murtamisen.

Nyt ministeri Suvi Linden (Kok.) on valmistellut kolmannen urkintalakiesityksen eli sähköisen viestinnän tietosuojalain. Ministeriön tiedotteen ja esittelytekstin mukaan edellisten lakien heikkouksia on korjattu. Tavoitteena on tietovuotojen estäminen eikä lähdesuoja ole vaarassa. Urkintaan voisi turvautua vain ”äärimmäisissä tapauksissa”.

Laki ei lopeta yrityssalaisuuksien vuotoja. Sen tietävät lain laatijatkin. Työelämän huonontuessa kiusatut ja ovelat työntekijät keksivät aina konsteja tietojen vuodattamiseen, jos katsovat sen aiheelliseksi.

Jos laki säädetään, se todetaan pian tehottomaksi. Silloin työnantajat vaativat lisää urkintaoikeuksia vedoten säädettyyn lakiin, jossa periaate hyväksyttiin. Pala palalta vaaditaan lisää. Kyse on poliisivaltuuksien antamisesta työnantajille. Miksi työnantajille ei kelpaa, että poliisi tutkii rikokset, kuten tietovuodot? Pian Nokian ja Microsoftin yksityiset nettipoliisit urkkivat työntekijöiden jokaista liikettä ja ajatusta. Tuloksena on panoptinen avokonttori, jota Juha Siltala kuvaa mainiossa kirjassaan. Hän vertaa sitä antiikin kaleerilaivaan, jota orjat soutivat tahdissa. Tietoyhteiskunnassa soutamisen sijasta napsutetaan hiirtä johdon tahdissa.

Panoptikon oli englantilaisen filosofin Jeremy Benthamin (1748-1832) keksintö, jolla vankeinhoito teollistettiin. Panoptisessa vankilassa kaikkia vankeja tarkkaillaan yhdestä valvomosta ilman, että vangit tietävät milloin se tapahtuu.

***

Mikä on ”äärimmäinen tilanne”? Oliko sellainen 2002 Soneran kriisi, kun yritys hukkasi yli neljä miljardia euroa Saksan Umts-kaupoissa? Kruununjalokivi jouduttiin myymään ruotsalaisille. Kriisin hetkellä ilmestyi Pekka Pelottoman kirja Minne hävisivät Soneran rahat?

Oli ”äärimmäinen tilanne”, kun Sonera yritti selvittää kirjoittajaa teletunnistetietojen avulla. Se oli lain mukaan väärinkäyttöä, mutta entä Lindénin uuden urkintalain mukaan?

***

Olen ihmetellyt Journalistiliiton Journalisti –lehden vaikenemista urkintalaista ja sen uhasta lähdesuojalle. Muitakin tärkeitä lakihankkeita, oikeustapauksia ja kirjoja se vaiennut. Sen sijaan Journalistissa on isoja kuvia, lyhyitä juttuja ja vähän asiaa. Taannoin se julkaisi kuusi sivua tietokoneen näppäimistöjen kuvia.

Moisen lehden toimituksessa tuskin jaksetaan lukea Juha Siltalan 500-sivuista työelämätutkimusta, jossa ei ole yhtään kuvaa, ja se näkyy Journalistin journalismissa.

Posted by jmantyla at 22:24 | Comments (0) | Trackbacks (318)

Einar Sundströmin paluu

Ylestä ja julkisesta palvelusta

Kansan Uutiset 2.7.2008

Tuntuu kuin Einar Sundström olisi palannut Yleisradion johtoon. Yhteiskunnallisessa keskustelussa Ylen tekemiset tuntuvat yhtä harmaalta ja värittömältä kuin hänen pitkäaikainen pääjohtajuutensa Ylessä 1949-1964.


Einar Sundströmin (1899–1974) pääjohtajakautta leimasi pyrkimys ”välttää turhaa keskustelua”. Yleisradio onnistui, kun sen ohjelmista ei syntynyt mitään julkista keskustelua.

Sundström valittiin pääjohtajaksi 1949, kun Hella Wuolijoki (SKDL, 1886-1954) oli erotettu ja ”Hella-radio” normalisoitiin. Wuolijoen aikaan asti Yle oli niin äärioikeistolainen, että Britannian yleisradio BBC aloitti Suomeen suunnatut lähetykset 1940, koska piti Yleä liian saksalaismielisenä.

***

Ajat ovat muuttuneet. Nyt Yleltä vaaditaan keskustelevuutta. Laki Yleisradio Oy:stä 7§ sanoo: ”Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia.”

Voi ainakin kysyä miten laki toteutui EU:n perustuslain eli Lissabonin sopimuksen kohdalla? Kyse oli laajamittaisesta vallan luovuttamisesta pois Suomesta. Yle ei edes yrittänyt käynnistää kansalaiskeskustelua sopimuksesta, jonka irlantilaiset hylkäsivät kansanäänestyksessä. Sen hyväksyminen Suomen eduskunnassa ilman kansanäänestystä olisi edellyttänyt tuekseen ainakin laajan julkisen keskustelun.

Merkittävässä yhteiskunnallisessa kysymyksessä Yle toimi kuin Einar Sundström 1956 yleislakon aikana, jolloin ohjelmia hyllytettiin, jottei kansa saisi tietää mitä oli tekeillä.

Yleisradiolla on lailla säädetty poikkeusasema verrattuna yksityisiin radio- ja tv-yrityksiin. Mihin Yleä tarvitaan, kun se ei noudata lakia? Se ei tarjonnut keskeisessä yhteiskunnallisessa asiassa keskusteluja eikä vuorovaikutusmahdollisuuksia. Se esitti Lissabonin sopimuksen ikään kuin se olisi ollut vähäinen läpihuutojuttu, jolla vain ”tehostetaan” unionin hallintoa. Ilmeisesti laki Yleisradiosta on samanlainen kuin vaalirahoituslaki, jonka rikkomisesta ei seuraa mitään.

***

Tilanne pahenisi, jos Yle muutettaisiin budjettirahoitteiseksi. Poliitikot apureineen pystyvät jo nyt vaikuttamaan liikaa Ylen ohjelmistoon.

Varoittavia esimerkkejä budjettirahoituksesta löytyy Kanadasta ja Yhdysvalloista. Siellä poliitikot käyttävät sitä systemaattisesti vaikuttaakseen ohjelmiin. Yhdysvaltain julkinen televisio PBS perustettiin budjettivaroin Vietnamin sodan aikana 1969 nimenomaan, jotta sodasta kriittisesti uutisoineille kaupallisille kanaville saataisiin vaihtoehto. Sotilaat näkivät budjettirahoituksen keinona päästä vaikuttamaan suoraan ohjelmien sisältöön.

Sittemmin PBS:n rahoitusta on moneen kertaan muutettu ja nykyään alle puolet sen tuloista tulee julkiselta vallalta. PBS on lakisääteinen julkinen tv-yhtiö, jolla on poliittisin perustein valittu johto. PBS ja radioyhtiö NPR ylläpitävät monilla paikkakunnilla Yhdysvalloissa parhaiten toimitettuja radio- ja tv-kanavia. PBS:n ohjelmia näytetään usein myös Suomessa etenkin Ylessä.

Suomessa jäi viime viikolla huomaamatta presidentti Bushin hanke kuristaa PBS:aa 56 prosentin budjettileikkauksella. Republikaanit ovat viime vuosina olleet kuin herhiläiset PBS:n kimpussa. Muutama vuosi sitten paljastui mustalista-järjestelmä, jolla pyrittiin estämään ”väärien” työntekijöiden pääsy PBS:n palvelukseen. Siinä on havainto-opetusta miten poliitikot käyttävät budjettirahoitusta vaikuttaakseen julkisen radioyhtiön ohjelmien sisältöön.

***

Suomessa väiteltiin talvella Katariina Lillqvistin Mannerheim-elokuvasta. Kansanedustaja Bjarne Kallis sanoi silloin, että "tässä yhteiskunnassa ei pitäisi tukea mitään sellaista projektia, joka loukkaa suuria kansalaisryhmiä" (STT 28.2.).

Kallis muotoili samalla budjettirahoitteisen Ylen ohjelmatoiminnan säännöstön. Sääliksi käy Ylen toimittajia, jotka joutuvat miellyttämään Kallista ja hengenheimolaisia. Tulee paljon sensuroitavaa, ei vain Mannerheimista.

***

Liikenne- ja viestintäministeriö asetti keväällä työryhmän, jonka tehtävä on selvittää Ylen rahoitus tulevaisuudessa. Kesäloma-aikaan ehdotan, että työryhmälle kustannetaan viikon ulkomaanmatka. Sopivia matkakohteita olisivat Kreikka, Espanja, Italia, Portugali, Ranska, Irlanti, Itävalta, Saksa, Sveitsi tai Islanti.

Työryhmän virkavelvollisuuksiin kuuluisi seurata sikäläisiä radio- ja tv-kanavia. Jäsenet toteaisivat, että valtiollisilta lupamaksukanavilta tulee noissa maissa myös mainoksia. Mainonta yhdistettynä lupamaksuun on varsin tavanomainen julkiskanavien rahoitusmuoto. Se on parempi ratkaisu kuin budjettirahoitus, eikä mainoksia silti tarvita joka kanavalla.

***

Kesäsateiden ja Ylen harmauden keskellä on hyvääkin. Ylen puheradio Radio Peili laajenee 2.7. lähes valtakunnalliseksi kanavaksi. Radio Peili on parasta mitä radiossa on tapahtunut 20 vuoteen. Musiikki- ja soittorasia-asemia on Suomessa riesoiksi asti. Yhdysvalloissa ja Britanniassa puhe- ja uutisasemia on ollut 40-50 vuotta, joten on korkea aika saada sellainen Suomeen. Antaa Ylen yrittää, kun yksityiset eivät ole saaneet sitä aikaan.

Radio Peili olisi Suomen paras radioasema, ellei siellä olisi liikaa uusintoja. Niiden määrä tuskin vähenee, jos Yle jatkaa nykylinjalla. Työntekijöitä vähennetään lisäten samalla ohjelmatuotantoa ja kanavia. Tätä menoa Yle on jatkanut parikymmentä vuotta, ja se näkyy henkilöstön jaksamisessa ja ohjelmien tasossa.

Posted by jmantyla at 22:26 | Comments (0) | Trackbacks (285)

Kangasalan Työväenyhdistys 100 vuotta

Sinipunan synnyinsijoilla

Kansan Uutiset 13.8.2008

Kirja-arvostelu: Aulis Aarnio & Risto Sänkiaho: Aatteella ylimmällä. Kangasalan kirkonkylän Työväenyhdistys ry 1904-2004. Tampere 2007, 294 s.


Työväenliikkeen vahvimpia puolia ei ole ollut historiankirjoitus. Aulis Aarnion ja Risto Sänkiahon kirjoittama Kangasalan kirkonkylän Työväenyhdistyksen satavuotishistoriikki on ongelmineenkin ansiokas teos, joka laajenee paikallishistoriasta valtakunnan työväenliikkeen arviointiin. Kirja antaa yhden näkökulman sinipunahallinnon syntyyn.

Kangasala on sinipunan eli Kokoomuksen ja Sdp:n yhteistyön syntypaikkoja. Monien mielestä kerettiläinen yhteistyösuhde syntyi kunnan erikoisen teollisen historian sivutuotteena. Kangasalan suurin teollinen työnantaja oli 1844-1983 toiminut urkutehdas. Thulen eli Tulenheimon suvun omistaman tehtaan työläiset valittiin huolellisesti. Aarnio ja Sänkiaho kutsuvat tätä tarkoin valikoitua ammattitaitoisten joukkoa ”työläisaateliksi”, jolle myös maksettiin hyvin.

Työläisaatelin ja porvariston liitto

Erikoinen yhteistyökuvio ei kuitenkaan selity vain talouden ja poikkeuksellisen teollisuushistorian avulla. Myös henkilöiden piti pystyä yhteistyöhön. Kangasalan Työväenyhdistyksessä oli sopivaa ”aatelistoa”, ja paikallisen porvariston puolella oli maltillisia ja sovinnonhaluisia, kuten Antti Tulenheimo (1879-1952), pääministeri, Helsingin ylipormestari ja yliopiston kansleri, joka kannatti punavankien armahdusta 1918. Pikkuveli Martti Tulenheimo (1883-1945) omisti urkutehtaan. Tästä syntyivät edellytykset yhteistyölle jo ennen II maailmansotaa, vaikka veljeksistä Martti tosin innostui liikaa Lapuan liikkeestä ja IKL:stä.

Kangasalan sinipuna on erilainen kuin Tampereen kuuluisa aseveliakseli, joka oli eräänlainen relikti, jäänne sota-ajan poikkeusoloista. Sotien aikana monissa maissa oli laajoja yhteishallituksia. Ne kuitenkin yleensä hajosivat rauhan tultua, kuten Englannissa 1945.

Vuodet ja maat eivät ole veljiä. Aarnio ja Sänkiaho ovat selvästi kokdemin kannattajia, mutta näyttävät päätyvän hieman samalle kannalle kuin Juhani Suomi taannoisessa arviossaan vuoden 1987 ensimmäisen sinipunahallituksen synnystä. Harri Holkerin hallituksen syntyä ei voi yksioikoisesti palauttaa talouteen tai maatalous-leiri-Suomen kaupungistumiseen, vaan taustalla oli poliittinen valtataistelu Mauno Koiviston ja Paavo Väyrysen välillä peruskysymyksen ollessa Koiviston uudelleenvalinnan varmistaminen 1988 vaalissa, mille Väyrynen muodosti vaaran. Kokoomuksen valitsijamiehet lopulta ratkaisivat Koiviston uudelleenvalinnan.

Sinipunaa tutkittu vähän

Aarnion ja Sänkiahon kirjassa on suppea lähdeluettelo. Tosin tekijät ovat käyttäneet paljon arkistomateriaalia, kuten työväenyhdistyksen pöytäkirjoja. Eikö sinipunasta löydy tieteellistä tutkimusta? Kummallista, että ilmiötä on tutkittu valtio-oppineiden piirissä heikosti, vaikka Suomessa on sodan jälkeen ollut 12 vuotta kokdem-hallituksia. Koalitiota on käytetty myös Itävallassa, ja Saksassa on nykyään ”suuri koalitio”, joten luulisi aiheen kiinnostavan tutkijoita.

Aarnion ja Sänkiahon tekstissä on ajoittain häiritsevää läpitunkeva asenteellisuus. Molemmat ovat tiukasti kokdemin kannalla, ja Sänkiahon osuudesta kuultaa vennamolaistyyppinen ajatus ”pelin politiikasta”. Politiikka on postmodernissa peliä, jossa aatteet ovat piilossa. Taitavin pelaa Mustan Pekan vastustajan käteen viimeisellä kierroksella.

Kirjoittajat eivät kerro mitä sinipuna on saanut aikaan Kangasalla. Se on historiikin heikkous. Esimerkkinä voi mainita ympäristöpolitiikan, joka vilahtaa 1960-luvulta alkaen työväenyhdistyksen pöytäkirjoissa. Luonnonkaunis Kangasala Tampereen kupeessa on ollut häviäjä. Kangasalle ovat jääneet raiskatut harjut suunnattomine sorakuoppineen, kun muut ovat keränneet taloudellisen hyödyn. Nyt Tampere aikoo tehdä saman vedenhankinnassaan. Vehoniemen jäljellä olevalle harjulle se haluaa tekopohjavesilaitoksen. Tampere saa vettä ja Kangasala haitat - sinipunan siunauksella. Kangasalan luonnon myyminen on ollut sinipunan elinkeino.

Kansanrintaman saavutukset

Valtakunnan politiikassa on vastaava tilanne. Kansanrintamien aikana ja aloitteesta saavutettiin sodan jälkeen suurimmat reformit, kansanterveyslaki ja peruskoulu. Sinipunahallitusten aikana niitä ajettiin alas, ei kertarysäyksellä, mutta pala palalta. Vasemmisto alistui ”torjuntavoittoihin”.

Sinipuna oli ja on eliitin projekti, kuten Aarnio ja Sänkiaho tahtomattaan todistavat, ei työläisjoukkojen toive. Hyödyn on saanut oikeisto. Se näkyy myös vaalituloksissa, niin paikallisesti kuin valtakunnassa ja ulkomailla. Kangasalla demarit kärsivät raskaan vaalitappion 1980-luvulla. Kokoomus sai värisuoran kunnallishallintoon. Se nappasi kunnanjohtajan paikan ja on pitänyt valta-asemansa 20 vuotta. Demarit soittavat kakkosviulua. Suomessa vasemmistopuolueet menettivät 1995-2003 sinipunan aikana 15 kansanedustajaa ja 135602 äänestäjää. Suomessa on Länsi-Euroopan heikoin vasemmisto, ellei oteta lukuun Italian vasemmiston taannoista katastrofia. Saksan SPD:stä, joka on mukana suurkoalitiossa, on eronnut kymmenessä vuodessa 400000 jäsentä. Puolue on menettänyt lähes kymmenen miljoonaa äänestäjää ja taannoisen gallupin mukaan joka kolmas saksalaisdemari harkitsee eroa puolueesta.

Sinipuna on vahvasti eliitin projekti, jota työläisjoukot eivät ole omaksuneet. Silti Suomessa vasemmiston piirissä haikaillaan paluuta siihen. Ehkä vaalitappiot ja kannatuksen lasku eivät ole riittäviä?

Kangasalan Työväenyhdistyksen satavuotishistoriikin loppuluku on selvästi kirjoitettu myöhemmin kuin kirjan alkuosa. Tuntuu kuin Aarnion ja Sänkiahon usko horjuisi. Ehkä politiikka ei postmodernissa olekaan vain peliä? Kirjoittajat tunnustavat lopulta olevansa ihmeissään hillittömänä raivoavan kapitalismin edessä. He eivät kovin tunne Karl Marxin tuotantoa, mutta jättävät avoimeksi kysymyksen olisiko hänellä sittenkin jotain sanottavaa nykypäivän menosta.

Posted by jmantyla at 22:44 | Comments (0)

Saatanan tunarit

Digitan yksityistäminen oli suuri virhe

Voima 10/2009

Suomen radio- ja televisioasemat omistava Digita Oy myytiin nopeiden voittojen toivossa. Kun kusee pakkasella housuihin, hetkeksi tulee lämmintä. Sitten alkaa jäätävä kylmyys.


Matti Vanhasen hallitus haluaisi ostaa takaisin maan turvallisuuden kannalta tärkeän tietoliikenteen runkoverkon, joka ehdittiin myydä ulkomaille. Mihin on unohtunut Digita Oy? Sen myynnin takia radio- ja televisioasemista päätetään texasilaisessa pilvenpiirtäjässä.

Entisaikaan ohjelmien lähettämisen hoiti Yleisradion jakelutekniikka. Muutamilla yksityisillä asemilla on omat mastot ja lähettimet. Yleisradio ajautui talousvaikeuksiin 1990-luvulla, kun koitti digitalisoinnin aika. Jakelutekniikka yhtiöitettiin Digita Oy:ksi, joka myytiin asemineen päivineen ranskalaiselle TDF-yhtiölle vuosina 2000-05. Yle sai Digitasta kaikkiaan noin 300 miljoonaa euroa.

”Kaikki oli myynnissä. Se oli 2000-luvun vaihteen henki”, kommentoi digitaalitelevisiosta väitellyt lehtori Seppo Kangaspunta Tampereen yliopistosta.

Digitan myyntiä junaili Ylen silloinen toimitusjohtaja Arne Wessberg (sd.). Liikenneministerinä oli Olli-Pekka Heinonen (kok.), jonka aikana tehtiin myös Suomen teollisuushistorian suurin virheinvestointi eli Soneran 3,5 miljardin euron 3G-kauppa Saksassa. Kiitokseksi Heinoselle järjestettiin suojatyöpaikka Ylestä.

Digitan myynnissä toteutui sama kuin muissa valtionyhtiöissä. Hetkellisesti saatiin rahaa, mutta sitten alkoi maksun aika. Niinpä Digita Oy tekee nykyään 40-50% liikevoittoa.

”Ja samaan aikaan Yle maksoi ohjelmiensa jakelusta antenniverkossa viime vuonna Digitalle 35 miljoonaa euroa”, Kangaspunta kertoo. Samoin kaupalliset kanavat tuskailevat Digitan monopolirahastuksen kourissa.

Digitan ostajat ovat saamassa korkojen kera sijoituksensa takaisin ja imuroivat nyt rahaa suomalaisilta tv-lupien maksajilta sekä kaupallisten kanavien mainostajilta. Rahat virtaavat pörsseihin Texasin kautta, sillä Digitan pääomistaja on nykyään pääomasijoitusyhtiö TPG Capital. Se nimittäin osti 42% ranskalaisesta TDF:sta.

TPG Capital on osoittautunut Yhdysvaltain finanssikriisissä yhdeksi suurimmaksi velkavetoiseksi yritysostajaksi. TPG Capitalin suurtappio syntyi, kun se sijoitti kaksi miljardia dollaria Washington Mutual –säästöpankkiin. Yhdysvaltain liittovaltio otti hätätoimena pankin haltuunsa syyskuussa 2008, jolloin TPG:lle aiheutui 1,35 miljardin dollarin tappiot.

Tämä firma omistaa nyt Suomen radio- ja televisioasemat. Kansallisen turvallisuuden kannalta ei liene vähäpätöistä, että Digitan radio- ja televisio-ohjelmien peitto on Suomen alueella lähes 100% - sillä on siis lähes täydellinen väestöpeitto.

”Kaikissa muissa Pohjoismaissa koko maan kattava maanpäällinen tv- ja
radioverkko on edelleen joko suoraan valtion tai valtion hallitseman yhtiön omistuksessa. Ulkomaiseen omistukseen jakeluyhtiö on päätynyt Suomen lisäksi esimerkiksi Unkarissa - ja ostajana samainen TDF, kuten meillä”, Kangaspunta valaisee.

Digitan perustamista ja myyntiä perusteltiin lähinnä Ylen jakelun digitalisoinnin kustannusten rahoittamisella. Suomessa digitalisointi tehtiin hätäillen, liian aikaisin ja nopeasti, keskeneräisen teknologian varaan ja pakkoratkaisulla.

”Yleisradion jakelumonopoli ei 2000-luvun taitteen arvioiden mukaan oikein istunut ideologisesti tilanteeseen, jossa monopoleja haluttiin purkaa. Purkamisessa kompastuttiin sitten ojasta allikkoon: kansallisesti hallitulle alalle luotiin yksityinen jakelumonopoli”, Kangaspunta arvostelee.

Vaihtoehtoja olisi ollut, mutta ajan henki oli kaikkea julkisomistusta vastaan.

”Strategisesti radio- ja tv-verkot ovat samalla tavoin tärkeitä kuin keskustellut tietoverkot. Sähköisen viestinnän jakeluverkon ulkomainen omistus saattaa muodostaa turvallisuusuhkan. Digitan jakelupolitiikkaa pitää kansallisten etujen nimissä monin tavoin säädellä. Digitaa koskee - omistuksesta riippumatta – varautumisvelvollisuus eli varautuminen poikkeustilanteisiin.”

”Radio- ja tv-ohjelmien antennijakelun pitäminen kansallisissa käsissä antaisi
pelivaraa vaikkapa erilaiselle hinnoittelulle. Esimerkiksi jakelun hinnoittelupolitiikalla voitaisiin tukea niin paikallisia kuin yhteisöllisiä radio- ja tv-asemia”, Seppo Kangaspunta ehdottaa.

Jorma Mäntylä

-----------------------------------------------------------

Kruunun jalokivien myynti ja katumus

Marraskuun lopulla julkisuuteen putkahti Matti Vanhasen hallituksen salainen miljardisuunnitelma yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja säätelevän tietoliikenteen runkoverkon saamiseksi suomalaisomistukseen. Ensin siis myytiin valtionyhtiöitä. Sitten on tultu katumapäälle ja tuumataan, että hankitaanpa takaisin kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeitä yhtiöitä.

”Nyt on havahduttu huomaamaan, että globaali talous ei olekaan pyyteetöntä. Niinpä kansallisen turvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta tärkeät yritykset haluttaisiin palauttaa takaisin kansallisiin käsiin”, sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander.

Jälkiviisaus käy kalliiksi. Jaakko Kiander on laskenut millaisia tappioita on aiheutunut valtionyhtiöiden myynnistä. Yhtiöt ovat olleet hyviä sijoituskohteita. Fortum, Neste, Outokumpu, Rautaruukki, Sampo-Pankki, Kemira ja TeliaSonera ovat maksaneet hyviä osinkoja. Ilman osakemyyntejä valtion osakesalkun arvo olisi vuoden 2007 lopussa ollut lähes 60 miljardia euroa eli kaksinkertainen nykyiseen verrattuna. Kiander on siitä laskenut, että jälkikäteen arvioituna osakkeiden myynti on aiheuttanut valtiolle noin 15 miljardin euron laskennallisen tappion verrattuna siihen, että osakkeista ei olisi luovuttu.

Niillä rahoilla hoidettaisiin kuntoon vaikkapa kuntatalous. Nyt suljetaan kouluja ja nostetaan kunnallisveroa.

”Valtionyritysten myyntivaihe alkoi kymmenisen vuotta sitten, kun EU-innostus ja globalisaationaiivismi olivat huipussaan. Suomen poliittinen eliitti hyväksyi kritiikittä Washingtonin konsensuksen”, Kiander kommentoi.

Washingtonin konsensus tarkoitti kymmenen kohdan talousohjelmaa, jota Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki, OECD ja Yhdysvaltain valtiovarainministeriö tuputtivat kaikkialle. Markkinat vapautetaan, valtionyhtiöt yksityistetään, säätelyä puretaan, yksityistä omistusoikeutta ja markkinamekanismeja vahvistetaan.

”Suomalaiset ovat olleet näissä asioissa partiopoikamaisen kilttejä nenästä vedettäviä. Valtionyhtiöitä myytiin ajattelematta seurauksia. Ruotsi on ollut näissä asioissa itsekkäämpi ja tarkempi”, Kiander kritisoi.

Posted by jmantyla at 23:32 | Comments (0) | Trackbacks (287)

Leikisti vasemmalla

Kansan Uutiset, Viikkolehti 19.12.2009

Olemme satoja kertoja kuulleet, että Vasemmistoliiton kannatuksen lasku on tiedotusongelma. Viesti ei muka mene perille, ja on kaikenlaista ostojulkisuutta. Kun kannatus gallupin mukaan nousee 0,7 prosenttia riemuitaan, että nyt ”viesti menee perille”.


Tosiasiassa Suomi on läntisen Euroopan oikeistolaisin maa, jossa vasemmiston kokonaiskannatus on 29 prosenttia. Ruotsissa se on ollut 45-50 prosenttia.

Politiikan merkitys aliarvioidaan ja tiedotusvälineiden vaikutus yliarvioidaan. Jos Vasemmistoliitto olisi oikeasti vasemmalla, eikä vain leikisti, tuollainen 10-15 prosentin, jopa 20 prosentin kannatus on täysin mahdollinen.

Olen samaa mieltä kuin Tampereen yliopiston valtio-opin professori Heikki Paloheimo, joka sanoo, että sopupolitiikka karkottaa äänestäjät. Hallituspuolueet ja oppositio kyllä väittelevät keskenään vaalien välillä, mutta vaalien lähestyessä ärhentely laantuu. Paloheimon mukaan äänestäjille jäävät vaaleissa hämäräksi vaihtoehdot puolueiden välillä. Syntyy mielikuva, ettei puolueiden voimasuhteiden muutoksilla ole väliä, Paloheimo sanoi taannoin (Al 22.11.09).

Sopupolitiikasta ja luopumisesta vasemmistolaisista arvoista löytyy liikaa esimerkkejä vasemmiston paikallis- ja valtakunnan politiikasta. Viittaan esimerkiksi Vantaa-sopimukseen.

Tampereella Vasemmistoliitto kannatti sähkölaitoksen yhtiöittämistä ja on mukana verotusta kiristävässä valtuustosopimuksessa. Kangasalla Vasemmistoliitto teki valtuustoaloitteet subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta ja kunnan henkilöstön 20 päivän pakkolomasta. Jyväskylässä Vasemmistoliitto kannatti yhtiömuotoista lukiokoulutusta. Listaa voi valitettavasti jatkaa.

Valtakunnan tasolla Vasemmistoliitto oli kahdeksan vuotta sinipunahallituksessa, joka leikkasi kuntien valtionapuja ja yksityisti valtionyhtiöitä. Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi kannatti Destian yksityistämistä. Vihreät pysyvät tiukasti kokoomuksen puisto-osastona niin kauan kuin vasemmistossa häärii Metallin ja SAK:n atomiketju, joka haluaa Suomen täyteen ydinvoimaloita ja uraanikaivoksia. Atomiketju on kuin ympäristöväen karkotin samaan tapaan kuin lahtelainen kauppakeskus on käyttänyt teinikarkotinta.

Vasemmistonuoret oli kauan kokoomusnuorten talutusnuorassa tekijänoikeusasioissa, ilmeisesti ymmärtämättä miksi ja miten se tapahtui.

Vasemmistoliitto on ollut puheenjohtajan vaihdoksesta huolimatta passiivinen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Uusimman gallupin mukaan 62 prosenttia suomalaisista haluaa säilyttää liittoutumattomuuden Nato-jäsenyyden sijaan (Yle 3. 12. 09). Nyt on näytön paikka, kun Nato pyytää Suomelta lisäjoukkoja ja valvonta-aluetta Afganistaniin.

Kokoomus on huomannut vasemmiston luopumisen arvoistaan. Vastaus on pilkkaa ja ivaa. Se käynnistää toivotalkoot ja sanoo hoitavansa paremmin työväen asian. Niinpä kaduille ilmaantuu julisteita, joissa lukee ”työväen presidentti” tai Jyrki Kataisen kuva allaan vasara ja maalipensseli ristissä pilkaten perinteistä sirppi ja vasara -tunnusta.

Vasemmistoliiton ja Sdp:n alhainen kannatus ei johdu tiedotusvälineistä, vaan huonosta politiikasta. Poliittisen merkitys aliarvioidaan ja tiedotusvälineiden vaikutus yliarvioidaan. Jos Vasemmistoliitto olisi oikeasti vasemmalla, eikä vain leikisti, jopa 15-20 prosentin kannatus on mahdollinen uudessa Suomessa.

Kyse ei ole siitä, etteikö viesti menisi perille, vaan siitä millainen viesti halutaan lähettää. Viesti lähetetään poliittisen toiminnan kautta.

Posted by jmantyla at 23:36 | Comments (0) | Trackbacks (327)
04 June
2010

Kansallisteatterin tulkinta Bertolt Brechtin Galilei-näytelmästä

Mihin tutkijan etiikka venyy?

JORMA MÄNTYLÄ

KU 1.4.2010

Galileo Galilein myrskyisä elämä inkvisitio-oikeudenkäynteineen on herättänyt tavatonta kiinnostusta myös marxilaisten keskuudessa. Bertolt Brecht innostui niin, että tutki tapausta loppuelämänsä. Kansallisteatterin Katariina Lahti on valinnut näytökseensä viimeisimmän, hiotuimman version, jossa tarkastellaan tieteen etiikkaa.


Aihe on mitä ajankohtaisin, kun insinöörit markkinoivat poliitikoille ydinjätteen ”turvallista” loppusijoitusta 200 000 vuodeksi ja toiset vakuuttelevat geeniteknologian avulla luotujen kasvi- ja eläinlajien siunauksellisuutta.

Bertolt Brecht (1898-1956) uskoi aluksi ”kärsivän Galilein” myyttiin. Siksi hänen näytelmänsä ensimmäisessä versiossa Galilei oli inkvisition oikeusmurhan uhri. Brechtin asenne muuttui lisätutkimusten myötä, ja ratkaiseva käänne oli ydinaseen keksiminen. Brecht alkoi nähdä Galileissa kaksi puolta: rehellisen tiedemiehen sekä hyvästä ruoasta ja viinistä pitävän pyrkyrin.

Brecht oli Marxinsa lukenut. Satiirisessa näytelmässä Galilein rahat ovat loppuneet. Siksi hän ”tuotteistaa” tiedettä. Hän myy valmistamansa kaukoputken kovaan hintaan ja antaa löytämilleen Jupiterin kuille nimen ”Medici-tähdet”. Näin Galilei mielisteli Firenzen Medicien hallitsijasukua päästäkseen hyväpalkkaiseen hovimatemaatikon virkaan.

Naiivi ”tuotteistaminen” 1600-luvulla epäonnistui. Hollannista tuotiin edullisempia kaukoputkia kuin Galilei osasi valmistaa, ja Galilei joutui yleisen naurun kohteeksi. Jupiterin kuita ei nimetty Medicien mukaan. Ne saivat nykyiset nimensä Io, Europa, Ganymedes ja Kallisto saksalaisen Simon Mariuksen mukaan 1614. Yritys nimetä taivaankappaleita uralla etenemiseksi oli silti huikea ja koetteli tieteen etiikan rajoja.

Brechtin näytelmä ei ole historiallinen dokumentti. Perustiedot pitävät paikkansa, mutta Brecht sijoitti tahallisesti tekstiin vieraannuttavaa ainesta. Ohjaaja Katariina Lahti sekä lavastaja Katri Rentto ja puvustaja Sari Suominen ovat rohkeasti muokanneet Brechtiä nykypäivään. Dannyn vuoden 1973 Galilei-euroviisun tuominen näyttämölle laittoi pohtimaan missä määrin Lahden tulkinta tavoittaa Brechtin alkuperäisen idean. Voi olla, että ohjaaja on nuorten ja naisten silmissä löytänyt ajantasaisen lähestymistavan.

Markku Maalismaan Galilei on hieno, samoin Andreaa esittävä Antti Holma. Minna Haapoja rouva Sartina tuo naisnäkökulmaa tapahtumasarjaan, jossa miehet olivat pääosassa. Kansallisteatterin näyttelijäkaarti on tasaisen varmaa.

Brechtin näytelmän toinen puoli on hyvä tähtitieteilijä ja fyysikko, joka kilpailee ”tuotteistaja-Galilein” kanssa. Hän on rohkea ja julkaisee tutkimustuloksensa, aikana jolloin henki voi olla vaakalaudalla. Mihin tutkijan etiikka lopulta taipuu inkvisitiotuomioistuimen edessä? Katariina Lahden loppuratkaisu on uskollinen Brechtille. Rohkea ja moderni tulkinta toimii, kuten Kansallisteatterissa on tapana.

---

Kansallisteatterin pieni näyttämö: Bertolt Brecht: Galilein elämä (suom. Liisa Ryömä). Ohjaus Katariina Lahti. Rooleissa Markku Maalismaa (Galilei), Minna Haapkylä, Emilia Sinisalo, Antti Holma, Olli Ikonen, Tuomas Kiiliäinen, Jani Karvinen, Petri Liski, Janne Reinikainen, Juha Mäkelä ja Juha Muje. Lavastus Katri Rentto, puvut Sari Suominen. Dramaturgia Holger Kuhlan.

Posted by jmantyla at 23:55 | Comments (0) | Trackbacks (277)
13 April
2011

Kangasalan demokratiavaje todellinen

Kangasalla kaikki on hyvin eikä aihetta kritiikkiin ole. Hyväveli-järjestelmää ei ole, kirjoittavat Heikki A. Ollila ja Aulis Aarnio (Kangasalan Sanomat 5.4.11). Minulla on aivan toisenlaisia kokemuksia, ja mielestäni Muutoskangasalle-sivuston perusväittämät ovat tosia.

Onkohan niin, että kun pitkään on mukana vallan sisäpiirissä, sen toimia alkaa pitää luonnollisena ja erehtymättömänä? Siksi kritiikki on Ollilan mukaan vihaa ja häiriköintiä.

Toisinajattelu ja erimielisyydet kuuluvat demokratiaan. Ilman niitä järjestelmä rappeutuu konsensuksen tai yksinvallan oloissa.

Olin lentää selälleni, kun oikeustieteen emeritusprofessori Aulis Aarnio kirjoitti julkisesti, että mielenosoitukset ja sosiaalinen media eivät kuulu kunnalliseen demokratiaan. Kuuluvat ihan varmasti. Perustuslain 13§ takaa mielenosoitusoikeuden. Korkein oikeus on vahvistanut, että uusi sananvapauslaki 460/2003 pätee myös verkkojulkaisemisessa.

Saan usein puhelinsoittoja epätoivoisilta ihmisiltä, jotka kysyvät miten voi vaikuttaa suureen kallionmurskaus- tai maa-aineshankkeeseen. Valitettavasti joudun vastaamaan, että valittaminen on usein ainoa keino. Kunta on omaksunut lupa-automaatin asenteen ja myöntää poikkeuksetta luvat maanrakennusyhtiöille. Kuntalaisten kuuleminen on muodollista tai olematonta. Jos punnittavana ovat maanrakennusyhtiöiden edut ja asukkaat sekä ympäristö, yhtiöt voittavat. Aina. Sen takaa Kangasalan konsensus. Tämän yhteistyön monumentteja voi katsoa Vehoniemellä, missä on silmänkantamattomiin suunnattomia sorakuoppia. Ne ovat siellä seuraavaan jääkauteen asti.

Minusta on kummallista, että Aulis Aarnio ei tunnista Kangasalan konsensusta, vaikka hän oli Risto Sänkiahon kanssa kirjoittamassa Kangasalan Työväenyhdistyksen satavuotishistoriikkia (Aatteella ylimmällä: Tampere 2007). Kirjassa kerrotaan miten Kangasalan erikoislaatuinen poliittinen yhteistyökuvio syntyi. Saavutukset luonnonsuojelussa ovat vaatimattomia.

Kuntalaki tarjoaa Aarnion mukaan vaikutusmahdollisuuksia kuntalaisille, ja 29§ sisältää jopa tiedottamisvelvollisuuden. Se koskee kuntia, mutta ei osakeyhtiöitä. Kangasala on kokdem-akselin johdolla ollut kunnallisten toimintojen yhtiöittämisen edelläkävijä. Osakeyhtiöt voivat vedota liikesalaisuuteen ja tehdä mitä kunta ei voi. Käytännössä kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet osakeyhtiöihin ovat vähäiset tai niitä ei ole. Valtuusto kokoontuu kerran kuussa juomaan kahvia ja kuulemaan mihin valtuutetut on sitoutettu ja mitä osakeyhtiöissä on päätetty. Laillinen ei välttämättä ole demokraattista. Kahvi silti maistuu.

Aarnion kirjoituksen viereisellä sivulla oli iso uutinen kuntien toistaiseksi omistaman Tavase Oy:n puuhista Vehoniemellä. Yhtiön hankkeelta ovat perustelut kadonneet jo 1990-luvulla. Silti se haluaa päästä käsiksi Vehoniemen jäljellä oleviin osiin, eivätkä kuntalaiset ja valtuutetut näytä mahtavan sille mitään. Jossain ”on sovittu”.

Jorma Mäntylä
(Kangasalan Sanomat 12.4.2011)


Posted by jmantyla at 08:46 | Comments (0) | Trackbacks (610)
22 May
2011

Kirje Teijalle

Kirje Teija Asara-Laaksoselle Julkisten ja hyvinvointialojen liittoon

Lähetänpä sinulle kirjeen, vaikka tuskin saan vastausta. Luin Kansan Uutisista 20.5.2011 haastattelusi, jonka otsikko oli Yhtiöittäminen yhdessä henkilöstön kanssa.


Teksti tuntui kovin tutulta. Samaa kieltä kunnallisten toimintojen yhtiöittämisestä käyttävät kokoomuspoliitikot ja konsultit, kun he Kangasalla puolustavat yhtiöittämisiä ja yksityistämisiä. Siitä löytyy avain tehokkuuteen ja palvelutason nousuun.

Haastattelussasi ei ole kritiikin sanaa yhtiöittämisen ongelmista. Lausut, että kyse on siitä miten yhtiöittämiset toteutetaan. Ne pitää tehdä ”aidossa yhteistyössä, avoimesti, tiedottaen sekä sitouttamalla henkilöstö uudistusten toteuttamiseen.”

Meillä on Kangasalla ja Pirkanmaalla kokemuksia yhtiöittämisestä. Tampereen kaupungin sähkölaitoksen yhtiöittäminen johti heti laskutusskandaaliin sekä viime talvena irtisanomisiin. Julkisuuteen ei ole saatu tietoa paljonko rahaa laskutusepäselvyyksissä katosi ja minne, sillä osakeyhtiöksi muutettu sähkölaitos salasi asioita liikesalaisuuteen vedoten. Kokoomusvetoinen Kangasala on ollut yhtiöittämisen edelläkävijä Pirkanmaalla. ”Aito yhteistyö” osoittautuu huonoksi vitsiksi, kun lukee kunnan henkilöstötutkimuksia 2006 ja 2010. Johdon ja henkilöstön luottamus laski neljässä vuodessa 36-55 prosenttia eri hallinnonaloilla. Suurin luottamuspula vallitsee sivistyskeskuksen henkilöstön piirissä, seuraavana sosiaali- ja terveyskeskus. Näissä yksiköissä on suurin osa työntekijöistä.

Kunnan johdon ratkaisu on kiihdyttää yhtiöittämisiä ja yksityistämisiä. Tätä on luvassa koko maassa, sillä kunnallisten toimintojen yhtiöittämiseen pakottava laki on jo vireillä ja tullee hallitusohjelmaan. Taustalla on rakas Euroopan unioni, jonka mielestä kunnalliset liikelaitokset ”vääristävät kilpailua”.

Haastattelussasi et mainitse sanallakaan tulossa olevaa lakia, joka aiheuttaa kunnille myös merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Työurien pidentäminen on myös tulossa hallitusohjelmaan. Se tarkoittaa työajan pidentämistä ja lisää nuorisotyöttömyyttä.

Olet yksi niistä ammattiyhdistysjohtajista, joiden mielestä Vasemmistoliiton pitää osallistua kokoomusvetoiseen hallitukseen. Kun luen haastatteluasi kunnallisten toimintojen yhtiöittämisestä, ymmärrän hyvin kiinnostuksesi yhteistyöhön kokoomuksen kanssa. Eihän teillä ole mitään eroa.

Oletko muuten lukenut Juha Siltalan kirjan Työelämän huonontumisen lyhyt historia? Voin lähettää sinulle myös Kangasalan kunnan henkilöstötutkimukset 2006 ja 2010. Ehkä voit selitellä tutkimusten tuloksia paikallisen JHL:n kokouksessa. Jos sinne joku viitsii tulla.

Jorma Mäntylä
Kangasala

(KU:n verkkokeskustelussa 22.5. Lähetetty myös sähköpostitse Teija Asara-Laaksoselle JHL:oon.)
-Eipä ole kuulunut vastausta 4.6. mennessä...

Posted by jmantyla at 13:13 | Comments (0) | Trackbacks (245)
04 June
2011

Sinipunainen Frankenstein

Englantilaisen Mary Shelleyn romaanissa Frankenstein vuodelta 1818 salaperäinen Victor Frankenstein kokoaa ruumishuoneilta ja teurastamoilta löytämistään paloista tavallista ihmistä suuremman olion ja herättää sen henkiin.


Samaa tavoitteli maisteri Jyrki Katainen yrittäessään herättää eloon jo kuolleen sinipunan. Kalevan pilapiirtäjä Jari oli lukenut Frankensteinin ja oivalsi yhtäläisyyden. Hänen piirroksessaan Jyrki Katainen kokoaa sekalaisista paloista (kok+sdp+kd+rkp+vihr+vas) outoa oliota:

http://www.kaleva.fi/jari/nayta/309313
http://eva02.statkal.fi/plus/jari/2011/plus_0C67B5_jari_20110526.jpg

[Tekijänoikeudellisista syistä en kopioi piirrosta tähän. Kopioimalla po. osoitteet Kalevan kuvan pitäisi näkyä. Kiitos Jari oivallisista havainnoistasi! Näkisipä vasemmistolehdissä yhtä hyviä pilapiirroksia.]

Kansan Uutisten verkkokeskustelussa nimimerkki Olavi I piti 3.6. vasemmiston jäämistä pois hallitusneuvotteluista tappiona. Hänen mielestään paluuta ei ole, kun nyt jäätiin pois.
Kirjoitin lehden verkkopalstalle seuraavan kommentin 4.6.:

Tuo on väärä tulkinta. Tai jos tarkoitat sinipunaa, niin siihen ei ole pitkiin aikoihin paluuta. Mutta miksi surra perverssiä ja sairasta hallituskokoonpanoa, joka on vasemmistolle tuottanut vain tappioita? Sinipunan kuolema on Suomelle myönteinen asia. Toivottavasti sinipunaisen Frankensteinin luomus pysyy haudassaan, eikä nouse sieltä. Vasemmiston ay-juntassa on poppatohtoreita, jotka yrittivät taas puhaltaa olion henkiin, kuten Shelleyn romaanissa.
Jos vasemmisto nyt pelaa korttinsa oikein, paluu hallitusvaltaan on mahdollinen kansanrintaman pohjalta. Se voi tapahtua hyvinkin pian, sillä Suomeen on tulossa heikko hallitus. Mutta kansanrintama ei toteudu, jos ollaan vain leikisti vasemmalla, kuten 2003-2007. Silloiset Vasemmistoliiton johtajat vilkuilivat koko ajan oikealle ja Brysseliin lähettäen euro- ja sinipunamyönteisiä signaaleja. Vaaleissa 2007 puolueen tunnus oli Oikeasti vasemmalla.
Nyt vastaavaan ei saa olla varaa, sillä uusia eurokonkursseja on tulossa Portugalin jälkeen Kreikasta ja Espanjasta, eivätkä näitä Välimeren maita rahoittaneiden saksalaispankkien asiat ole hyvin.

(Kansan Uutisten verkkokeskustelu 4.6.2011. Täällä julkaisen täydennetyn jutun.)

Posted by jmantyla at 19:32 | Comments (0) | Trackbacks (299)
10 August
2012

Vesihuollon vaihtoehdot selvitettävä

Kangasala ja kaksi muuta kuntaa ovat selkeästi ilmoittaneet halun erota Pirkanmaan vesiyhtiö Tavasesta. Tästä välittämättä yhtiö jätti 28.6.2012 Vaasan aviin hakemuksen suuren tekopohjavesilaitoksen rakentamisesta Kangasalan ja Pälkäneen rajalle Vehoniemenharjulle.


Kansanedustaja Pauli Kiuru nosti aiheellisesti esiin Tavase Oy:n röyhkeän toiminnan (Al 30.7.). Pitäisi käydä julkinen keskustelu miten maakunnan vesihuolto järjestetään. Tavase on jo vuosia osoittanut, ettei osakeyhtiömuoto ole sovelias.

Talousveden tuotanto ja jakelu on luonnollinen monopoli. Tuotteen hinta ei määräydy markkinoilla vapaassa kilpailussa, vaan poliittisin perustein. Osakeyhtiölainsäädäntö on suunniteltu markkinaehtoiseen toimintaan, missä vaaditaan usein tehokkuuden nimissä nopeita päätöksiä poliittisen demokratian ollessa toissijaista. Vesiala ei ole tällainen. Investoinnit ja rakennelmat suunnitellaan kymmenien ja jopa sadan vuoden tarpeita varten.

Monopoliluonteen takia toiminnan lähtökohtana tulee olla yleinen etu, ei yksityinen etu. Vesialalla on toteutettava omistusmuotoja, missä kuluttajat saavat demokraattisesti äänensä kuuluville.

Nimenomaan osakeyhtiömuoto on mahdollistanut vaaleilla valittujen valtuustojen tahdon mitätöinnin. Kun yksi eli Tampere omistaa yhtiöstä yli puolet, muut joutuvat maksajiksi ja ympäristövahinkojen kohteeksi. Yhtiön kymmenvuotinen toiminta osoittaa sen tavoitteen: päästä rahastamaan Pirkanmaan vedenkuluttajia monopolin avulla.

On kysyttävä, sallimmeko Tavase Oy:n rahastaa monopoliasemassa kuluttajia seuraavan sadan vuoden ajan? Vesiriidat maakunnassa jatkuvat niin kauan kuin demokratiaa halveksiva yhtiö jatkaa nykyisin toimintatavoin.

Tampereen kaupunki etsii säästökohteita, mutta miksi se polttaa rahaa Tavase-turhakkeeseen? Pirkanmaalla ei ole vesipulaa, joka edellyttäisi kalliin tekopohjavesitekniikan käyttöä. Vedenkulutus ei ole kasvanut väestönkasvusta huolimatta. Viisainta olisi ajaa yhtiö alas ja käynnistää julkinen keskustelu.

Tavase Oy on pahoin velkaantunut Tampereen kaupungille. Kuntatalouden kiristyessä voi syntyä tilanne, että omistajakunnat haluavat rahansa pois. Tällöin yksityinen toimija voi tarjota yhtiöstä hyvänkin hinnan, kuten Hämeen Sähköstä 1990-luvulla. Sitten vesimonopolia hallinnoi yksityinen, jonka ei tarvitse välittää alueen asukkaista. Se voi keskittyä laskuttamiseen.

Jorma Mäntylä
Kangasala

-Aamulehti 6.8.2012

Posted by jmantyla at 22:39 | Comments (0) | Trackbacks (446)
07 October
2012

Hallituksen kuntaliitoskriteerit puutteellisia

Hallituksen kuntaliitoskriteereistä puuttuvat ympäristö ja demokratia. Vallanjako-opin mukaan paikallishallinnolle delegoidaan päätöksiä, joita keskushallinto ei kykene tekemään.


Tampereen ja kehyskuntien suhde on vinoutunut. Keskuskaupunki on pitkään hyödyntänyt naapuriensa luonnonvaroja ja siirtänyt sinne ympäristölle haitallisia toimintoja.

Härmälän lentokenttä siirrettiin Pirkkalaan. Ohitustie vedettiin Pirkkalan läpi ja oikorata halutaan samoin Pirkkalan läpi. Naistenlahden voimalassa poltetaan turvetta. Tampere saa energian ympäristöhaittojen jäädessä Parkanon seudulle. Suurin osa Tampereen vedestä tulee Kangasalan Roineesta. Kangasala on antanut eniten soraharjujaan Tampereen kasvun hyväksi. Rakentamisen tuomat työpaikat ovat valuneet Tampereelle, kun Kangasalle ovat jääneet ympäristövahingot.

On väitetty, että kehyskunnat ”vapaamatkustavat” Tampereen kupeessa. Tervetuloa katsomaan, millaista tuhoa soranotto on aiheuttanut Vehoniemellä.

Viime vuosina Tampereen naapurikunnat ovat kieltäytyneet uusista ympäristöhaitoista. Keskuspuhdistamo ei kelvannut Nokialle. Valkeakoski, Kangasala ja Akaa ovat irtautumassa Tavasen tekopohjavesihankkeesta. Pälkäne ei siihen koskaan liittynytkään.

Onko tässä todellinen syy haluun pakkoliittää naapurikunnat? Keskuskunnassa on sosiaalisia ja ympäristöongelmia, jotka halutaan työntää kauemmaksi, mutta kehyskunnat haraavat vastaan.

Tilannetta on kärjistänyt kehyskuntien kaavoitus ja maankäyttö, jolla on houkuteltu hyvätuloisia veronmaksajia. Kermankuorinta on ollut ekologisesti ja sosiaalisesti lyhytnäköistä. Keskuskunnan ongelmien kasvaessa se lisää liitospaineita, kun valtiovalta vielä leikkaa kuntien valtionapuja.

Ympäristöarvojen kunnioittaminen edellyttää päätöksenteon pitämistä paikallisena. On vaikea kuvitella, että Tampereen keskustorilla tiedettäisiin Kuhmalahden ja Laipanmaan asioista. Kangasalan valtuustossa se on mahdollista.

Jorma Mäntylä
Kangasala

(Aamulehti 7.10.12)

Posted by jmantyla at 21:17 | Comments (0) | Trackbacks (355)
13 October
2012

Suurkunta, kriisikunta

Pakkokuntaliitoksia on perusteltu huoltosuhteen heikkenemisellä, johon voi vastata vain riittävän levein hartein. Väite ei saa tukea jo tehdyistä kuntaliitoksista. Oulusta tuli syyskuussa ”äkillisen rakennemuutoksen alue” ja Salosta on samoin tulossa kriisikunta. Vaalien jälkeen Jyväskylä on liittymässä joukkoon.


Yhteistä kaikille kolmelle on jo tehty suuri kuntaliitos. Se ei auttanut, kun Nokia toteutti Suomen teollisuushistorian suurimmat irtisanomiset. Jyväskylään liitettiin maalaiskunta ja Korpilahti vuonna 2008. Näin syntyi 132 000 asukkaan Suur-Jyväskylä. Harteissa oli leveyttä, vaikka läheistä Muuramen kuntaa ei saatu mukaan liitokseen.

Jyväskylästä on pitkään kuulunut ikäviä uutisia. Metson irtisanomiset ovat nostaneet työttömyysastetta. Yhdistetty vesi-, sähkö- ja kaukolämpöyhtiö Jyväskylän Energia on tehnyt miljoonien virheinvestoinnin suurvoimalaan, joka makaa käyttämättömänä. Niinpä hintoja on nostettu ja Jyväskylässä on nyt Suomen kallein vesi ja kaukolämmön hinta on nousussa. Vaikeuksien keskellä kaupungin oikeistojohto on kiihdyttänyt yhtiöittämistä ja yksityistämistä. Palvelusetelien käyttöä on lisätty, vaikka laskelmien mukaan niillä tuotetut palvelut ovat noin 15% omaa tuotantoa kalliimpia. Kouluja on yhdistetty koulutehtaiksi, ja siinä rytinässä kansallisesti merkittävä Jyväskylän Lyseon lukio fuusioitiin osaksi suurlukiota.

Teorian mukaan leveät hartiat auttavat. Keskisuomalainen –lehden arvio kuntaliitoksesta oli tyly. Kaupungin henkilöstömenot 2011 olivat 326,1 miljoonaa euroa, kun ennen kuntaliitosta Jyväskylä, maalaiskunta ja Korpilahti vuonna 2008 selvisivät 51 miljoonaa euroa pienemmällä summalla. Ongelmia on paikattu reippaalla velanotolla. Sitä Jyväskylässä onkin jo yli 7000 euroa asukasta kohti. Vertailun vuoksi, vuonna 2011 Kangasalla velkaa oli 1676 euroa asukasta kohti – ja täälläkin valtuustossa kauhisteltiin velanottoa viime talvena.

Mielenkiintoista on verrata Jyväskylän talouskatastrofia viereisen 9500 asukkaan Muurameen. Soitin kunnanjohtaja Ari Ranta-aholle, joka kertoi Muuramen tehneen ylijäämäisiä tilinpäätöksiä viime vuosina, ja vuodesta 2012 on tulossa erityisen menestyksellinen. Muuramen valtuusto 2.4.2012: ”Tilikauden tulos on tuloslaskelman mukaan 48 546,82 euroa ylijäämäinen. Ylijäämä lisätään edellisten tilikausien ylijäämään kuluvan vuoden kirjanpidossa. Edellisten tilikausien ylijäämä taseessa on 4 876 272,58 euroa. Taseen loppusumma on 49 182 091,63 euroa.”

Kangasalan tilinpäätös 2011 oli 5,4 miljoonaa ylijäämäinen. Tampereen kaupungin tilinpäätös 2011 oli 12,5 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Eihän sen näin pitänyt mennä. Eikös pienillä kunnilla ollut kapeat hartiat ja isoilla leveät? Tähänkö pakkokuntaliitoksia tarvitaan – paikkaamaan isojen kaupunkien alijäämäisiä talouksia?

Muuramen kunnanjohtaja Ari Ranta-aho ei ymmärrettävästi ollut innoissaan liittämisestä Jyväskylään. Muuramelaisista tulisi Jyväskylän velkojen maksajia.

Vähän kuin Suomi liitettäisiin asukasluvultaan kaksi kertaa isompaan Kreikkaan. Pääsisimme yhteisvastuullisesti maksamaan kreikkalaisten velkoja.

Kuntavaalien jälkeen kuulemme uutisia Jyväskylästä. Valtakunnan mediat ovat olleet kaupungin talouskatastrofista hiljaa, koska tapahtumien kulku ei ole sopusoinnussa hallituksen kaavaileman kuntauudistuksen kanssa.

Koska Jyväskylän tapahtumilla on yleistä merkitystä, liitän alle linkkikokoelman lehtiuutisiin, joissa valaistaan Jyväskylän tietä kriisikunnaksi. Ensimmäisenä luin asiasta Kansan Uutisista. Jyväskylän valtalehti Keskisuomalainen on kirjoittanut aiheesta enemmänkin.

Jyväskylän talousvaikeudet

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/jarjestouutiset/2889543/vasemmisto-haluaa-estaa-jyvaskylan-kaupungin-vararikon

http://www.ksml.fi/mielipide/paakirjoitukset/kuntaliitos-ei-tuonut-toivottuja-saastoja/1249424

http://www.ksml.fi/mielipide/paakirjoitukset/vesi-kallein-voitehista/1255094

http://www.ksml.fi/mielipide/paakirjoitukset/uuden-valtuuston-katkaistava-velanotto/1259555

http://yle.fi/uutiset/jyvaskylan_energian_toimitusjohtajalle_potkut/5514535

http://yle.fi/uutiset/jyvaskylan_energian_kiemurat/5590817

http://www.vihrealanka.fi/node/6715

(Kangasalan Sanomien blogi 12.10.12.)

Posted by jmantyla at 08:10 | Comments (0)
22 October
2012

Kangasala 150 vuotta

Kangasalan kunta perustettiin 1865. Vuonna 2015 pitäisi olla 150-vuotisjuhla. Paitsi ei ole, jos ollaan suur-Tampereen osa. Varjoja kunnan tulevaisuuteen heittävät hallituksen pakkokuntauudistus sekä eurokriisin syveneminen.


Kangasalan Sanomissa kunnan pääpuolueet kokoomus ja Sdp julistavat vuorotellen puolustavansa Kangasalan itsenäisyyttä. Kangasalan Luonto 2012 –vuosilehden gallupissa kuntavaaleissa ehdokkaita asettaneet puolueet olivat liikuttavan yksimielisiä Kangasalan pitämisestä itsenäisenä kuntana.

Kotiseutuhenkistä hehkutusta lukiessa huomaa kaksilla korteilla pelaamisen. Paikalliset ehdokkaat puhuvat eri tavoin kuin puolueen ylin johto ja ministerit. Jyrki Katainen ja Henna Virkkunen julistavat, että Suomessa on tulevaisuudessa 90–120 kuntaa (HS 29.9.). Sdp asettaa joitakin ehtoja, mutta eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jouni Backmanin mukaan ”…sosialidemokraatit ovat viemässä vahvasti kuntauudistusta eteenpäin” (Sdp.fi 14.10.). Vihreiden Satu Hassi puolusti selväsanaisesti kuntaliitoksia TV1:n vaalikeskustelussa Salossa 27.9. Samoin Ville Niinistö on kannattanut suurkuntia, kun järjestetään kansanäänestyksiä, joissa isot kunnat ratkaisevat (MTV3 13.9.). Entinen kuntaministeri Martti Korhonen julisti sopivaksi kuntamääräksi 156 (Keskisuomalainen 4.10.).

Äänestäjä on varmaan hämillään, jos haluaa nähdä 2015 Kangasalan 150-vuotisjuhlat. Käsittääkseni useimmissa kunnan valtuustoryhmissä enemmistö on suur-Tamperetta vastaan. Mutta ryhmissä on puolueuskollisia, jotka vaalien jälkeen ovat valmiita pakkoliitoksiin. Minusta kannattaa luottaa ehdokkaisiin, jotka nyt selväsanaisesti ovat liitoshanketta vastaan. Merkittävän vaalilupauksen pettäminen kostautuu.

Kangasalan asioista on päätettävä Kangasalla – myös 150-vuotisjuhlavuonna 2015. Siksi kannattaa varoa kaksilla korteilla pelaajia. Alla on linkki Ben Zyskowiczin puheeseen, jossa hän neuvoo kokoomusehdokkaita olemaan paikallisesti eri mieltä kuntauudistuksesta:

http://areena.yle.fi/tv/1676918

http://yle.fi/uutiset/zyskowicz_kokoomusehdokkaille_kuntauudistuksesta_saa_olla_eri_mielta_hallituksen_kanssa/6299947

Posted by jmantyla at 22:57 | Comments (0)
27 October
2012

Yksityistämisen autuus

Yksityinen on tehokasta, nopeaa ja kannattavaa. Julkinen omistus on tehotonta, hidasta ja kallista. Näitä ideologisia hokemia lehdistössä toistetaan päivittäin. Ne ovat tuttuja myös kuntakeskustelussa. Professori Johan Willnerin mukaan tutkimukset eivät tue myyttiä yksityisen tehokkuudesta.


Olin eilen Helsingissä Karl Marx –seuran tilaisuudessa, jossa Åbo Akademin kansantaloustieteen professori Johan Willner esitteli päättymässä olevaa Suomen Akatemian tutkimusprojektia Markkinoiden ja organisaatioiden uudistaminen 2007-12.

Projektin tuloksia julkaistiin kesäkuussa, mutta tiedotusvälineet eivät ole niitä noteeranneet, koska ne ovat ristiriidassa yksityistämistä tukevan propagandan kanssa. Willnerin tutkijaryhmä kyseenalaistaa usein esitetyn väitteen julkisen omistuksen tehottomuudesta. Tutkimustulokset osoittavat että julkinen omistus voi olla jopa tehokkaampaa.

Professori Willner erotti kolmenlaisia kilpailutilanteita: seka-oligopolisen, julkisesti tai yksityisesti omistetun teollisen infrastruktuurin sekä palvelualat ja luovan sektorin. Kahdessa ensin mainitussa julkinen omistus on usein järkevää ja voi olla tehokkaampaa ja demokraattisempaa kuin yksityinen omistus. Luonnolliset monopolit toimivat paremmin julkisomistuksessa, kuten rautatiet, kanavat, satamat, sähköverkko ja vesihuolto. Seka-oligopolisilla markkinoilla julkinen tai osuustoiminnallinen yritys voi tasapainottaa markkinoita alentamalla hintoja sekä tarjoamalla kilpailukykyisiä tuotteita motivoituneiden työntekijöiden avulla (esim. Yle). Palvelualoilla ja luovilla aloilla Willner arvioi yksityisen omistusmuodon olevan keskimäärin tehokkaampi.

Kaikissa tapauksissa omistuksen takana olevat arvot vaikuttavat lopputulokseen. Laiska ja ahne johtaja pilaa niin yksityisen kuin julkisesti omistetun yrityksen. Hyvin hoidetussa yrityksessä niin johtajalla kuin työntekijällä voi olla ja pitääkin olla eettisiä arvopäämääriä, kuten ihmisten auttamisen halu hoitoaloilla. Joudutaan vaikeuksiin, jos esimerkiksi vanhuspalvelualan yritykset vain etsivät mahdollisuuksia tehdä vähemmän ja halvemmalla. Tästä varoitti taannoin Sosiaalitieto –lehdessä professori Jorma Sipilä.

Hokemaa yksityisen tehokkuudesta levitetään kertomatta epäonnistuneista ulkoistamisista ja yksityistämisistä. Kevan viime kesän selvityksen mukaan neljännes kunnista on palauttanut ulkoistettuja palveluja omaksi työksi. Puolet kunnista ja kuntayhtymistä on joko pohtinut ulkoistettujen palvelujen ”kunnallistamista” tai palauttanut niitä omaksi tuotannoksi (Keva tiedote 13.6.2012). Niinkin iso kaupunki kuin Mikkeli palauttaa ulkoistetut terveysasemat kokonaan omiin käsiin, ja ulkoistuspäätös on peruttu myös Kouvolassa ja Karjaalla (Raasepori) (HS 24.10.12). Syynä ovat laatu-ja hintaongelmat.

Kommenttipuheenvuoroissa tuotiin esiin ulkomaisia epäonnistuneita yksityistämisiä, kuten Belgian neljä suurta satamaa sekä Malmön ja Kööpenhaminan satamat. Helsingin sosiaali-ja kriisipäivystyksen päällikkö Olli Salin kertoi Helsingin kielteisistä kokemuksista jätehuollon ja bussilinjojen yksityistämisistä. Ensin hinnat laskivat, mutta pian alalle ilmaantui suuria ulkomaisia toimijoita, joiden myötä hinnat kääntyivät nousuun. Maa- ja metsätalousministeriön toimialuepäällikkö Eeva-Liisa Lehto varoitti tietohallinnon ulkoistamisesta ja sai tukea it-alalla pitkään olleelta. Tietohallinto on infrastruktuurimonopoli, jonka haltija pääsee rahastajan asemaan.

Kangasallakin tarjotaan moniin ongelmiin ratkaisuksi ulkoistamisia ja yksityistämisiä. Päätöksiä tehtäessä kannattaa ottaa asioista selvää. Liitän alle linkkikokoelman pariin kiinnostavaan artikkeliin ja tiedotteeseen.

http://www.abo.fi/public/fi/News/Item/item/5777

http://www.keva.fi/fi/tietoa_meista/uutiset/Sivut/neljannes_kunnista_palauttanut_ulkoistettuja_palveluja_omaksi_tyoksi.aspx

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2820883/yksityistaminen-voi-olla-tehotonta

http://www.sosiaalitieto.fi/lehti/?ARTIKKELI_NUM=55435

Posted by jmantyla at 10:50 | Comments (0)
21 November
2012

Sairauslomapäivät ja Ekokem

Kokoomuksen puoluevaltuusto vaati, että ensimmäinen sairauslomapäivä olisi palkaton. Elinkeinoministeri Jyri Häkämies esitti Altian, Destian, Editan ja Ekokemin yksityistämistä. Mitä näistä seuraisi tavalliselle duunarille ja toimihenkilölle?


Kokoomus on pitkään houkutellut työläisäänestäjiä ”työväen presidentillä” ja ”toivotalkoilla”. Nyt puolue teki täyskäännöksen. Työläisimago heitettiin roskiin ja tilalle tuli pilapiirtäjä Karin vanha kypäräpäinen pappi, joka on valmis iskemään työläisiä.

Ensimmäisen sairauslomapäivän muuttaminen palkattomaksi olisi palkanalennus, kuten SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haring totesi. Suurimpia häviäjiä olisivat palvelu- ja sosiaalialoilla työskentelevät naiset sekä fyysistä työtä tekevät. Yksinhuoltajaäidit joutuvat usein jäämään kotiin lapsen sairastuttua.

Ympäristöaktiivina mietin mitä ongelmajäteyhtiö Ekokem Oy:n yksityistämisestä seuraisi. Valtio ja kunnat omistavat siitä 66,2% sekä yksityiset 33,8%. Jos Ekokem pörssin kautta lipsahtaisi ulkomaalaisomistukseen, sinne valuisivat tietysti voitot. Uusi omistaja vaatisi vastinetta sijoituksilleen. Tulos tai ulos. Se tarkoittaisi hintojen nousua, kuten on tapahtunut muillakin yksityistetyillä aloilla (sähkönjakelu, autokatsastus jne.).

Viimeisen viiden vuoden aikana Pirkanmaan Jätehuolto Oy on vastaanottanut noin 1300 tonnia vaarallisia jätteitä vuodessa, mistä kotitalouksilta 40% ja yrityksiltä 60%. Suurin osa menee Riihimäelle Ekokemiin. Siksi Pirkanmaan Jätehuolto perii vaarallisista jätteistä 2,70 euroa asukasta kohti. Tämä maksu ainakin kääntyisi nopeaan nousuun yksityistetyssä Ekokemissä. Kangasala on PJOy:n osakas, joten jätehuolto kallistuisi täälläkin.

Ekokem on tasaisesti tuottanut voittoa, viime vuonna 19,2 miljoonaa euroa 124 miljoonan liikevaihdosta. Vuonna 2010 liikevoitto oli 15,7 miljoonaa. Yhtiö jakaa osinkoja.
Noilla voittorahoilla maksetaan monen hoitajan ja poliisin palkat. Jatkossa pitää silti huolehtia, ettei voittoa kasvateta keinotekoisesti. Jätemaksujen liiallinen korottaminen johtaisi pian jätteiden hautaamiseen metsiin ja maakuoppiin. Palattaisiin 1950-60-luvuille, tai mitä voi vieläkin nähdä Kreikan, Italian ja Espanjan syrjäseuduilla. Tienvarsia käytetään kaatopaikkoina, kun paikallinen jätehuolto ei toimi.

Ulkomaalaisomistuksessa on ongelmallinen eettinen ulottuvuus. Entä jos Suomeen alettaisiin tuoda laajamittaisesti ulkomailta ongelmajätettä? Saksalaisilla voisi olla tähän halua. Onhan saksalaisella E.ON AG:llä jo 34% osuus ydinvoimayhtiö Fennovoimasta. Kun Saksassa ajetaan alas ydinvoimaloita, tuotanto ja jätteet siirretään Suomeen. Ei muuten yhtään haittaa, jos Fennovoiman ydinvoimahanke Pyhäjoella kaatuisi.

Valtionyhtiöiden myyminen on ollut hulluutta. Valtio on hetkellisesti saanut rahaa, mutta samalla on menetetty yhtiöiden tuotot sekä mahdollisuus keynesläiseen julkisen sektorin sääntelyyn suhdannevaihteluissa. Se on kuin norjalaisten poppakonsti kovassa pakkasessa: kustaan housuihin. Hetken on lämmintä, mutta sitten tulee entistäkin kylmempi.

Ympäristö on kaikille yhteinen. Siksi yleisen edun on oltava yksityisen edellä Ekokemin kaltaisen ongelmajätelaitoksen omistuksessa ja toiminnan etiikassa. Sanon selvän ein ministeri Häkämiehen yksityistämisvimmalle.

(Julkaistu Kangasalan Sanomien blogissa 8.10.12.)

PS. Kannattaa lukea kolmen vuoden takainen juttuni Kansan Uutisista:
http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/horisontti/1809259/kokoomus-mielikuvavarkaissa

Posted by jmantyla at 22:51 | Comments (0)
23 November
2012

Sinipuna tuhoaa vasemmistoa

Vasemmiston pitkään jatkunut vaalitappioiden ketju johtuu sinipunahallinnoista, jotka ovat rapauttaneet työväestön luottamusta työväenpuolueisiin ja ammattiliittoihin.


Kansan Uuutiset kertoi 6.11., että kunnanvaltuustoihin valittiin 573 valtuutettua kolmesta suurimmasta SAK:laisesta teollisuusliitosta. Tulos on surkea, vain 6 prosenttia valtuutettujen kokonaismäärästä. Työväestö on pahasti aliedustettu kunnallisessa päätöksenteossa.

Tutkin kuntavaalitulokset äänestysalueittain Kangasalta sekä vasemmistoliiton valtuutettujen ammatillisen taustan isoista teollisuuskaupungeista Vantaalta, Hyvinkäältä, Turusta, Uudestakaupungista, Tampereelta, Lahdesta ja Jyväskylästä. Ammattiyhdistystaustaisten ehdokkaiden menestys kuntavaaleissa oli heikkoa. Alhaisimmat äänestysprosentit olivat työläisvaltaisilla äänestysalueilla. Työläiset eivät luota ammattiliittojen ehdokkaisiin.

Aamulehti totesi saman Tampereen osalta. Professori Heikki Paloheimo totesi, että äänestämättömät ovat työläisiä tai työttömiä: ”Yhteiskunnallinen aktiivisuus on synnyttämässä Suomeen uudenlaista luokkajakoa” (Al 5.11.).

Tilanne on muuttunut radikaalisti 1970–80-luvulta. Silloin SKDL:n eduskuntaryhmän jäsenten selvä enemmistö oli työläisiä. Kuntien valtuustoissa oli tuhansia työläisiä, pääluottamusmiehiä sekä ammattiosastojen puheenjohtajia.

Tultaessa 1990-luvulle työläiskansanedustajien ja valtuutettujen määrä on tasaisesti laskenut. Vika ei voi olla ehdokkaissa, koska heitä on ollut tarjolla, mutta äänimäärät ovat laskeneet.

Suurin muutos 1970–80-lukuun on ammattiyhdistysliikkeen siirtyminen kansanrintamasta sinipunahallintojen tukemiseen. SDP:n osalta se tapahtui 1987 ja vasemmistoliitto aloitti sinipunayhteistyön 1995. Joka sinipunan jälkeen ay-taustaisten valtuutettujen ja kansanedustajien määrä on laskenut.

Vuoden 2011 vaalien jälkeen SAK:n toimitsijat junttasivat aggressiivisesti vasemmistopuolueet uuteen sinipunaan. Samaan aikaan työnantajien otteet ovat koventuneet, eivätkä ammattiliitot ole kyenneet vastaamaan haasteeseen. Se on heikentänyt työläisten luottamusta vasemmistopuolueisiin ja ammattiliittoihin.
(KU 9.11.12)

***
Kirjoitin seuraavan jatkoartikkelin 23.11.:

Sinipunan tuhovaikutus, osa II

Tulipas vilkas keskustelu. Jatketaan. Olin viime tiistaina 20.11. Tampereen yliopiston tilaisuudessa Miten äänestysaktiivisuudesta tuli äänestyspassiivisuus? Alustajina olivat professori Heikki Paloheimo, kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Jenni Airaksinen sekä vaaliasiantuntija Sami Borg.

He tuntuivat olevan samaa mieltä, että konsensus eli Suomessa sinipuna on äänestäjiä passivoiva ja äänestysaktiivisuutta lamauttava tekijä. Samoin he ainakin osittain myönsivät euroopanlaajuisen populististen ja äärioikeistolaisten puolueiden nousun johtuvan samasta syystä (tosin on maakohtaisia ja vaalijärjestelmistä johtuvia eroja). Sosialidemokraatit ovat 20 vuoden aikana menettäneet EU:n laajuisesti 10-15% kannatusta.

Itse esitin lyhyessä kommenttipuheenvuorossa seuraavaa:

Dramaattinen pudotus näkyy Suomessa verrattuna vuoteen 1995, jolloin nykymuotoiset sinipunat alkoivat. Sdp on menettänyt tänä aikana 297713 ääntä ja vasemmistoliitto 110725 ääntä, yhteensä 408438 ääntä. Sinipunahallintojen aikana kokoomus on lisännyt kannatustaan n. 48000 äänellä ja perussuomalaiset ovat nousseet SMP:n romahduksesta yli 300000 äänestäjän puolueeksi.

Eurovaaleissa 1996 Sdp sai 482577 ääntä ja 4 paikkaa, vasemmistoliitto 236490 ääntä ja kaksi paikkaa. Viime eurovaaleissa 2009 Sdp sai 292051 ääntä ja kaksi paikkaa, vasemmistoliitto 98690 ääntä eikä yhtään paikkaa. Vasemmistopuolueiden kannatus on romahtanut eurovaaleissa sinipunahallintojen aikana. Jyrkkä kannatuksen ja paikkojen menetys ei selity EP-paikkajaon muutoksella.

Posted by jmantyla at 16:53 | Comments (0)
06 December
2012

Isänmaallisuudesta punaisten haudalla 6.12.2012

Kymmenisen vasemmistoaktiivia oli kokoontunut Kangasalan punaisten muistomerkille 6.12. Seppeleen laski Kangasalan Vasemmistoliiton puheenjohtaja Timo Rautanen. Pidin puheen demokratiasta ja historiattomuudesta.


Hyvät toverit!

Tämän vuoden itsenäisyyspäivän jälkeen pitäisi tulla eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto onko EU:n talouskurisopimus perustuslakimme mukainen. Perustuslaissamme on kolme artiklaa (3, 82 ja 83), joissa todetaan yksiselitteisesti budjettivallan sekä päätösvallan valtion lainojen ottamisesta kuuluvan Suomen eduskunnalle. Talouskurisopimuksen mukaan EU-komissio pääsisi määräämään jäsenmaiden budjeteista. Se merkitsisi laajamittaista vallan luovuttamista pois Suomesta Euroopan unionille. Pian näemme onko perustuslakivaliokunta isänmaallinen vai onko se valmis antamaan vallan demokratiavajeessa kylpevälle EU-liittovaltiolle.

Punaisten muistomerkillä voi hetkeksi pysähtyä miettimään onko perää julkisessa keskustelussa aika usein vilahtavalla historiattomuudella. Olen opetusalan työntekijänä suhtautunut siihen hiukan nuivasti, sillä tenttivastausten ja keskustelujen perusteella nykynuoret ovat aiempia ikäluokkia paremmin koulutettuja. Toisaalta törmään myös nuoriin, joille demokratia, sosiaaliturva ja hyvinvointi ovat itsestään selvyyksiä – aivan kuin ne olisivat aina olleet olemassa. Tai törmään korkeakoulutettuihin nuoriin, joille lähihistorian merkkihahmot ovat tuntemattomia.

Monet suomalaiseen kansanvaltaan ja demokratiaan kuuluvat asiat ovat niiden ansiota, jotka lepäävät tässä punaisten haudassa. Otan kaksi esimerkkiä. Vuoden 1918 torpparivapautusta on pidetty valkoisen Suomen aikaansaannoksena. Maassamme toteutettiin radikaali maareformi, jolla oiottiin maanomistuksen vääryyksiä. Tosiasiassa punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan ensimmäisiä lakeja oli 31.1.1918 säädetty torpparivapautus. Sitä tosin ei voitu toteuttaa koko maan alueella ja sisällissodan lopputuloksen takia kansanvaltuuskunnan lait menettivät merkityksensä. Voittaneen valkoisen Suomen oli kuitenkin hyväksyttävä vastaava laki, koska pelättiin maaseudun tilattoman väestön reaktioita teollistuvassa Suomessa.

Lehdistössä on viime viikkoina herättänyt huomiota kansalaisaloite, jolla vedotaan eduskuntaan turkistarhauksen lopettamiseksi. Ottamatta kantaa turkistarhaukseen totean, että kansalaisaloitteen mahdollistava laki astui voimaan 13.1.2012. Tosiasiassa punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan perustuslakiluonnokseen keväällä 1918 sisältyi 45 § kansalaisten aloiteoikeus. On historian ironiaa, että laki toteutui valkoisessa Suomessa 94 vuotta myöhemmin.

Toivon näiden kahden esimerkin osoittavan, että punaisten uhri ei ollut turha.

Posted by jmantyla at 11:50 | Comments (0)
06 February
2013

Eläkeiän nosto lisää nuorisotyöttömyyttä

Suomen Ylioppilaskuntien liitto vaati eläkeiän nostoa. Näin SYL samalla pahentaisi nuorisotyöttömyyttä.


Kansan Uutiset kertoi 6.2., että SYL vaatii "...vastuullisia päätöksiä eläkejärjestelmään. Ne on tehtävä heti ja päätösten on astuttava välittömästi voimaan. Ylioppilaskuntien liiton mielestä päätöksiin tulee kuulua myös eläkeiän nosto."

Kirjoitin seuraavan kommentin Kansan Uutisten verkkosivulle:

Onpahan Syllillä mielipiteet. Sahaavat omaa nilkkaansa. Eläkeiän nosto lisää vastaavasti nuorten työttömyyttä, kun työpaikkoja ei avaudu eläkkeelle siirtyneiltä.
Työ-ja elinkeinoministeriön laskelman mukaan Suomessa siirtyy noin 30000 ihmistä vuosittain vanhuuseläkkeelle. Täten eläkeiän nosto yhdellä vuodella lisää nuorisotyöttömyyttä ainakin 20000 (Järvinen-Levälahti, TEM:n julkaisuja 62/2009 s. 12-13).

Ilmeisesti SYL:n mielestä Suomessa ja euroalueella ei ole vielä riittävästi nuorisotyöttömyyttä.

http://www.talouselama.fi/uutiset/euroalueen+tyottomyys+pysyi+ennatystasolla/a2166896

Posted by jmantyla at 22:36 | Comments (0)
12 April
2013

Kangasalan palveluseteli

Palveluseteli on keino yksityistää kunnallisia palveluja. Puheeni Kangasalan valtuustossa 8.4.2013.


Tästä se lähtee – Kangasalan julkisen terveydenhuollon yksityistäminen.

Suomi on Pohjolan villi itä. Johtavassa kapitalistisessa maassa Yhdysvalloissa presidentti Barack Obama haluaa maahan julkisen terveydenhuollon ja sairausvakuutuksen. Yhdysvaltain yksityinen terveydenhuoltojärjestelmä on henkeä kohti laskettuna maailman kallein ja tehottomin. Yli 30 miljoona amerikkalaista on sairausvakuutuksen ulkopuolella. Kannattaa katsoa Michael Mooren elokuva Sicko – aivan sairasta (2007), jossa kerrotaan miksi Yhdysvalloissa halutaan julkista terveydenhuoltoa. Elokuvaa myytiin Lentolan Prismassa talvella muutaman euron hintaan. Suomessa halutaan rappeuttaa toimiva julkinen terveydenhuolto ja aloittaa sen yksityistäminen palvelusetelin avulla.

Kangasalan Vasemmistoliitto ei hyväksy esittelylistan §63 palvelusetelin käyttöönotosta erikoissairaanhoidon lyhytjälkihoitoisissa toimenpiteissä. Kyseessä on ennakkotapaus, jolla avataan portit laajemmalle terveydenhuollon yksityistämiselle.

Olen selvittänyt palvelusetelikysymystä Jyväskylästä, missä on pitkä kokemus sen käytöstä, sekä asiaa tuntevalta lääkäriltä. Jyväskylässä on tällä hetkellä käytössä 11 seteliä, joihin käytetään noin 10 miljoonaa euroa vuodessa (Yle 19.10.2012). Tosin Jyväskylässäkään ei ole tehty kunnollista tutkimusta palvelusetelin vaikutuksista. Vastatessaan valtuustokyselyyn apulaiskaupunginjohtaja Pekka Utriainen totesi, että ”palveluseteleiden kohdalla on haluttu vaihtoehtoisia tuotantomuotoja, ei niinkään keskitytty hintaan” ja että ”ei voida tarkkaan tietää, miten yksityinen puoli voi tuottaa palvelun halvemmin” (Keskisuomalainen 11.1.2013).

Kangasalan Vasemmistoliitto ei hyväksy palvelusetelin käyttöönottoa erikoissairaanhoidon lyhytjälkihoitoisissa toimenpiteissä seuraavista syistä:

1) Kyseessä on ennakkotapaus, joka merkitsee alkua Kangasalan julkisen terveydenhuollon yksityistämiselle. Tämän jälkeen kasvain leviää. Pian etenkin sosiaalipuolen työntekijöitä irtisanotaan pakkoyrittäjiksi, joille sanotaan, että ostamme samat palvelut yritykseltä palvelusetelin tuella. Pidämme tätä varmana skenaariona.

2) Palveluseteli on kunnallista yritystukea. Kunnan tehtävä ei ole jakaa yritystukiaisia, jotka vääristävät kilpailua. Yksityiset saavat yrittää myös terveys- ja sosiaalialalla, mutta markkinaehtoisesti. Jos yksityiset eivät pysty tuottamaan hoitoa ja palveluja ilman tukiaisia, se osoittaa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon kustannustehokkuuden.

3) Päiväkirurgia ensimmäisenä kohteena on härskiä ja röyhkeää kermankuorintaa. Aloitetaan vähäisin kustannuksin helpoimmin tuotteistettavasta ja nopeimmin voittoa tuottavasta toiminnasta. Kallis ja vaativa erikoissairaanhoito jätetään julkiselle sektorille. Tyypillistä nykykapitalismia, jossa voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan.

4) Palvelusetelin ulottaminen erikoissairaanhoitoon on erikoinen ja tilanteeseen sopimaton aloite, koska valtakunnallinen Sote-uudistus on pahasti kesken. Television jatkojännäri Sote-uudistuksesta alati muuttuvine työryhmineen ja organisaatioineen on huonoa viihdettä. Vähin mitä valtuusto voi näin sekavassa tilanteessa vaatia, on asian lykkääminen, kunnes Sote-uudistuksen sisältö ja erikoissairaanhoidon tulevaisuus on selvillä. Siksi nimenomaan erikoissairaanhoitoon keskittyvä palveluseteli on haitallinen kentän ollessa käymistilassa.

Voi jopa kysyä käyttääkö yksityinen terveysbisnes tahallisesti hyväkseen Sote-sotkun aiheuttamaa sekavaa erikoissairaanhoidon tilaa päästäkseen käsiksi markkinoihin?

5) Osa tarjolla olevista yrityksistä on tunnettuja veroparatiisifirmoja. HS:n mukaan esimerkiksi Terveystalo kierrättää rahansa Luxemburgin kautta Bridgepost-yhtiön avulla. Mehiläinen puolestaan on parin sijoitusyhtiön kautta Jersey-saarella (HS 27.3.13, Kaleva 16.10.2012, Liisa Jaakonsaari).

6) Esittelyn tueksi ei esitetä minkäänlaista tutkimustietoa kustannuksista tai kuvitelluista säästöistä. Vasemmistoliiton ryhmä vaatii, että näin merkittävää päätöstä tehtäessä on esitettävä riittävät kustannuslaskelmat. Viittaan Jyväskylän kokemukseen. Siellä on todettu, että ensi alkuun terveysbisnes tarjoaa edullisia hintoja päästäkseen markkinoihin käsiksi. Kun markkinat on saatu haltuun, hinnat alkavat nousta. Jyväskylässä hammashoidon palveluyksikön johtaja Pirkko Paavola on todennut setelitoiminnan olevan kaupungille jopa 15 % kalliimpaa kuin oma toiminta (Keskisuomalainen 9. ja 16.12.2011, Jarmo Ritasen blogi 11.11.2011).

MUUTOSESITYS. Vasemmistoliiton ryhmä esittää, että VAL §63 ERIKOISSAIRAANHOIDON PALVELUSETELI palautetaan valmisteluun. Esitykseen palataan aikaisintaan Sote-uudistuksen pääsisällön selvittyä erikoissairaanhoidon osalta. Tällöin tehtävässä esityksessä on oltava asianmukaiset kustannuslaskelmat.

---
Esitys sai kolme ääntä. Perussuomalaisten hoitajaedustaja äänesti tyhjää. Lopullisessa äänestyksessä palveluseteliesitys voitti äänin 35-16. Vain Vas ja Sdp halusivat ehtoja palvelusetelille.
---
Tämä Kansan Uutisten juttu kannattaa lukea:

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2943097/tutkija-palvelusetelista-nokkela-keino-yksityistaa-hyvinvointipalveluja



Posted by jmantyla at 18:11 | Comments (0)
01 May
2013

Vasemmisto ja uusliberalismi

Vappupuhe 1.5.2013 Lempäälän Ämmänristin muistomerkillä:

Nykyisessä talouspoliittisessa keskustelussa sana uusliberalismi nousee esiin tuon tuostakin – ja useimmiten väärässä yhteydessä. Siitä on vasemmistolle tullut pahuus ja syntipukki, jota syytetään lähes kaikesta. Marxilaisuus ja vasemmistolaiset aatteet syntyivät 1800-luvulla liberalismin kritiikistä, ei kieltämisestä. Tosiasiassa monet eurokriisin hoidossa toteutetuista taloustoimista ovat jyrkässä ristiriidassa klassisen liberalismin oppien kanssa.


Karl Marx ja Friedrich Engels suhtautuivat monissa asioissa kunnioittaen ja arvostaen heitä edeltäneiden liberalistien Adam Smithin, David Ricardon ja J.S. Millin oppeihin. Nykynäkökulmasta liberalistit pääsivät pitemmälle kuin marxismin klassikot demokratian ja tasa-arvon kysymyksissä. Viittaan naisten tasa-arvoon, johon marxismin klassikot eivät pahemmin kiinnittäneet huomiota. Marx ja Engels pääsivät liberalisteja pitemmälle taloudessa ymmärtäessään työvoiman riiston lisäarvon lähteeksi, mitä liberalistit eivät voineet ymmärtää. Ay-liikkeen synty ja voima on pitkälti marxismin klassikoiden työn ansiota.
Meidän on paljosta kiittäminen ammattiyhdistysliikettä ja vasemmistopuolueita nykyisestä hyvinvointi-Suomesta.

Marxilaisuuden ja liberalismin suhteen ymmärtäminen tuottaa suuria ongelmia tämän päivän poliitikoille ja jopa akateemiselle marxismille. Internetissä on julkaistu kuvia, joissa Kreikan Thessalonikin ja Ateenan asukkaat osoittavat mieltään kaupungin vesilaitoksen yksityistämistä vastaan. Talousromahduksen kärsineessä maassa Olli Rehnin EU-troikan ehtona uudelle lainarahoitukselle on julkisen omaisuuden yksityistäminen, ja tähän kuuluvat vesilaitokset. Portugalissa on veden hinta noussut paikoin jopa 400% samasta syystä. Olli Rehnin EU-troikan tukien ehtona on valtiollisen Aguas de Portugal –yhtiön yksityistäminen. Espanjassa on yksi Euroopan parhaiten organisoiduista julkisista vesihuoltojärjestelmistä. Talousvaikeuksissa painiva Katalonian aluehallinto on aloittanut Barcelonan vesilaitoksen yksityistämisen. Suomessa JHL varoittelee EU:n vaatimuksesta, jonka mukaan kunnille tulisi velvollisuus yhtiöittää liikelaitoksiaan, kuten vesi- ja sähkölaitoksia. Vasemmistosta ja ay-liikkeestä satelee syytöksiä EU:n ”uusliberalismista”. (http://right2water.eu/ 13.2.2013.)

EU:n politiikalla ei ole mitään tekemistä liberalismin kanssa. Liberalismin klassikot ymmärsivät hyvin luonnollisten monopolien ongelmat. Veden, sähkön ja kaasun jakelu sekä rauta- ja maantiet ja kanavat ovat luonnollisia monopoleja, eikä niitä tule antaa yksityisten käsiin. Kun tuotteen hinta ei määräydy markkinoilla kilpailussa, omistajalla on poliittinen ja verotusoikeuden kaltainen oikeus rahastaa monopolin avulla niin paljon kuin mahdollista. John Stuart Milliltä kysyttiin aikoinaan miten Lontoon vesihuolto pitäisi järjestää. Koska kyseessä on luonnollinen monopoli, liberalistifilosofi varoitti yksityistämisestä ja osakeyhtiömuodosta. Hän piti kunnallista vesilaitosta tai osuuskuntaa parhaana hallintomuotona. Silloin kuluttajat pääsevät parhaiten vaikuttamaan asioihin (The Regulation of the London Water Supply 1851). Asia ei ole vailla merkitystä Pirkanmaalla, missä vesihuollon monopoli aiotaan antaa seuraavaksi sadaksi vuodeksi Tavase Oy:lle.

Englannissa kuukausi sitten kuollutta Margaret Thatcheriä on pidetty ”uusliberalismin” äitinä. Television muisto-ohjelmissa ei yhdessäkään ole kerrottu, että Thatcherin kaatumisen keskeinen syy oli Englannin ja Walesin vesilaitosten yksityistäminen. Seurasi lähes 50% hintojen nousu ja poliittinen tyytymättömyys. Vesihuollon yksityistäminen jäi kiivaan vastarinnan takia Thatcheriltä kesken, eikä sitä koskaan toteutettu Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa. (http://www.epsu.org/ European Federation of Public Service Unions 9.4.2013).

Toinen esimerkki ”uusliberalismin” oudosta tulkinnasta on eurokriisi. Kriisimaissa Olli Rehnin EU-troikka on lakaissut ongelmat maton alle lainaamalla kriisimaille rahaa, ensin EVVR:n ja sitten EVM:n ja IMF:n kautta. Yksityinen velka siirrettiin valtion maksettavaksi uuden velan avulla. Kreikan ja Kyproksen tapauksissa laaja harmaa talous sekä suoranainen rahanpesu peitetään lainaamalla valtioille rahaa leikkaus- ja yksityistämisohjelmia vastaan. Olemme nähneet tuntikausia televisiossa kuvia ammattiliittojen mielenosoituksista EU-troikan ”uusliberalistista” politiikkaa vastaan.

Julkisen velan maksaminen uudella velalla oli klassisille liberalisteille kauhistus ja yksityisen velan siirtäminen valtion maksettavaksi hirvitys. Erityisesti David Ricardo piti valtion velkaantumista tuhoisana. Taloustieteilijät ovat julkaisseet aiheesta artikkeleita, mutta ovat turhautuneita kun heitä ei kuunnella. Kreikkalainen Lefteris Tsoulfidis (U of Thessaloniki ja U of München) on pitkään kirjoitellut ja valitellut asiaa (Tsoulfidis, Lefteris 2011: Public Debt and J.S. Mill’s Conjecture: A Note). Olli Rehnin troika jatkaa valitsemallaan tiellä ja työntää roskalaatikkoon taloustieteilijät, kuten Nobel-palkitun Paul Krugmanin ja kymmenet muut taloustutkijat.

Toverit! Vasemmiston ja klassisen liberalismin ero ei ole niin yksiselitteinen kuin poliittisessa propagandassa esitetään. Marxilaisuus ja vasemmistolaiset aatteet tulisi nähdä liberalismin kritiikkinä, ei kieltämisenä. Marxin Pääoman alaotsikko oli poliittisen taloustieteen kritiikkiä. Tämän kritiikin pohjalta pitäisi rakentaa vasemmistolaista politiikkaa poimien liberalismin aateperinnöstä edistyksellinen ja käyttökelpoinen, omaksua se, ja työntää sivuun nykykapitalismiin soveltumaton. ”Uusliberalismin” kiroaminen ei vie eteenpäin, vaan luo vaikutelman jonkin vastustamisesta.

Hyvä politiikka perustuu tutkimukseen, ja tutkimustieto Margaret Thatcheristä on armotonta. Hänen hallintokaudellaan köyhyysrajan alapuolella elävien brittien määrä nousi 13%:sta peräti 22%:iin. Yli 12 miljoonaa brittiä elää tänään köyhyysrajan alapuolella.

Nykynäkökulmasta liberalistit pääsivät pitemmälle etenkin demokratian ja tasa-arvon kysymyksissä kuin marxismin klassikot. Ranskalainen liberalisti Alexis de Tocqueville (1805-59, Demokratia Amerikassa 1835-40) korosti yhdistysten ja paikallishallinnon merkitystä demokratiassa. Tocquevillen mukaan kansalaisten aloitteellisuus tulee niiden kautta julkishallinnon tietoon ja pakottaa ottamaan sen huomioon. Tocqueville puolusti kansalaisten osallistumista lainsäädäntöön, koska se pakottaa arvioimaan kansalaisaloitteiden seuraukset.

Tocquevillen ajatukset paikallishallinnosta ja kansalaisosallistumisesta on hyvä palauttaa mieliin Kataisen hallituksen kuntauudistuksen aikaan, kun kuntien määrä aiotaan pudottaa 20-30:een. Näin heikennetään kansalaisten osallistumismahdollisuuksia.

Viime aikojen puhutuimpia aiheita ovat olleet kansalaisaloitteet, joista ensimmäinen koski turkistarhauksen kieltämistä. Kansalaisaloitteen mahdollistava laki astui voimaan 13.1.2012. Vuonna 1918 punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan perustuslakiluonnokseen sisältyi 45 § kansalaisten aloiteoikeus. Sisällissodan oloissa kansanvaltuuskunnan perustuslaki jäi toteuttamatta, mutta on historian ironiaa, että laki toteutui valkoisessa Suomessa 94 vuotta myöhemmin.

Ämmänristin muistomerkillä on siten hyvä muistaa, että vuonna 1918 kaatuneiden punaisten työ ei mennyt hukkaan.

-1.5.2013

Posted by jmantyla at 07:55 | Comments (0)
16 October
2013

Kuntapalveluja yksityistetään

Kokoomuksen mielestä kuntien menoja karsitaan ulkoistamalla ja yksityistämällä palveluja. Vasemmistoliitto on hyväksynyt saman aatteen, kun se kysyy valtuutetuilta mitä kuntien palveluja pitäisi karsia.


Sain 1.10.13 ilmeisesti kaikille vasemmiston valtuutetuille osoitetun sähköpostikyselyn, jonka oli allekirjoittanut Jukka Kinos. Siinä kysytään mitä kuntien palveluja ja velvoitteita voi karsia. Viestissä väitetään, että hallituksen rakennepaketin yhteydessä karsitaan kuntien tehtäviä miljardin verran. Toimenpide ei muka tarkoita valtionosuuksien leikkaamista, vaan tehtävien karsimista, jolloin ”periaatteessa vahvistettaisiin kuntien taloutta”.

Tosiasiassa kuntien valtionosuuksia leikataan jo aiempina vuosina tehtyjen leikkausten päälle lähes miljardi euroa. Kangasalan kunnalle menetys on ensi vuonna puoli miljoonaa. Vuoteen 2017 mennessä kunnalta leikataan 37 miljoonaa valtionosuuksia.

Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) on selvästi ilmoittanut, että ”karsittavat kuntapalvelut” tarkoittaa yksityistettäviä kuntapalveluita (HS 23.9.13). Pahinta Vasemmistoliiton kyselyssä on, että ei kerrota kenen tehtäväksi ”karsittavat kuntapalvelut” annettaisiin. Pirkanmaalla yrittäjäjärjestöt haistoivat heti rahan hajun ja aloittivat valtuustojen lobbauksen. Kangasalla valtuutettuja valistettiin toista tuntia PowerPoint-esityksin ja jaettiin esite, jossa ilmoitettiin yksityisyrittäjien valmius ottaa kunnilta 178 tehtävää (Yrittäjät: Keskustelunavaus: kunnilla liikaa tehtäviä – mitä pois?). Yksityisten palvelujen hinnoista ja laadusta ei tietenkään puhuttu mitään.

Vasemmistoliiton valtuutetuilta kysytään ovelasti mutkan kautta mitä kuntien palveluja halutaan yksityistää. Siksi en vastaa kyselyyn. Kuntaliitto on ilmoittanut, ettei tee valtiolle kuntapalvelujen leikkauslistoja, vaan arvioi vain niiden vaikutuksia (Kansan Tahto 3.10.13). Vasemmistoliiton kysely on kokoomushegemoniaan alistumisen peittelyä mediatempun avulla, kuten sateenkaarilipun heiluttelu Moskovassa. Pitäisi heiluttaa valkoista lippua, kun kysytään valtuutetuilta miten kuntien velvollisuuksia voidaan karsia tarkoittaen tosiasiassa mitä pitää yksityistää.

Jorma Mäntylä
Kangasala

(KU 11.10.2013)

Posted by jmantyla at 15:28 | Comments (0)

Oy Kulttuuritalo Ab

Kangasalla on kova into ja halu rakentaa kulttuuritalo ja sen yhteyteen Kimmo Pyykön nimeä kantava museo. Niinpä siitä ollaan tekemässä osakeyhtiötä ottamatta selvää alan käytännöistä ja riskeistä.


Seuratessa hankkeen valmistelua voi todeta, että vauhti on välillä liiankin kova. Valmistelevien virkamiesten ja luottamushenkilöidenkin kokemus kulttuuri- ja museotoiminnasta on vähäistä, eikä se toisaalta ole ihme. Kyseessä on kokonaan uudentyyppinen toiminta, josta Kangasalla ei ole aiempaa kokemusta. Siksi näytetään ajateltavan, että hanke toimii kuin mikä tahansa aiempi hanke osakeyhtiönä, kun sellainen vain perustetaan. Lukiessani §116 esittelyä mieleeni tuli väkisin Fredin kuuluisa iskelmähelmi 1970-luvulta Oy sanoi hän pa. Laulussa todetaan mm., että elämää joskus liian on vaikea ymmärtää, eivätkä kulttuuri- ja museoala todellakaan ole niitä helpoimpia. Asioita voisi ymmärtää, jos ottaisi selvää, sillä tietoa on saatavilla.

Sanon selvyyden vuoksi, että minulla ei ole mitään paikallisen kulttuuritoiminnan kehittämistä vastaan. Tällainen tarjonta on Kangasalla ollut heikkoa. Kuitenkin tutkimusten mukaan kulttuuri- ja taide-elämykset ovat elämää rikastuttavia ja sitä kautta hyvinvointia lisääviä. Eikä minulla ole mitään Kimmo Pyykköä vastaan. Hän on arvostettu matrikkelitaiteilija, jonka ansiot ovat riittävät. Eivätkä kulttuuritalon kustannukset niin kauheat ole. Esimerkiksi terveyskeskuksen siirtäminen Pikkolaan, jolle ei löydy järjellisiä perusteluja, maksaa 30-60 miljoona euroa eli ainakin 4-6–kertaisesti kulttuuritalon hinnan.

Oikeastaan otsikon pitäisi olla: Kangasala-talon ja Kimmo Pyykkö –museon toiminnasta vastaavan osakeyhtiön perustaminen, koska esittelyn mukaan se vastaisi myös museon toiminnasta. Esittelyn mukaan ”...yhtiöittäminen on perusteltu ja turvallinen ratkaisu.” Ei ole, vaan nimenomaan osakeyhtiömuoto on epävarma ja valtakunnallisestikin ennen kokematon ratkaisu etenkin Kimmo Pyykkö –museon osalta. Pidän sitä esitetyssä muodossa kunnalle vahingollisena, sillä osakeyhtiömuodon lisäksi yhtiöjärjestys sulkee museon valtionapujärjestelmän ulkopuolelle. Nyt on käymässä kuin Fredin laulussa: tilataan koko satsi ja juhlitaan peruskiven muurausta tasan viikon kuluttua. Mutta arki tulee aikoinaan vastaan, ja onnettomastihan siinä Fredin laulussa lopulta käy. Se löytyy muuten netistä YouTubesta.

Hanketta valmistellut kulttuuritalotyöryhmä rajasi Kimmo Pyykkö-museon raporttinsa ulkopuolelle. Tästä huolimatta esittelijä toteaa yksioikoisesti, että perustettava yhtiö vastaa myös museon toiminnasta. Olen jo maininnut, että Alvar Aalto -museosäätiön hallituksen puheenjohtaja Päivi Hovi-Wasastjernan tietämän mukaan Suomessa ei ole osakeyhtiömuotoisia museoita. Tarkistin asian Opm:n kulttuuriasiainneuvos Päivi Saloselta, joka vahvisti asian: Suomessa ei ole yhtään osakeyhtiömuotoista museota. Kimmo Pyykkö -museo olisi siis valtakunnallinen ennakkotapaus, sellaisena tuntematon ja epävarma.

Museoiden hallinto on jaettavissa kolmeen ryhmään: 1) kuntien ja valtion omistamat museot, tavallisesti kuntien omia toimintoja, 2) säätiöiden omistamat museot, 3) rekisteröityjen yhdistysten omistamat museot. Näille myös jaetaan valtionavut. Jakoperusteet ovat kulttuuriasiainneuvos Päivi Salosen mukaan samat kuin teattereilla. Niistä jotkut on muutettu osakeyhtiöiksi, mutta tällöin valtionavun ehtona on yhtiöjärjestys, jonka mukaan yhtiön tulee olla voittoa tuottamaton ja jos voittoa tulee, se tulee jakaa yhtiön harjoittaman kulttuurituotannon kehittämiseen, so. teatterille.

Valtuustolle §116 liitteenä tarjottu yhtiöjärjestysluonnos ei täytä tätä ehtoa. Käytännössä se sulkee Kimmo Pyykkö -museon valtionapujen ulkopuolelle, eli aiheuttaa kunnalle taloudellista vahinkoa.

Kulttuuriasiainneuvos Päivi Salosen mukaan Kangasalan hanke voi päästä valtionapujen piiriin, jos se täyttää ehdot. Jonotus tosin on pitkä ja tukea voisi tulla aikaisintaan 2017. Ehdotetulla oy-mallilla ei ilmeisesti pääsisi edes jonotuslistalle.

Esitän siksi, että §116 palautetaan uudelleen valmisteltavaksi, jona aikana virkamiestyönä tutkitaan muut omistusmuodot kuin osakeyhtiö sekä kulttuuritalon että museon osalta. Vähintään yhtiöjärjestys on kirjoitettava uudelleen, jos oy-muodosta halutaan ehdottomasti pitää kiinni.

(Valtuustopuhe 14.10.2013. Esitystä kannatettiin. Se kaatui äänin 43-7 ja kulttuuritaloa sekä museota päätettiin viedä eteenpäin osakeyhtiönä.)

Posted by jmantyla at 15:31 | Comments (0)
10 January
2014

Seudullinen kansanäänestys ja pakkoliitokset

Kataisen hallitus suunnittelee Tampereen seudulla kuntien pakkoliitoksia, joiden yhteydessä järjestettäisiin "seudullisia kansanäänestyksiä". Tällaiset äänestykset olisivat demokratian pilkkaamista.


Kirjoitin seuraavan kommentin Aamulehden verkkokeskusteluun:

"Seudullinen kansanäänestys" tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi Kangasalan pakkoliittämisestä Tampereeseen päättäisivät tamperelaiset äänestäjät. Kangasalla se ei menisi läpi, koska gallupin mukaan 77% kangasalalaisista vastustaa liitosta Tampereen kanssa (Kangasalan Sanomat 13.12.2013).
Jospa ministeri Virkkunen seuraavaksi ehdottaisi Suomen palauttamista osaksi Venäjää autonomisena suuriruhtinaskuntana. Kansanäänestyksessä lasketaan yhteen Suomessa ja Venäjällä annettavat äänet.

Jorma Mäntylä
Kangasala

Posted by jmantyla at 16:04 | Comments (0)
21 February
2014

”Rappiotaiteen" näyttely kiertää Saksassa

Saksan natsien 1930-luvulla takavarikoimaa ”rappiotaidetta” putkahtaa yhä esiin mitä ihmeellisimmistä paikoista. Osa teoksista katosi, osa tuhoutui, mutta monia teoksia on löydetty. Pelastuneista töistä on koottu näyttelyjä, jotka kiertävät Saksassa. Viimeksi Entartete Kunst oli esillä Münchenin Neue Pinakothek -museossa.


Saksan taide-elämän suuri puhdistus Säuberungskrieg toteutettiin Adolf Hitlerin asetuksella 27. heinäkuuta 1937.

Maan taidemuseoista ja gallerioista takavarikoitiin tuolloin virallisesti 16558 teosta. Nykytutkimusten mukaan takavarikoitujen teosten määrä oli noin 19500. Teokset olivat maalauksia, grafiikkaa, patsaita sekä erilaisia metalli- ja puutöitä. Taidetta vietiin 101 museosta ja kokoelmasta 74 kaupungissa eikä niistä maksettu tekijöille korvauksia. ”Rappiotaiteeksi” katsottiin teokset, jotka pilkkasivat Saksan poliittisia ja uskonnollisia merkkihenkilöitä, kuvasivat ”bolsevistista luokkataistelua”, prostituoituja, sukupuolielimiä ja bordelleja, neekereitä, etelän merien saarten asukkaita, juutalaisia, mielenvikaisia tai vammaisia. ”Modernismin” vastustaminen oli tärkeää ja abstrakti taide oli mielenvikaisuutta. Ekspressionistinen ja kubistinen värien ja muodon käyttö oli ”rappiotaidetta”. Siksi Paul Gauguinin (1848-1903) Tahitilla maalamat teokset ja Pablo Picasson (1881-1973) sekä Vincent van Goghin (1853-90) työt joutuivat samaan kategoriaan. Saksalaisen Otto Dixin (1891-1969) kohtaloksi tuli I maailmansodan sotainvalidien, työttömien ja köyhien kuvaaminen.

Hitlerin määräyksen toteutti käytännössä Saksan valtakunnan kulttuurikamarin (Reichskulturkammer) kuvataiteen osaston johtaja Adolf Ziegler (1892-1959). Hän oli natsimielinen taidemaalari, joka oli liittynyt NSDAP-puolueeseen jo 1920-luvun alussa. Hänen toimintansa päämotiivi oli ”kulttuuribolsevismin” vastustaminen. Ziegler tunsi henkilökohtaisesti Hitlerin ja toimi tämän kulttuuripoliittisena neuvonantajana. Adolf Zieglerin johtama viisijäseninen komitea päätti kesällä 1937 miten natsien esteettisiä kriteerejä sovellettiin Saksan gallerioissa. Hän toteutti henkilökohtaisesti noin 700 taideteoksen takavarikoinnin. Valtion haltuun otetut teokset vietiin suurimmaksi osaksi Berliiniin. Teokset, jotka eivät olleet Saksan kansalaisten tekemiä, saatettiin palauttaa tekijöille ulkomaille. Loppu taide jaettiin kolmeen luokkaan: 1. Teokset, jotka voitiin myydä ulkomaille valuuttatulojen saamiseksi tai vaihtaa arvokkaaseen saksalaiseen taiteeseen, 2. Teokset, jotka voitiin laittaa esille ”rappiotaiteen näyttelyyn”, 3. Arvottomat, voitiin hävittää.

Kriteerit olivat järjettömiä. Monet ”rappiotaiteeksi” julistetut teokset saivat sotien jälkeen tunnustusta ja todettiin taiteellisesti arvokkaiksi.

Saksalaisille taiteilijoille natsiestetiikka merkitsi suunnattomia kärsimyksiä. Monet rappiotaiteilijoiksi leimatut joutuivat keskitysleireille ja menehtyivät siellä. Osa pakeni ulkomaille. Hengissä säilyneet erotettiin viroistaan ja taiteellista työtä rajoitettiin. Otto Dix erotettiin Dresdenin taideakatemian professorin virasta.

Pahinta oli julkinen nöyryytys. Adolf Zieglerin johdolla natsit järjestivät takavarikoiduista teoksista kootun ”rappiotaiteen näyttelyn” Münchenissä heinäkuussa 1937. Sen tarkoitus oli osoittaa miten alas modernistinen ja ”bolsevistinen” taide oli vajonnut. Propagandaministeriön suojelema näyttely kiersi yli kymmenessä Saksan kaupungissa vuoteen 1941 saakka. Esillä oli mm. Wassily Kandinskyn, Marc Chagallin, Max Ernstin ja Paul Kleen teoksia.

Osa taide-elämän ”suuressa puhdistuksessa” takavarikoiduista 19500 teoksesta tuhottiin. Noin 5000 poltettiin julkisesti 1939. Ulkomaille myydyistä teoksista ei ole aivan tarkkaa tietoa. Teoksia jäi Saksan valtion virastojen kellareihin ja vinteille.

Yksi säilytyspaikka oli propagandaministeriön virastorakennus Berliinissä osoitteessa Königstraße 50. Sinne tuotiin 1941 jälkeen ”rappiotaiteen” näyttelyssä olleet teokset. Tarkoitus oli myöhemmin myydä tai vaihtaa teoksia ulkomaille.
Elokuussa 1944 Berliiniä pommitettiin ja Königstraße 50 sai täysosuman. Rakennus romahti ja syttyi tuleen. Palo kesti useita päiviä. Kaikkien taideteosten oletettiin tuhoutuneen, kunnes paikalle alettiin kaivaa uutta metroasemaa vuonna 2010. Työmiehet löysivät patsaita.

Myöhemmissä kaivauksissa löydettiin 15 kohtuullisesti säilynyttä teosta. Niistä on koottu »Entartete Kunst« im Bombenschutt -näyttely, joka kiertää Saksassa. Selostustekstien ja muiden aikoinaan kiellettyjen teosten kera saa hyvän käsityksen millaisen mielen pimeyden tuotetta oli natsien ”rappiotaide”.

(Kulttuurivihkot 1/2013. Julkaisen arvion uudelleen aiheen ajankohtaisuuden takia.)

Posted by jmantyla at 23:45 | Comments (0)
14 October
2014

Sote on pakkoliitos II

Mistä Sote-uudistuksessa eli sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa on kysymys? Se näyttää sosiaali- ja terveysalan hankkeelta, mutta tosiasiassa kyse on raa’asta valtapolitiikasta. Kun Jyrki Kataisen hallitus epäonnistui kuntauudistuksessa eli suurkuntien luomisessa pakolla, niin nyt samaan päämäärään pyritään Sote-uudistuksen avulla.


Se tehdään ajamalla pienet kunnat poliittisin toimin niin suuriin vaikeuksiin, että ne voidaan pakkoliittää isoihin kaupunkeihin. Välineenä käytetään matematiikkaa ja Excel-taulukkolaskentaa. Excel-kaavaa en löytänyt netistä, joten luotan seuraavassa Kuntalehden laskelmiin (http://kuntalehti.fi/kuntauutiset/talous/soten-kapitaatiomalli-mullistaa-kuntien-rahoitusosuudet/).

Tällä perusteella katson, että tekeillä olevaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakia ei tule viedä eduskuntaan, vaan palauttaa se uuteen valmisteluun. Esitetty demokratiavajeinen malli on perustuslain vastainen, sortaa pieniä kuntia ja johtaa tulonsiirtoihin suurille sekä heikentää kuntien henkilöstön asemaa. Kuntalehden laskelman mukaan kyseessä on ainakin 300 miljoonan euron tulonsiirto pieniltä kunnilta 6-7:lle suurelle kaupungille.

Lain hätäisessä valmistelussa on loukattu perustuslain §121, jossa säädetään kuntien itsehallinnosta. Käytännössä luodaan viisi eräänlaista lääniä, siis uusi väliportaan hallinto. Nämä käyttäisivät merkittävää budjettivaltaa, mutta niillä ei olisi vaaleilla valittua hallintoa. Rahoitusperustana oleva kapitaatiomalli, jonka kriteereinä ovat ikärakenne ja sairastavuus, sortaa pieniä kuntia. Kangasalle esitys merkitsisi peräti kuuden miljoonan euron menetystä, kun Tampere hyötyisi yli 70 miljoonaa. Tämän kapitaatiomallin todellinen tarkoitus on heikentää pienten kuntien taloutta ja näin pakottaa ne liitoksiin isompien kanssa.

Ehdotettu malli siirtää laajasti kuntien taloudellista päätösvaltaa sosiaali- ja terveysalueille, mutta jättää juridisen ja taloudellisen vastuun asukkaiden hyvinvoinnista kunnille. Kuntien työntekijöiden asemaa esitys käsittelee puutteellisesti tai ei lainkaan. Täten edellytyksiä nykymuotoisen lain hyväksymiselle ei ole.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kannattaa kunnanhallituksen esitystä.

(Ryhmäpuheenvuoro kunnan lausunnosta sote-laista 13.10.2014.)

Posted by jmantyla at 15:06 | Comments (0)
19 November
2014

Kuntatalouden vaihtoehdottomuus

Talousarvion laatiminen taloudellisessa laskusuhdanteessa, jolle ei loppua ole näkyvissä, on vaikeaa ja ”haasteellista”, kuten nykyään on tapana sanoa. Kangasalan kunnan liikkumavara on vähäinen. Emme voi vaikuttaa ongelmien keskeisiin aiheuttajiin, eli valtiovaltaan ja yhteisvaluutta euroon.


Talousarviossa on kohtuullisesti yritetty sopeuttaa kunnan taloutta vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen. Asiakirjassa on silti arvopohjaisia valintoja, säästöjä ja supistuksia, joita emme voi hyväksyä. Kangasalan vasemmistoliitto tekee muutosesityksiä, joiden yhteisvaikutus ei vaikuta budjetin loppusummaan.

Talousarvion yleisestä osasta olen pääosin samaa mieltä. Kuntatalous on Suomessa ajautunut ja osin tahallisesti johdettu eneneviin vaikeuksiin. Pääsyitä ovat talouskasvun hidastuminen ja nopeasti kasvanut työttömyys. Kunta ei voi vaikuttaa siihen, että talouskasvu on hitainta ja työttömyys pahinta euroalueella eli maissa, jotka käyttävät euroa. Suomen liittyminen yhteisvaluutta euroon on osoittautumassa suunnattomaksi talous- ja yhteiskuntapoliittiseksi virheeksi. Euron ulkopuolisessa EU:ssa Ruotsissa ja Tanskassa sekä Brics-maissa talouskasvu on nopeampaa. Suomen valtiovalta kaataa euron haitat kuntien maksettavaksi.

Toisaalta euron ainoa kuntataloudessa nähtävä etu on sairaan alhainen korkotaso. Jos uskotaan, että euro pysyy koossa, eivätkä Kreikka tai Espanja romahda ja joudu velkasaneeraukseen tai –leikkaukseen, on mahdollista että alhainen korkotaso säilyy. Siksi velka on nyt veli myös kuntataloudessa, eikä velanottoa investointeihin ole syytä kavahtaa.

Käsillä olevassa talousarvioissa on kohtia, joita en voi hyväksyä. Eräitä kohtia lukiessa tulee mieleen kaikkein räikeimmän markkinatalouden ja yksityistämisen oppi-isä Milton Friedman. Hän sanoi, että lama tarjoaa tilaisuuden ideologiseen vallankumoukseen: ”Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin. Kriisin puhjetessa riippuu vallalla olevista aatteista, millaisiin toimiin ryhdytään.”

Meillä on käsillä talousarvio, jossa taloudellisia vaikeuksia hyväksikäyttäen halutaan ajaa alas julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja samalla suosia kunnallisen yritystukiaisen eli palvelusetelin avulla yksityisiä sosiaali- ja terveysalan yrityksiä. Terveysasemia esitetään lopetettavaksi. Terveyskeskuksen yö- ja viikonloppupäivystystä ei järjestetä Kangasalla. Samaan aikaan esitetään palvelusetelin käytön huomattavaa lisäämistä. Määräraha on 300000 e. Näin käytetään hyväksi lamaa kunnan palvelutuotannon yksityistämiseksi.

Suoramalle on jo noussut yksityisten terveysasemien keskittymä. Kangasalla rakennusten ja toimintojen annetaan hiljalleen rappeutua, kunnes voidaan sanoa, että korjaaminen tulee kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen. Tai kunta ei lainkaan rakenna uutta, vaikkapa päiväkotia, vaan sen tekee yksityinen, jolta sitten aletaan ostaa palveluja palvelusetelin avulla.

Toinen asia, mistä olemme eri mieltä budjetin laatijoiden kanssa, on suunniteltujen leikkausten aikaansaama säästö. Osa leikkauksista saa aikaan kirjanpidollisen säästön, mutta muutaman vuoden kuluessa haitat kasvavat säästöjä suuremmaksi ja näkyvät sosiaali- ja terveyspuolen lisääntyvinä menoina.

Kirjastojen lakkauttamiset ja koulujen ryhmäkokojen kasvattaminen ovat ”säästöä”, joka kostautuu myöhemmin. Psykiatrisen ja päihdehuollon paikkojen vähentäminen ja siirtyminen avohoitoon näkyy pian budjetissa, mutta millaisia tragedioita ja kustannuksia voi olla muutaman vuoden kuluttua? Sama koskee ostopalveluja ja palveluseteliä. Sosiaali- ja terveysalan toimijat lupaavat aluksi edullisia palveluja päästäkseen käsiksi markkinoihin. Mutta entä, kun yksityiset ovat saaneet markkinat haltuun? Sitten hinnat alkavat nousta. Monissa ostopalveluita ja palveluseteliä suosineissa kunnissa on todettu, että pian hinnat nousevat. Palveluja on palautettu omaksi työksi. Viimeksi Tampere ilmoitti elokuussa vähentävänsä palvelusetelin käyttöä (Yle 28.8.14).

Talousarviossa on myös ennakko-oletuksena voimakas väestönkasvu. On kuitenkin nähtävissä, että Lamminrahkan alueelle ei saada uusia asukkaita niin nopeasti kuin epävirallisissa väestöennusteissa optimistisesti oletetaan. Siksi katsomme, että Lamminrahkan suunnittelua ja rakentamista voidaan hidastaa ja ohjata näin säästyviä varoja nykyiseen palvelutuotantoon.

Kangasalan vasemmistoliitto tekee muutosesityksiä talousarvioon siten, että loppusumma ei muutu. Esittämästämme kritiikistä huolimatta talousarviossa on vältytty pahimmalta, kuten laajamittaiselta terveydenhuollon ulkoistamiselta. Mutta haluamme, että määrärahaleikkaukset ja säästöt kohdistetaan sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin.

-Ryhmäpuheenvuoro Kangasalan valtuuston talousarviokokouksessa 17.11.2014

Posted by jmantyla at 01:16 | Comments (0)
13 February
2015

Rahat riittävät eläkkeisiin - eläkerahastot investoimaan Suomeen

Elkäerahastojen rahat riittävät suurten ikäluokkien eläkkeiden maksamiseen, ja "kestävyysvaje" on tuontitavaraa. Kokoomus syyllistää suomalaisia, koska se haluaa muuttaa eläkerahastot sijoituspelimerkeiksi. Eläkerahastojen varoja pitäisi sijoittaa Suomeen. Se mahdollistaisi elvytyksen.


Suomalaisia syyllistetään eläkekeskustelussa. Pari viikkoa sitten pääministeri Alex Stubb toisti kokoomuksen puoluevaltuustossa pari vuotta jatkunutta propagandaa: ”Väestön ikääntymisestä seuraa julkisen talouden kestävyysvaje. ... työuria on pidennettävä, julkisten palveluiden tuottavuutta on parannettava ja työmarkkinoita on uudistettava.” Kokoomuksen ajatuspaja Liberan asiantuntija Heikki Koskenkylä väitti lokakuussa 2014, että kestävyysvaje on lähes 10 miljardia euroa, joka on vajaat viisi prosenttiyksikköä BKT:sta. Liberan vaatimukset ovat samat: eläkeikää on nostettava, koska muutoin nuoret joutuvat maksamaan ikääntyvien eläkkeet. Kuntalehti uutisoi viime viikolla, että pienessä Luhangan kunnassa on suhteessa eniten eläkeläisiä (40,1% yli 65 v.) Suomessa, mutta rahaa tuovan työikäisen väestön osuus on pieni. ”Siihen tilanteeseen on jo tultu monen kunnan osalta, että kunnan omat käytettävissä olevat tulot eivät riitä kattamaan menoja”, sanoi Ylen haastattelussa kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara Helsingin yliopistosta.

Tässä on tiivistettynä syyllistävän eläkekeskustelun ydin. Eläkeläisiä on liikaa, kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle. Siksi on kestävyysvaje. Eläkeraha ei riitä, nuoret joutuvat maksamaan ja elättämään suuret ikäluokat. Eläkeikää on nostettava ja eläkkeitä leikattava, eli tehtävä ”rakenteellisia uudistuksia”.

Tämän tilaisuuden tarkoitus on poistaa tämä syyllisyys. Eläkerahastojen rahat riittävät eläkkeiden maksamiseen, ja oikein käytettynä niiden varoja voitaisiin käyttää tehokkaammin. Meillä olisi jopa varaa maksaa hiukan parempia eläkkeitä, ja eläkerahastojen varoja voitaisiin käyttää elvyttäviin investointeihin Suomessa nykyistä enemmän. Uskon, että kansanedustajat ja poliitikot voivat vaikuttaa siihen, miten eläkevaroja käytetään. Esitän seuraavassa neljä vaatimusta eläkerahastoista ja niiden varojen käytöstä. Ne ovat varojen ohjaaminen nykyistä enemmän kotimaahan sekä eettisesti hyväksyttävä ja julkisuudessa läpinäkyvä sijoitustoiminta. Uskallan myös väittää, että eläkeiän nostamispaineita on liioiteltu. Lisäksi vaadin, että eläkepolitiikka on pidettävä kansallisissa käsissä Suomessa.

Aivan ensin on todettava, että rahat riittävät eläkkeiden maksamiseen. Kokoomuksen pelottelemaa eläkepommia ei ole tulossa, jollei eläkerahastojen sijoitustoiminnassa ja hoitamisessa tehdä ns. kardinaalimunauksia. Suomessa on lakisääteinen eläkejärjestelmä, jonka perusteella niin työntekijät kuin työnantajat maksavat työeläkemaksuja työeläkerahastoihin. Niiden yhteenlaskettu varallisuus 30.9.2014 oli 171,7 mrd euroa. Vertailun vuoksi: Vuoden 2015 valtion budjetin loppusumma on 53,4 miljardia euroa. Työeläkerahastoissa on siis rahaa yli kolmen Suomen valtion budjetin verran.

Eläkemaksuja on koko ajan kerätty enemmän kuin tarvitaan eläkkeiden maksamiseen, ja siitä tämä suuri varallisuus on syntynyt. Rahastojen valtavan varallisuuden ovat tuottaneet suuret ikäluokat, jotka tulivat työelämään 1960-luvulla, jolloin nykyinen työeläkejärjestelmä luotiin. He ovat siis säästäneet enemmän kuin omat eläkerahansa. Ne riittävät – tietyin ehdoin – eläkkeiden maksamiseen. Kokoomuksen propaganda, että nuoret joutuvat maksamaan suurten ikäluokkien eläkkeet, ei pidä paikkansa.

Mutta ongelmaton tämä rahassa kylpevä työeläkerahastojärjestelmä ei ole. Sen suurimmat riskit liittyvät omistukseen. Muista maista, esimerkiksi Ruotsista poiketen, eläkerahastot ovat Suomessa pääosin yksityisiä vakuutusyhtiöitä. Vuoden 2013 tietojen mukaan suurimmat varallisuudet on Kevalla, Ilmarisella ja Varmalla (38, 37 ja 32 mrd €). Kolme suurinta hallinnoi yli puolta eläkerahastojen varallisuudesta. Eläkerahastojen varallisuuden mittaamista tosin vaikeuttaa se, että n. 15% on rahaksi realisoitumatonta arvonnousua – eli sitä voi olla tai sitten ei ole (Paula Risikon vastaus edustaja Markus Mustajärven eduskuntakyselyyn 2013).

Eläkerahastojen yksityisomistukseen liittyvät suomalaisen järjestelmän perusongelmat. Ne toimivat osakeyhtiöinä, eikä julkisuuslaki koske niitä, vaan ne voivat harjoittaa taloudellista toimintaa liikesalaisuuden turvin. Laki sanoo vain, että rahat on sijoitettava ”tuottavasti ja turvallisesti”. Se on varsin moniselitteistä.

Oikea ratkaisu olisi eläkerahastojen sosialisointi, koska ne käyttävät merkittävää, kaikkia suomalaisia koskevaa julkista varallisuutta. Kun sosialismia ei Suomessa ole ihan pikaisesti nähtävissä vasemmiston heikkouden takia, esitän seuraavassa joitakin perusvaatimuksia eläkerahastojen varojen käytöstä.

1. On torjuttava kokoomuksen vaatimukset sijoitustoiminnan osuuden kasvattamisesta eläkerahastojen toiminnassa. Kokoomushan on esittänyt, että eläkkeitä pitäisi ensisijaisesti maksaa eläkerahastojen sijoitustoiminnan tuotoista. Eli kun sijoitukset pääomamarkkinoilla tuottavat, eläkkeitä maksetaan sen mukaan. Tässä katsannossa eläkerahastot nähdään sijoitusinstrumentteina, ja se lisää samalla riskejä. Epäonnistuminen riskisijoituksissa voi aiheuttaa suurtappioita eläkerahastoille. Valitettavasti tähän suuntaan on menty. Kokoomuksen valtakaudella sijoituksia ulkomaille on lisätty ja kaikkein riskialtteimpiin hedge-rahastoihin on sijoitettu vuoden 2014 syyskuun lopulla lähes 13 mrd €. Vuosina 2008-09 notkahtaneet sijoitukset johtuivat Kreikan valtion velkakirjoista. Tässä sijoitustoiminnassa ei tarvita kuin muutama huimapäinen pörssidiileri niin pääsemme eroon kymmenistä miljardeista euroista suomalaisten eläkerahoista.

Marxilaisesta näkökulmasta tällainen riskisijoitustoiminta on jo tuotetun varallisuuden jakamista, kun järjestelmän alkuperäinen tuotto eli työeläkemaksut ja niiden nopea kasvu 1960-luvulta alkaen ovat olleet seurausta työn tuottavuuden kasvusta eli siis reaalitaloudesta. Pääoman III kirjassa Karl Marx nimenomaan varoitteli reaalitalouden ulkopuolella elävän rahatalouden riskeistä ja vaaroista, ja nykyisen sähköisen rahajärjestelmän aikana noita varoituksia pitäisi kuunnella. Meillä ei ole varaa uusiin Jérôme Kervieleihin [ranskalainen diileri, hävitti 5 mrd € Société Générale -pankin rahoja].

Sanoin aiemmin, että eläkerahastojen rahat riittävät eläkkeiden maksamiseen tietyin ehdoin. Ehto on juuri se, että rahoja ei käytetä liikaa sijoitustoimintaan eikä varsinkaan riskisijoituksiin. Muutama iso epäonnistuminen voi silloin aiheuttaa todellisen eläkepommin, ja tämä riski sisältyy kokoomuksen eläkepoliittisiin linjauksiin.

2. Eläkerahastojen sijoitustoiminnan linjaukset on säädettävä lailla, tai toiminnalle on saatava eettiset ohjeet. Kannatan professori Olli Mäenpään esitystä, että kuntien omistamat osakeyhtiöt on saatava julkisuuslain piiriin, ja kansanedustajana teen aloitteen, että eläkevakuutusyhtiöt on myös saatettava julkisuuslain piiriin.

Olin viime viikolla Telan infossa, jossa Suvi-Anne Siimes ja Markku Jääskeläinen kertoivat eläkerahastojen sijoituksista ja mainitsivat myös kyseenalaisia toimia. Yksi tällainen on hedge-rahastot. Suurimmat riskit hedge-rahastoista on ottanut Varma, yli 5 mrd €, mutta on erittäin huolestuttavaa, että 1,5 mrd € sijoitukset hedge-rahastoihin on Kevalla, joka hoitaa julkisen sektorin eli kuntien ja valtion työntekijöiden eläkerahoja.

Toinen riskisijoitus on ollut mainittu sijoittaminen Kreikan valtionvelkakirjoihin, mutta rahaa on poltettu myös Talvivaaraan, josta on tulossa veronmaksajille kallis lasku ja päälle vielä ympäristövahingot. Huomiota kiinnittää myös sijoitusten suuntautuminen yhä enemmän ulkomaille. Euroalueen ulkopuolella on jo 82,5 mrd € eli yli puolet on sellaisissa maissa kuin Yhdysvallat, Norja ja Venäjä. Näitä maita yhdistää oikeastaan vain yksi asia eli arktinen öljynporaus. Tutkiville toimittajille töitä: otetaanko suomalaisten eläkerahoilla suuria ympäristöriskejä?

Ruotsissa valtiollisella AP7-eläkerahastolla (Sjunde allmänna pensionsfonden) on eettiset ohjeet, jotka säätelevät sijoitustoimintaa. Financial Times uutisoi 8.2., että AP7 myi Stora Enson osakkeensa ja laittoi yrityksen mustalle listalle, koska firman alihankkijat käyttävät lapsityövoimaa. Se on lisännyt listalle myös hiilikaivoksia, asevalmistajia, tupakkayrityksiä ja pikavippifirmoja. Suomesta ei ole vastaavaa tietoa, koska sijoitustoiminta tapahtuu kulissien takana. Emme siis tiedä varmasti mihin eläkerahamme virtaavat.

Jos näitä yhtiöitä ei saada julkisuuslain piiriin, on kovaäänisesti julkisuudessa vaadittava niille AP7:n kaltaisia eettisiä ohjeita.

3. Kolmas vaatimukseni on, että eläkerahastojen varoja on ohjattava nykyistä enemmän kotimaahan. Viime syyskuun tilaston mukaan peräti 77% eläkerahastojen sijoituksista suuntautuu ulkomaille, ja tästä siis ylivoimaisesti suurin osa euroalueen ulkopuolelle. Nykytilanne on, että suomalaisten eläkerahoja viedään pois Suomesta ulkomaille suurempien tuottojen toivossa. Niitä sijoitetaan riskikohteisiin, joista voi koitua myös megaluokan tappioita.

Eläkerahastojen varoja on sijoitettava vaikkapa suomalaisiin cleantech –yrityksiin, ja näillä varoilla on ostettava Suomen valtion velkakirjoja. Se pienentäisi Suomen valtionvelkaa ja mahdollistaisi julkisia infra-investointeja. Eläkerahojen vienti ulkomaisiin riskisijoituksiin on saatava aisoihin.

4. Neljäs linjaukseni, johon kansanedustajana vaikuttaisin, on sosiaalipolitiikan pitäminen ehdottomasti kansallisissa käsissä. Suomessa on päätettävä Suomen sosiaalipolitiikasta. Määräysvaltaa ei tule antaa Euroopan unionille. Eläkkeet ovat rahallisesti mitaten tärkein sosiaalipolitiikan alue.

Suomi on valitettavasti yhteisvaluutta euroa käyttävänä maana mukana eurokriisissä. Viisi Etelä-Euroopan maata on ajautunut ylivelkaantumisen tilaan, ja pahimmassa liemessä on Kreikka. Koko euroalueella mietitään mitä näille ylivelkaantuneille maille pitäisi tehdä.

Eläkkeiden kannalta oleellista on, että useimmissa Euroopan maissa ei ole Suomen ja Ruotsin kaltaista rahastoivaa eläkejärjestelmää, eli eläkemaksuja koottaisiin työuran aikana enemmän kuin tarvitaan eläkkeiden maksamiseen. Siksi näissä maissa on tulossa eläkepommi, kun niissäkin sotien jälkeiset suuret ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle.

Minulla on se käsitys, että Suomeen rantautunut kestävyysvajeen käsite on peräisin juuri näistä maista, ja EU:n kautta sana on tullut Suomeen kokoomuspoliitikkojen sanavarastoon. Tiivistetysti sanottuna, meillä on varauduttu eläkkeisiin huomattavasti paremmin kuin Etelä-Euroopan katolisissa maissa, joilla on väestömääränsä perusteella enemmistö EU:ssa.

Siksi suhtaudun erittäin kielteisesti ajatuksiin velkojen yhteisvastuullisuudesta eurokriisin ratkaisussa. Se johtaisi hyvin pian myös yhteiseen sosiaalipolitiikkaan unionin alueella. Jos hyväksymme yhteisvastuulliset velat, Etelä-Euroopan maat alkavat pian selvittää miten niiden hoitamattomat eläkevastuut katetaan, koska ne tarvitsevat rahaa eläkkeiden hoitamiseen. Katsoitteko TV1:n dokumenttiohjelman Kreikan synkkä arki? Laskitteko kuinka moni kreikkalainen eläkeläinen itki ohjelmassa? Ohjaaja Yorgos Avgeropoulosin dokumentti on yhä nähtävissä Yle Areenassa. Suosittelen.

Mitä tapahtuu, jos hyväksytään velkojen yhteisvastuullisuus? Ei mene kauan, kun EU:ssa huomataan Pohjoismaiden suuret eläkerahastot. Brysselin eurotaloissa ne tiedetään aivan varmasti. Lienee vain ajan kysymys, kun julkisuuteen nostetaan vaatimus eläkevastuiden yhteisvastuullisuudesta. Silloin ei ole vaikea arvata mihin suuntaan rahan halutaan liikkuvan.

LÄHTEET

AP7: Riktlinjer för ägarstyrning. Fastställd av styrelsen 2014-12-09.
Financial Times 8.2.2015: Nordic paper manufacturer blacklisted over child labour. Steve Johnson.
Honkanen, Pertti: Eläkerahastot, uusliberalismi ja kestävyysvaje. Peruste 3/2013.
Koskenkylä, Heikki: Eläkeuudistus ja kestävyysvaje, onko ongelmat nyt ratkaistu? Www.libera.fi 1.10.2014.
Kuntalehti 10.2.2015: Luhangassa eniten ikääntyneitä.
Kuntalehti 11.12.2014: Kuntien osakeyhtiöt julkisuuslain piiriin.
Seppänen, Esko: Suomen rikkaat. Kuka kukin on? Helsinki 2014: Minerva.
Siimes, Suvi-Anne & Jääskeläinen, Markku J.: Eläketori kansanedustajaehdokkaille. Telan tilaisuus, Tampere 5.2.2015.
Stubb, Alexander: Puhe kokoomuksen puoluevaltuustolle 17.1.2015 Tampereella.

[Puhe Tampereella 12.2.2015]

Posted by jmantyla at 10:56 | Comments (0)
25 February
2015

Opiskelijoiden koulutuslupauspäivänä

Osallistuin Tampereen keskustorilla opiskelijoiden koulutuslupauspäivään 25.2. Maksuton koulutus ja julkinen terveydenhuolto ovat pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Ne toteutettiin vasemmiston ja keskustan yhteistyöllä 1970-luvulla, kun säädettiin peruskoululaki ja kansanterveyslaki. Kokoomus on viimeiset 25 vuotta ollut tuhoamassa molempia.


Kun aloitin opinnot Tampereen yliopistossa 1973, se oli yksityinen yliopisto. Kuppilakeskusteluissa se tunnettiin nimellä ”Lokomon yliopisto”. Nimi oli tullut tunnetuksi Kari Aronpuron runokokoelmasta Lokomoyliopisto (Kirjayhtymä 1970).

Ensimmäinen tehtävä yksityisessä yliopistossa oli maksaa lukukausimaksu 330 markkaa. Se oli noin 10% päältä pois silloisesta lainamuotoisesta opintotuesta. Varmaan sekin summa pudotti pois opintieltä joitakin köyhistä oloista lähteneitä. Yliopisto valtiollistettiin seuraavana vuonna ja lukukausimaksut jäivät pois. Ne tuottivat niin vähän, ettei valtiollisen yliopiston kannattanut enää periä niitä.

Toisen kerran maksoin lukukausimaksun opiskellessani Englannissa Brightonissa 1980-luvulla. Silloin se oli 4750 puntaa eli nykyrahassa 6700 euroa (postgraduate). Sekin kuulemma kattoi vain osan todellisista opintokustannuksista. Summa oli niin suuri, että en olisi kyennyt sitä maksamaan ilman British Councilin apurahaa. Nykyään yleinen lukukausimaksu Englannissa on 9000 puntaa eli 11000 euroa lukukausi. Se on kaksinkertaistunut 30 vuodessa.

Olen siis asunut ja opiskellut Englannissa. Se on romahtanut suurvalta ja varoittava esimerkki rappeutuneesta kapitalismista. Yksi keskeinen syy Englannin putoamiseen muun Euroopan kyydistä on suunnattoman kallis ja epädemokraattinen korkea-asteen koulutusjärjestelmä. Lukemattomilta työläistaustaisilta nuorilta kalliit lukukausimaksut vievät opiskelumahdollisuudet. Siksi Britannia menettää vuosittain tuhansien lahjakkaiden ihmisten luovan panoksen maan rakentamisessa, kun he eivät saa kykyjään vastaavaa koulutusta.

Suomen maksuton peruskoulu ja korkea-aste ovat mahdollistaneet Nokian ja Rovion, ja maksuttoman koulutuksen ansiosta Tuomas Kyrökin voi pahoittaa mielensä. Osaisipa Kyrö olla kiitollinen suurten ikäluokkien luomasta koulutusjärjestelmästä.

Muutama vuosi sitten EK:n Leif Fagernäs vaati lukukausimaksuja Suomeen. Uskon, että hänellä on piilossa olevaa kannatusta kokoomuksen kovassa oikeistossa. Vaalien alla piilottelevat. Kokoomusnuorten kannattaa käydä Englannissa katsomassa mihin maksullinen koulutus johtaa.

Toinen kansanrintamien suursaavutus 1970-luvulla oli kansanterveyslaki. Sen kokoomus on jo onnistunut aika hyvin lamauttamaan. Työterveyshuolto on jo pitkälti yksityisissä käsissä ja kuntien terveyskeskuksia ajetaan alas kuntatalouden mukana. Yhtiöittäminen ja ulkoistaminen ovat arkea kunnissa, ja yksityisiä terveysfirmoja tuetaan palvelusetelin eli yritystukiaisen avulla. Kokoomus perustelee sitä ”valinnanvapaudella”. Eihän sitä passaa olla samassa jonossa köyhien, työttömien ja opiskelijoiden kanssa. Pitää olla oma yksityislääkäri, kunnan ja kelan tukemana tietenkin. Yritystukiaisten ja veroparatiisien avulla pönkitetty terveysbisnes on kannattavaa päätellen vuosittaisista juorukalentereista.

Sote-uudistuksessa on huolehdittava, että YTHS saa jatkaa ja sillä on riittävät resurssit. YTHS:n alasajo johtaisi kuntien velvollisuuksien lisäämiseen, koska opiskelijoita pitäisi alkaa hoitaa kunnallisissa terveyskeskuksissa. Kunnanvaltuutettuna olen todennut, että terveyskeskuksemme on leikattu ja säästetty niin toimintakykynsä rajoille, että uuden huomattavan potilasryhmän eli opiskelijoiden ottaminen sinne olisi mahdotonta tai johtaisi ainakin jonojen tuntuvaan pitenemiseen.

Terveydenhuollossa asiat on hoidettu paremmin Englannissa. Sikäläinen julkinen terveydenhuolto NHS on työväenliikkeen suurimpia saavutuksia ja erittäin suosittu kansan keskuudessa. Se perustettiin 1946 Clement Attleen sosialistihallituksen lailla. NHS on ollut niin suosittu, että edes Margaret Thatcher ei onnistunut sitä yksityistämään.

Joskus tuntuu, että Suomeen halutaan kopioida ulkomailta kaikkein huonoimmat ja epäonnistuneimmat ideat, kuten lukukausimaksut ja terveydenhuollon yksityistäminen.

Posted by jmantyla at 15:03 | Comments (0)
10 March
2015

Kaavoituskatsaus

Kangasalan valtuustossa 9.3. oli esillä kaavoituskatsaus 2015. Tarkastelin puheessani mennyttä ja tulevaa.


Käsillä oleva kaavakatsaus näyttää kompromissilta, jossa on sekä hyviä että huonoja puolia. Myönteistä on korkeamman asumistehokkuuden rakentamisen lisääntyminen. Kielteistä löytyy liikenne- ja infra-järjestelyistä sekä piittaamattomuudesta ympäristöstä. Kunta voisi olla aktiivisempi näissä asioissa eikä tyytyä vain Tampereen kiltin mallioppilaan rooliin.

Myönteistä katsauksessa on kaavoituksen painotuksen keskittäminen kolmelle korkean asumistehokkuuden alueelle, Lamminrahkaan, Suoramalle ja Vatialaan. Noin 25 vuotta kaavoitus on painottunut yksipuolisesti matalan asumistehokkuuden pientalorakentamiseen. Se on ollut maapohjaa tuhlaavaa, epäekologista sekä sosiaalisesti eriarvoistavaa. Malliesimerkki lienee Ruutana, jonka asukkaat on 25 vuodessa vaihdettu kaavoituspolitiikan avulla. Entisestä työläisyhdyskunnasta on tullut hyväosaisten asuinalue, josta käydään rautatien varresta omalla autolla töissä. Olen joskus ihmetellyt miksi sosialidemokraatit ovat ilmeisen vaieten olleet siunaamassa tällaista kaavoitusta. Sosiaalinen asuntotuotanto on monina vuosina täysin laiminlyöty.

Kaavoituskatsaus 2015 kertoo, että paranemista on hiukan tulossa. Paljonko siitä on lähtöisin kunnan sisältä, jää epäselväksi. Luulen, että paine on tullut enemmän Tampereelta, jossa on kyllästytty kehyskuntien harjoittamaan kermankuorintaan, kun köyhät, työttömät, opiskelijat ja maahanmuuttajat jäävät asumaan Tampereelle. Viittaan MAL-aiesopimukseen. Tampereen ympärille on muutamassa kymmenessä vuodessa kasvanut donitsi, jonne hyväosaiset menevät työpäivän jälkeen. Ilmiö on kansainvälinen suurten kaupunkien ympäristössä, mutta siihen voi vaikuttaa kaavoituksen ja maankäytön avulla. Kaavoituskatsauksessa 2015 on hiukan aineksia tasapainoisempaan kehitykseen.

Mutta ei asiakirja ole ongelmaton. Lähtötietona oleva väestönkasvuennuste on ennenkin herättänyt keskustelua täällä valtuustossa, ja minä rohkenen myös epäillä esitettyjä hurjia kasvulukuja. Itä- ja Pohjois-Suomi alkavat olla jo aika tyhjennettyjä, joten tulevaisuudessa voimakkaan väestönkasvun voi aikaansaada vain kasvava maahanmuutto. Näkisinpä joskus Kangasalla asiakirjan, jossa avoimesti ennakoidaan maahanmuuton vaikutusta kuntaan, niin kaavoitukseen ja rakentamiseen kuin sosiaali-, terveys- ja sivistystoimeen. Nyt asiaa joutuu etsimään ikään kuin rivien välistä.

Kaavoituskatsaus 2015 on sikäli ristiriitainen, että se puhuu Kangasalan kohdalla monipuolisesta joukkoliikenteestä, joka tukeutuu olemassa oleviin teihin ja ratoihin. Samaan aikaan kuitenkin kunnan läpi suunnitellaan kokonaan uusi suurväylä, kehä II. Se tulee mullistamaan liikenteen kunnassa. Vireillä on suunnitelmia VT9 ja VT12 muuttamisesta nelikaistaisiksi moottoriteiksi. Miten voidaan samaan aikaan lisätä raideliikennettä, kun tosiasiassa liikennettä siirretään yhä enemmän kumipyörille? VT12 laajennus lisäksi törmää sananmukaisesti Kirkkojärven ja Vehoniemen Natura2000-alueisiin sekä luonnonsuojelualueeseen.

Kunnan pitäisi vaikuttaa tarmokkaasti juuri nyt käsiteltävän olevaan Maakuntakaavaan 2040. Esimerkiksi vesihuoltoa ei tule valtuuston päätöksen mukaisesti rakentaa tekopohjaveden varaan. Se vaarantaisi Vehoniemen Natura2000- ja luonnonsuojelualueet, joita rasittavat jo nyt maa-aineksen otto sekä VT12. Ja lisäksi saisimme nykyistä huonompaa vettä kalliimmalla hinnalla Tampereen omistamalta vesiyhtiöltä. Siksi kunnan tulisi vaatia teknisen huollon kehittämisen kohdealueiden tk1 poistamista maakuntakaavasta Vehoniemellä.

Jorma Mäntylä (vas.)

Posted by jmantyla at 21:32 | Comments (0)
18 April
2015

Vähäväkiset, velka ja Venäjä

Parin kuukauden kampanjointi on takana. Sen aikana olen nähnyt, että köyhät ovat keskuudessamme. Poliittinen oikeisto ei käsitä kansantaloutta ja ymmärtämättömyytensä se peittää Venäjän uhalla pelotteluun.


Olin kymmenissä tilaisuuksissa vasemmiston vaaliautolla ja teltoilla. Niitä järjestettiin toreilla, kauppojen edessä ja oppilaitosten pihoilla. Vastaanotto oli keskimäärin myönteinen ja sanomaamme tultiin kuuntelemaan. Osallistuvan havainnoinnin perusteella uskallan yleistää ja väitän, että vasemmiston vaalikahvilla kävi selvästi keskimääräistä huonommin toimeen tulevia. Monet olivat pitkäaikaistyöttömiä, eläkeläisiä tai sairaita, joiden tulot ovat alle tuhat euroa kuussa. Köyhyys ja syrjäytyminen ovat tosiasioita tämän päivän tietoyhteiskunnassa. Kuulemani perusteella totesin lisäksi, että köyhyys ja työttömyys ovat yhteiskunnan rakenteellisia ilmiöitä. Ne eivät johdu omista arvovalinnoista, vaikka kokoomuksen ajatuspaja Liberan valoaivot niin väittävät. Tosiasiassa he jankuttavat samaa levykettä kuin Manchesterin liberaalit 1840-luvun Englannissa. Tämän liberalismin perusteluja ja seurauksia Friedrich Engels kuvasi elävästi ja värikkäästi kirjassaan Työväenluokan asema Englannissa, joka ilmestyi viimein suomennettuna helmikuussa. Ajatuspaja Libera ei esitä mitään uutta verrattuna 170 vuoden takaisiin Manchesterin liberaaleihin. Latteaa vanhan kertausta.

Erityisen elävästi mieleeni jäi Lempäälän vasemmiston lämminhenkinen makkaranpaisto ja kahvitilaisuus Sääksjärven Siwan edessä. Teltalla kävi ryysyinen pitkäaikaistyötön hakemassa kahdesti kahvia, pullaa ja makkaraa. Hänellä oli nälkä. Miehen silmälasit oli molemmista sangoista paikattu kokoon maalarinteipillä. Hän kävi mumisten kiittämässä saatuaan jotain purtavaa. Juppioikeiston mukaan tällaisia ihmisiä ei ole, mutta kyllä he ovat olemassa, ja heitä on paljon. Tapasin kymmenittäin ilmiselvässä köyhyydessä eläviä ihmisiä kampanjan aikana.

Toinen kampanjahavainto liittyy kansantalouteen. Kuuntelin sekä kokoomuksen että kepun ehdokkaiden puheita niin tilaisuuksissa kuin televisiossa, muun muassa Alex Stubbia, Harri Jaskaria, Juha Sipilää ja Aki Kangasharjua. Viimeksi mainittu on Nordean pääekonomisti ja kauppatieteiden tohtori. Hän tukee fanaattisesti kokoomuksen leikkaus- ja supistuslinjaa. Yksikään mainituista ei käsitä kansantaloutta. Joka ikinen tarkastelee valtion ja kuntien taloutta kuin ne olisivat liikeyrityksiä. Juha Sipilä koko ajan alleviivaa ja korostaa yrittäjätaustaansa, mm. Valkeakosken puheessaan 17.4. Siksi John Maynard Keynesin (1883-1946) talousteoria ylittää heidän järjenjuoksunsa rajat. Keynesin makroteoreettisessa mallissa talous nähdään kokonaisuutena, johon kuuluvat niin yksityiset yritykset kuin valtion ja kuntien taloudet. Kapitalismille ominaisia suhdannevaihteluja ja niistä seuraavaa sosiaalista eriarvoisuutta pyritään tasaamaan laskusuhdanteissa julkisten investointien ja sijoitusten avulla. Noususuhdanteessa taas näitä menoja hillitään ja velkoja maksetaan pois yksityistalouden kasvaessa. Kangasharjun ja Sipilän liiketaloudellisessa ajattelussa ensisijaista on tulojen ja menojen välitön tasapainottaminen, ja laskusuhdanteessa se tarkoittaa julkisten menojen leikkauksia ja supistuksia. Keynesläisen kansantaloustieteen mukaan tämä tarkoittaa laskevan kierteen syvenemistä ja sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymistä. Ja näinhän Suomessa ja euroalueella tapahtuu juuri nyt.

Liiketaloudellisen näkökulman takia oikeistopoliitikot pelottelevat Suomen velkaantumisella. On kaikenlaista velkakelloa sun muuta pelotetta. Tosiasiassa Suomen velkaantuminen on selvästi euroalueen keskitason alapuolella. Jopa Alex Stubbin talousneuvonantajaksi kutsuttu Ruotsin kokoomuksen entinen valtiovarainministeri Anders Borg totesi, ettei Suomen velkaantuminen ole liian suuri, vaan varat riittäisivät hyvin elvyttävään talouspolitiikkaan (Yle 9.4.2015).

Koomiseksi oikeiston velkakellolla pelottelu muuttui Ylen vaalitentissä 16.4., kun toimittajat kysyivät pitäisikö Kreikalle ensi kesänä myöntää kolmas tukipaketti. Kaikki puoluejohtajat, myös Timo Soini ja Paavo Arhinmäki, olivat valmiita myöntämään Kreikalle uuden tukipaketin. Soini käänsi reippaasti takkinsa ja nyt uusi tukipaketti käy, kunhan saadaan vakuudet! Vihreiden Ville Niinistö ilkkuikin vahingoniloisena, että Soini on tullut Jutta Urpilaisen linjalle (Kaleva 16.4.15).

Jos ja kun konkurssikypsälle Kreikalle myönnetään tukipaketti, se lisää Suomen valtion velkaa. ”Tukipaketti” on oikeasti uutta velkaa. Suomi ja muut euromaat ottavat lainaa markkinoilta ja välittävät sen bulvaanina toimivan Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kautta Kreikkaan. Kaikki puoluejohtajamme ovat siis valmiita lisäämään Suomen valtion velkaa Kreikan takia, mutta Suomessa pitää leikata julkisia menoja velkaantumisen taittamiseksi! Eivätkä tukipakettirahoja edes ole saaneet kreikkalaiset, vaan suurimmat velkojat, jotka ovat saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja (KfW, Deutsche Bank, Commerzbank, Credit Agricole ja BNP Paribas. Reuters 6.1.2015).

Uuden eduskunnan ja vasemmiston kansanedustajien ensimmäinen tulikoe on ensi kesänä, kun päätetään Kreikan kolmannesta tukipaketista. Mikäli se myönnetään, Kreikka velkaantuu tukipakettien takia yhä enemmän, kunnes se todetaan maksukyvyttömäksi. Lopulta yhteisvaluutta euron pelastamiseksi esitetään velkojen yhteisvastuullisuutta, jolloin me alamme maksaa Kreikan ja muiden kriisimaiden velkoja. Tähän kaikki puoluejohtajat vievät Suomea ja Kreikkaa. Se velkakellosta ja velkapropagandasta.

Kolmas ja kaikkein vastenmielisin havainto kampanjan ajalta on oikeiston hillitön Venäjän uhalla pelottelu. Etenkin kokoomus ja Rkp:n Carl Haglund peittävät kansantaloudellista osaamattomuuttaan jatkuvalla Venäjän uhalla. Apuna ovat iltapäivälehdet. Lööpeissä on joka päivä toinen toistaan hurjempia liioiteltuja ja suorastaan tekaistuja juttuja Venäjän tekemisistä. Tuntuu kuin lehtien toimituskokouksissa olisi asetettu Venäjä-iskuryhmät keksimään joka päivälle joku Venäjän vastainen uutinen. Jos ei löydy, uutinen vaikka tekaistaan. Pohjanoteeraus oli Ilta-Sanomien uutinen 5.2.15, jonka mukaan Vladimir Putinilla olisi Aspergerin oireyhtymä. Lähteenä oli USA:n puolustusministeriö Pentagonin työryhmä. Sen johtaja tohtori Brenda Connors oli tehnyt kaukodiagnoosin 6000 kilometrin päästä potilasta näkemättä ja arvioi, että ”Putinin neurologinen kehitys saattoi häiriytyä vakavasti varhaisessa kehitysvaiheessa, ja tällä voi olla suora vaikutus presidentin toimintaan ja päätöksentekoon.” IS lainasi kaiken sanasta sanaan!

Minä teen kaukodiagnoosin 200 km päästä Ilta-Sanomien Venäjä-iskuryhmästä ja väitän, että toimittajien päihin on tarttunut virus nimeltä russofobia. Tämä virus on tietoresistentti. Sen aiheuttajia ovat ennakkoluulot ja historiattomuus. Sama virus on havaittu myös kokoomusjohtajien päissä. Se näkyy tietämättömyytenä Juho Kusti Paasikivestä (1870-1956, Suomen entinen presidentti, kok., osoitti, että hankalan Venäjän kanssa voi elää rauhassa ja sovussa). Virus aiheuttaa kantajassaan oireita, jotka näkyvät jatkuvina ja säännöllisesti toistuvina hokemina ”harmaa vyöhyke”, ”Nato, Nato, Nato”. Tietoresistenttiin russofobiaan yritetään kehittää vastalääkettä, mutta toistaiseksi sen on estänyt Ulkopoliittisen instituutin tutkijoiden kiinnostuksen puute. Saamieni epävirallisten tietojen mukaan syynä on viruksen tarttuminen instituutin tutkijaan Charly Salonius-Pasternakiin.

Onneksi gallupit lupaavat, että kovan oikeiston tie on Suomessa nousemassa pystyyn. Yksipuolinen ja tylsä propaganda ei ole tuottanut oikeiston toivomaa tulosta. Vasemmistoliitolle luvataan kannatuksen nousua ja kokoomukselle selvää vaalitappiota. Näyttää siltä, että 24-vuotiset sinipunahallinnot ovat saamassa kansan tuomion.

Kiitän kaikkia vasemmiston vaalityöhön osallistuneita. Menemme sunnuntaina uurnille ja käännämme Suomen kurssia vasemmalle kohti sosiaalista tasa-arvoa ja demokratiaa. Me korjaamme sen minkä oikeisto on särkenyt.

JORMA MÄNTYLÄ
18.4.2015

Posted by jmantyla at 13:58 | Comments (0)
12 May
2015

Opetusryhmäkokojen pienentäminen Kangasalla

Opetusryhmäkoon pienentämiseen myönnetyn valtionavustuksen vastaanottaminen oli valtuuston 11.5. kokouksen kuumin aihe. Kokoussalin edessä ei sentään ollut mielenosoitusta, kuten viime marraskuun budjettivaltuuston yhteydessä. Silloin kunnanhallitus esitti, ettei määrärahaa oteta vastaan, mutta päätös lykkääntyi kevääseen. Valtuustopuheeni:


Jos opetusryhmäkoon pienentämiseen myönnettyä valtionavustusta ei oteta vastaan, saavutettava säästö on mitätön. Laskelmien mukaan jakotuntien säästövaikutus tälle vuodelle olisikin vain noin 50000 euroa, siis aivan eri luokkaa kuin esittelyssä.

Esitetyllä säästöllä aiheutettaisiin muutamien vuosien viiveellä huomattavasti suuremmat vahingot. Olin itse pitkään opettajana Oriveden ja Voionmaan opistoilla. Työvoimaviranomaiset lähettivät sinne II asteen opintoihin nuorisotyöttömiä ja koulupudokkaita. Tavoitteena oli opintojen paikkaaminen ja uuden mahdollisuuden antaminen elämään. Toki se onnistuikin joissakin tapauksissa, mutta samalla joutui näkemään mitä oppimisvaikeuksista, mielenterveysongelmista ja laiminlyödystä koulutuksesta seuraa. Puheet syrjäytymisestä ja koulupudokkaista mielenterveysongelmineen ovat tosia, ja myös niistä yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset. En pysty tarkoin laskemaan mitä kohdalleni osuneet tapaukset tulivat maksamaan, kun katsoi näiden nuorten henkilöhistoriaa ja pompottelua viranomaiselta toiselle. Se oli kammottavaa luettavaa, inhimillisiä tragedioita ja suuria yhteiskunnallisia kustannuksia. Kyse oli joka tapauksessa kymmenistä tuhansista ellei yli sadasta tuhannesta eurosta.

Nykyään puhutaan monenmoisista kuplista. Ihmisiä asuu pääkaupunkiseudulla kykenemättä näkemään millaista on elämä kehä I:n ulkopuolella. Kun katson tätä valtuustosalia, tunnistan myös yhden kuplan. Enemmistö valtuutetuista on keski-iältään 50-60 –vuotiaita, johon ikäluokkaan itsekin kuulun. Me totuimme aikoinaan isoihin luokkiin, ja itse olen käynyt koulua 33-35 oppilaan luokissa. Olihan silloinkin kouluhäiriköitä ja oppimisvaikeuksia, mutta ne hoidettiin karttakepin avulla. Silti lähes kaikki, myös ongelmaiset, saivat koulun jälkeen töitä. Työllisyystilanne oli 1960-70 –luvuilla huomattavasti parempi kuin nykyään, ja joinakin vuosina oli lähes täystyöllisyys. Meidän pitäisi nähdä tämän kuplan läpi, sillä nykynuoret elävät paljon kovemmassa ja julmemmassa maailmassa. Nuorisotyöttömyys on nykyään 25-30% luokkaa ja joissakin kunnissa lähes 50% (TEM Tilastotiedote 2015:1, TEM Tilastotiedote 2015:2, VATT POLICY BRIEF 2-2013). Siksi koulupudokkaiden, mielenterveyshäiriöisten ja ongelmanuorten kohtalo on paljon kovempi kuin 40 vuotta sitten. Täten on ilmeistä, että opetuksessa nyt tehtävät säästöt aiheuttavat muutaman vuoden viiveellä tuntuvasti suuremmat taloudelliset menetykset, ja suuria inhimillisiä kärsimyksiä.

Emme voi elää kuplassa, kuten muotisanonta kuuluu. Kannatan valtuutettu Stiina Lahikaisen (vihr.) esitystä, että kunta ottaa vastaan opetusryhmäkoon pienentämiseen myönnetyn valtionavustuksen.

Jorma Mäntylä (vas.)

-Kh:n esitys voitti äänin 34-17, opetusryhmäkoon pienentämiseen myönnettyä valtionavustusta ei oteta vastaan Kanagsalla 2015.

Posted by jmantyla at 12:38 | Comments (0)
13 June
2015

Talouslama ja ”normienpurkutalkoot”

Esillä oleva Kangasalan hallintosäännön muutos kertoo vain osan tulossa olevasta. Jos valtuuston esittelylistan mukana ei olisi oheismateriaalia, esitys ei olisi hallintolain hengen mukainen. Tekeillä oleva kunnan organisaatiouudistus merkitsee tuntuvaa vallan keskittämistä ja kuntademokratian rajoittamista. Se alkaa liiketoimintajaoston lakkauttamisesta ja perustuu virhearvioon talouden ja demokratian suhteesta.


Kunnanjohtaja Auvisen organisaatiouudistus lähtee ajatuksesta, että demokratia on rasite ja haitta. Se hidastaa päätöksentekoa ja on tehotonta, ja siksi se vaikeuttaa kunnan talouden hoitamista sekä yritysten sijoittumista kuntaan.

Kun diagnoosi on väärä, myös hoito ja lääkitys ovat vääriä. Hoidoksi katsotaan hallinnon yksinkertaistaminen, normien ja ”turhan sääntelyn” purkaminen sekä vallan siirtäminen virkamiehille ja osakeyhtiöiden johtajille. Oletus on, kuten valtakunnan politiikassa, että normienpurkutalkoiden jälkeen talous sitten lähtee nousuun, kun vapautunut kauppa ja liike-elämä alkavat investoida. Tätä odotellessa on leikattava ja supistettava julkistaloutta, jotta kulut ja menot saadaan tasapainoon.

Tämä perusolettamus on väärä. Suomen talouslama ei johdu liiallisesta demokratiasta, julkisesta sääntelystä tai turhista normeista, vaan suurtyöttömyyden aiheuttamasta kulutuskysynnän laskusta. VM:n arvion mukaan tosiasiallinen työttömyys on lähes puoli miljoonaa. Alentuneen kulutuskysynnän takia kotitaloudet ja yritykset eivät uskalla investoida ja rakentaa. Mitä tällaisissa oloissa tarvittaisiin, olisivat tuntuvat julkiset investoinnit. Ne saisivat aikaan taloudellista toimeliaisuutta, josta pian hyötyisi myös yksityinen sektori. Leikkaukset ja supistukset laman oloissa päinvastoin syventävät lamaa heikentäessään kulutuskysyntää, ja itse asiassa sysäävät Suomea Kreikan tielle.

On epäilemättä totta, että kunta on vaikeuksissa, mutta kriisistä puhuminen on liioittelua. Eräitä oheismateriaaleja lukiessa tulee mieleen kaikkein räikeimmän markkinatalouden ja yksityistämisen oppi-isä Milton Friedman. Hän sanoi aikoinaan, että lama tarjoaa tilaisuuden ideologiseen vallankumoukseen: ”Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin. Kriisin puhjetessa riippuu vallalla olevista aatteista, millaisiin toimiin ryhdytään.” Kun New Orleansin kaupunkiin iski vuonna 2005 pyörremyrsky Katrina ja tulva, Friedman vaati, että kaikki korjausrakentaminen ja investoinnit on tehtävä yksityisin varoin, julkinen talous on työnnettävä sivuun.

Kangasalan organisaatiouudistuksessa on samoja piirteitä. Meillä ei ole pyörremyrskyä, mutta taloudellisia vaikeuksia hyväksikäyttäen halutaan keskittää valtaa, ajaa alas julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja samalla toteuttaa yhtiöittämisiä ja yksityistämisiä. Poimintoja Auvisen ohjelmasta: Ruoan valmistus muun tuottajan toimesta, jolloin henkilökunta siirtyy liikkeenluovutuksen kautta yksityiselle. Rekola-kodin alasajo ja tehostetun palveluasumisen muuttaminen ostopalveluksi ja tästä seuraava liikkeenluovutus. Vesiliikelaitoksen eli luonnollisen monopolin muuttaminen osakeyhtiöksi.
Terveysasemia, kirjastoja ja kouluja esitetään lopetettavaksi. Terveyskeskuksen yö- ja viikonloppupäivystystä ei järjestetä Kangasalla. Näin käytetään hyväksi lamaa kunnan palvelutuotannon yksityistämiseksi. Suoramalle on jo noussut yksityisten terveysasemien keskittymä. Kangasalla rakennusten ja toimintojen annetaan hiljalleen rappeutua, kunnes voidaan sanoa, että korjaaminen tulee kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen. Tai kunta ei rakenna uutta, vaikkapa päiväkotia, vaan sen tekee yksityinen, jolta sitten aletaan ostaa palveluja palvelusetelin avulla.

Toinen asia, mistä olen eri mieltä hallintouudistuksen laatijoiden kanssa, on suunniteltujen leikkausten aikaansaama säästö. Osa leikkauksista saa aikaan kirjanpidollisen säästön, mutta muutaman vuoden kuluessa haitat kasvavat säästöjä suuremmaksi ja näkyvät sosiaali- ja terveyspuolen lisääntyvinä menoina. Kirjastojen lakkauttamiset ja koulujen ryhmäkokojen kasvattaminen ovat juuri tällaista ”säästöä”, joka kostautuu myöhemmin. Psykiatrisen ja päihdehuollon paikkojen vähentäminen ja siirtyminen avohoitoon näkyy pian budjetissa, mutta millaisia tragedioita ja kustannuksia voi olla muutaman vuoden kuluttua? Sama koskee ostopalveluja ja palveluseteliä. Sosiaali- ja terveysalan toimijat lupaavat aluksi edullisia palveluja päästäkseen käsiksi markkinoihin. Mutta entä, kun yksityiset ovat saaneet markkinat haltuun? Sitten hinnat alkavat nousta. Monissa ostopalveluita ja palveluseteliä suosineissa kunnissa on todettu, että aikaa myöten hinnat nousevat. Palveluja on palautettu omaksi työksi, viimeksi Tampere ilmoitti viime elokuussa vähentävänsä palvelusetelin käyttöä (Yle 28.8.14).

Erityisen surullista hallintouudistuksessa ja leikkauksissa on ympäristönsuojelun kohtalo. Kangasalla oli aikoinaan ympäristölautakunta. Siitä oli tähän kevääseen asti puolikas Rakennus- ja ympäristölautakunnassa. Vuosi sitten rakennuslupien myöntäminen siirrettiin kokonaan virkamiehille, ja tämän vuoden toukokuussa suurin osa ympäristöasioista delegoitiin virkamiehille. Kunnanjohtaja Auvisen visiossa ympäristölautakunta lakkautetaan kokonaan, ja se olisi mitätön osa ”elinvoimalautakuntaa”. Se kuulostaa samalta kuin luonnonvaraministeriö, jonka piti korvata lakkautettava ympäristöministeriö. Kangasala aikoo toteuttaa paikallisesti sen mikä ei valtakunnallisesti onnistunut, kun ollaan Oksalla ylimmällä 150-vuotisjuhlavuonna ”keskellä kaunista luontoa”, kuten kunnanjohtaja visioi vuotta 2020 oheismateriaalissaan.

Talouden kasvu Kangasalan kaltaisessa kunnassa ei voi rakentua ympäristön pilaamiseen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien rajoittamiseen. Huhtikuun Suomen Luonto –lehdessä päätoimittaja Jorma Laurila kirjoittaa osuvasti, että ”... ympäristöä on saatu kohennettua nimenomaan säädösten, normien, lupakäytäntöjen ja hyvän hallinnon seurauksena. Vastoin pelotteluja toimet ovat monesti samalla parantaneet kannattavuutta ja kilpailukykyä.”

Lopuksi: maa on saanut uuden hallituksen, joka aikoo yrittää sote- ja kuntauudistusta, missä edelliset hallitukset epäonnistuivat. Miksi Kangasalla on kiire uudistaa hallintosääntöä ja organisaatiota ennen kuin tiedämme mitä hallitus aikoo esittää sosiaali- ja terveystoimesta sekä kuntien asemasta ja tehtävistä? Olisi kaikin tavoin järkevää odottaa valtakunnallisia linjauksia ja vasta sen jälkeen ryhtyä muokkaamaan paikallishallintoa.

Sanotun perusteella esitän, että §50 jätetään pöydälle ja siihen palataan, kun valtakunnalliset päätökset sosiaali- ja terveystoimesta sekä kuntien asemasta on tehty tai ainakin päälinjat ovat tiedossa.

Jorma Mäntylä (vas.)

-Puhe valtuustossa 8.6.2015. Hallintosäännön muutos hyväksyttiin äänin 46-5.

Posted by jmantyla at 21:42 | Comments (0)
17 July
2015

Tavase haluaa sadan vuoden monopolin

Vesiyhtiö Tavasen hakemus suuren tekopohjavesilaitoksen rakentamiseksi Kangasalan ja Pälkäneen rajalle hylättiin juhannuksen alla Vaasan avissa. Yhtiö saattaa valittaa päätöksestä. Vesihuollon 13 vuoden epävarmuus jatkuisi ja veronmaksajien rahaa virtaisi yhä lisää konsulteille ja asianajotoimistoille.


Seuraava artikkeli julkaisiin Aamulehdessä 16.7. Toimitus oli hiukan lyhentänyt ja muuttanut juttua. Alla alkuperäinen kirjoitus:
--- --- ---
Vesiyhtiö Tavasessa on kyse 300 000 pirkanmaalaisen vesihuollosta. Yhtiö haluaa siihen sadan vuoden monopolin pilaamalla samalla luonnonsuojelualueita.

Väitöskirjatutkija Vuokko Kurki katsoi, että ”jokainen osapuoli muodostaa kompleksisesta kokonaisuudesta parhaalla taidollaan itselle ymmärrettävän kuvan” (Al 12.7.15). Niin tekevät, mutta kaikki mielipiteet eivät ole ihan samanarvoisia. Väitöskirjatutkija tietää, että tieteellisellä tiedolla on enemmän painoarvoa. Kun Tavase Oy:n tekopohjavesilaitosta alettiin suunnitella Kangasalan ja Pälkäneen rajalle, useat pätevöityneet tutkijat totesivat hankkeen riskit ja varoittivat Vehoniemen-Isokankaan harjun soveltumattomuudesta tekopohjaveden tuotantoon. Tällainen laitos pitäisi sijoittaa talousmetsään, jolla ei ole taloudellisia, kulttuurisia tai maisema-arvoja.

Hälytyskellojen olisi pitänyt soida viimeistään, kun tutkijat totesivat 2011, että imeytyskokeet Pälkäneellä epäonnistuivat eikä yhtiö hallitse suunniteltua tekniikkaa. Natura2000- ja luonnonsuojelusäädökset kieltävät tällaisella alueella niin kokeet kuin pysyvän teollisen toiminnan. Seuraavana vuonna Valkeakoski, Kangasala ja Akaa päättivät irtautua hankkeesta. Tästä huolimatta Tampereen kaupunki jatkoi yhtiön rahoittamista.

Kurki väittää, että ympäristöargumentein voi sekä vastustaa että puolustaa Tavasen hanketta. Ei voi puolustaa, sillä kyseessä on suuri teollinen rakennushanke Natura2000-alueella. Ainoa ekologinen argumentti on ollut puhdistuskemikaalien käytön väheneminen. Se on kokonaisuudessa mitätön tekijä, ja mm. ruotsalaisilla tekopohjavesilaitoksilla on jouduttu palaamaan kemialliseen puhdistukseen pitkäaikaisen imeytyksen muutettua maaperää. Sadan vuoden aikana tämä olisi ilmeistä myös Tavasen laitoksella.

Yhtiön kaavailemilla pienillä imeytysalueilla ei saa 70 000 kuutiota talousvettä vuorokaudessa Pirkanmaan kulutukseen. Siksi yhtiö joutuisi rakentamaan toisen laitoksen Ylöjärven Julkujärven-Pinsiönkankaalle, joka sekin on Natura2000-aluetta. Ympäristövahinko pahenisi. Vaasan avi teki oikein hylätessään pitkäaikaisten ympäristöriskien perusteella Tavasen hakemuksen.

On kyseenalaista sopiiko osakeyhtiömuoto vesihuollon kaltaiseen luonnolliseen monopoliin. Tuotteen hinta ei muodostu markkinoilla kilpailussa, vaan poliittisin perustein. Siksi kuluttajilla on oltava mahdollisuus vaikuttaa vesilaitoksen toimintaan. Tavase Oy on 13 vuotta halveksinut kansalaismielipidettä ja valtuustojen päätöksiä. Todellinen tarkoitus lieneekin päästä rahastamaan monopolin avulla. Vesimaksuja kutsutaan aiheellisesti piiloveroksi.

Pirkanmaalla ei ole vesipulaa, joka pakottaisi käyttämään tekopohjevettä. Soraharjuissa on pohjavesivaroja ja Kokemäenjoen vesistön pääjärvet Näsijärvi, Roine ja Vesijärvi ovat Tampereen ja naapurikuntien alueella. Talousvettä saadaan ympäristöystävällisemmin ja edullisemmin kehittämällä nykyistä vedenottoa. Laitokset vaativat kunnossapitoa ja huoltoa. Se on ollut huonolla tolalla Tavasen epävarmuuden takia. Tampereen kaupungilla on enemmistö Tavase Oy:ssä ja valta omistajaohjaukseen. Kaupunginhallitus voisi estää yhtiön valituksen. Piina päättyisi ja voitaisiin kehittää olemassa olevia laitoksia.

Jorma Mäntylä
Pj. Kangasalan luonto ry.
Kangasala

Posted by jmantyla at 11:17 | Comments (0)
19 October
2015

Valtuustoaloite 19.10.2015

Kangasalla 13 valtuutettua kaikista ryhmistä esittää 19.10. jätetyssä aloitteessa erityistilintarkastusta vesiyhtiö Tavasessa. Valkeakoskella vastaava kysely tehtiin 14.9.2015.


VALTUUSTOALOITE 19.10.2015

Me allekirjoittaneet Kangasalan valtuutetut esitämme, että kunnanhallitus ryhtyy toimiin erityistilintarkastuksen toteuttamiseksi Tavase Oy:ssä.

Kangasala omistaa 7,3% yhtiöstä, jonka piti vastata lähes koko Pirkanmaan vesihuollosta toimittamalla tekopohjavettä osakaskunnille Vehoniemen-Isokankaan harjulle rakennettavasta laitoksesta. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto hylkäsi 18.6.2015 Tavase Oy:n hakemuksen tekopohjavesilaitoksen rakentamisesta sekä töiden aloittamisesta. Yhtiön hallitus valitti päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen 17.7.2015. Kangasalan kunnalla on yksi edustaja yhtiön hallituksessa. Asian käsittely ja kulut jatkuvat valituksen takia vielä jopa vuosia. Maksajana ovat omistajakunnat sekä veronmaksajat.

Tavase Oy:n viimeisimmän tilinpäätöksen mukaan ennakkomaksuihin ja keskeneräisiin hankintoihin on kirjattu taseen vastaavissa 6 627 229 euroa. ”Vastaavat” –kohta kertoo, missä yhtiön varallisuus on. Tilintarkastuskertomuksessa kiinnitetään huomiota tekopohjavesilaitoksen keskeneräiseen lupapäätökseen ja yhtiön jatkorahoitukseen vuoden 2015 aikana. Ne vaikuttavat merkittävästi yhtiön kykyyn jatkaa toimintaansa. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti ennakkomaksut ja keskeneräiset hankinnat olisi syytä kirjata alas ja tämän jälkeen ilmoittaa kaupparekisteriin osakepääoman menettämisestä. Epäilyksien välttämiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi olisi huolellisesti käytävä läpi, mitä kaikkea tappiollisen yhtiön toiminnan aikana on tapahtunut, ja onko varoja käytetty huolellisesti. Tavase Oy:llä ei ole 13 vuoden aikana ollut lainkaan myyntiä. Se ei ole maksanut Pälkäneellä 2006 alkaneiden imeytyskokeiden korvauksia. Yhtiö ei ole kilpailuttanut keskeisiä urakoita, vaan ne on teetetty Pöyry Oy:llä ja FCG Planeko Oy:llä. Osakeyhtiölain 2006/624 7 luvun edellytykset erityisestä tarkastuksesta täyttyvät.

Kangsalan omistusosuus yhdessä Valkeakosken kanssa mahdollistaa osakeyhtiölain 2006/624 5§ ja 7§ mukaisen ylimääräisen yhtiökokouksen koollekutsumisen sekä erityisen tarkastuksen esittämisen ja päättämisen. Valkeakoskella on 12 valtuutettua aloitteessa 14.9.2015 esittänyt erityistilintarkastuksen selvittämistä. Kangasalan kunnanhallituksen tulee toimia niin, että Tavase Oy:ssä tehtäisiin osakeyhtiölain mahdollistama erityinen tarkastus sen varmistamiseksi, että yhtiön varallisuutta on käytetty asianmukaisesti ja että tilinpäätös on laadittu varovaisuusperiaatteen mukaisesti vallitsevat riskit huomioiden.

Kangasala 19.10.2015

(13 allekirjoitusta)

Posted by jmantyla at 21:11 | Comments (0)
16 November
2015

Budjettivaltuusto ja Niilo Kallion Laskuoppi

Suomi on taloudellisessa lamassa, tarkkaan ottaen laskevassa deflaatiokierteessä. Bruttokansantuote on laskenut kolmatta vuotta ja olemme 8% jäljessä finanssi- ja eurokriisiä edeltänyttä aikaa. Yksikään taloustutkimuslaitos ei lupaa kasvua lähivuosina.


Se tietää ankeaa aikaa niin valtiolle kuin kunnille. Bruttokansantuotteen laskiessa olemme talousmatematiikan takia sellaisessa onnettomassa tilanteessa, että valtionvelan osuus kasvaa, vaikka valtion velka ei euromääräisesti kasvaisi lainkaan eli valtio ei tosiasiallisesti ottaisi yhtään uutta lainaa. Mutta velan osuus kasvaa bkt:n pienenemisen takia yhtä varmasti kuin Niilo Kallion Laskuopin mukaan murtoluvun arvo kasvaa, kun osoittaja kasvaa nimittäjän pysyessä ennallaan.

Tämä yhteisvaluutta eurosta ja Maastrichtin Emu-kriteereistä johdettu murtoluku on muuttunut hirviömäiseksi julkistalouden leikkuriksi, joka syö lihamyllyn tavoin valtion ja paikallishallintojen talouksia euroalueella. Normaalioloissa valtiot inflatoisivat velkansa alentamalla valuutan arvoa. Se parantaa vientiteollisuuden kilpailukykyä, jolloin bkt kasvaa ja murtoluvulla ilmaistu velan osuus pienenee.

Nyt tätä mahdollisuutta ei ole, vaan joudutaan turvautumaan sisäiseen devalvaatioon: leikkaamaan julkistaloutta, alentamaan palkkoja, pidentämään työaikaa ja lisäämään työttömyyttä. Käsiteltävänä oleva talousarvio 2016 ja taloussuunnitelma 2016-18 on sisäisen devalvaation toteuttamista paikallisissa oloissa Kangasalan kunnassa. Budjetin laatiminen tällaisissa oloissa ei varmasti ole ollut herkkua. Kuntalaisille se tietää leikkauksia, palvelujen alasajoa, koulujen ja kirjastojen sulkemisia, kunnan työntekijämäärän laskemista ja jäljelle jäävien kovaa työtahtia.

Budjetissa on ristiriitaisuuksia, joihin kaipaan selvityksiä. Asiakirjassa piirretään kauhukuvia kunnan henkeä kohti lasketun velan kasvusta. Se on sivun 15 taulukon mukaan 2313 e/asukas, ja sen pitäisi vähitellen laskea 2200 euroon/asukas vuoteen 2018 mennessä. Luku on Kuntaliiton tilaston mukaan vain hieman Suomen kuntien keskiarvon yläpuolella eikä mitenkään erityisen hälyttävä. Siksi meillä pitäisi olla varaa alhaisen korkotason oloissa investoida enemmän, kuten homekoulujen tai Rekola-kodin ja keittiön saneerauksiin. Sosiaalinen asuntotuotanto kunnassa on vuosikymmeniä pahoin laiminlyöty. Nyt tulee vaikutelma, että tahallisesti jätetään investoimatta. Annetaan yksityisten rakentaa ja kunta ostaa sitten palvelut yksityisiltä ostopalveluina ja palvelusetelin avulla tuettuna. Eli lamaa käytetään keinona yksityistämiseen. En voi olla kiinnittämättä huomiota sivun 3 vaatimukseen valinnanvapauden lisäämisestä, joka on kuin Sipilän hallituksen sote-paketista. Valinnanvapauden nimissä suorastaan houkutellaan yksityisiä sosiaali- ja terveysalan yrityksiä Kangasalle. Sen kilpajuoksun voittavat ne yritykset, joiden verosuunnittelu toimii postilokero-osoitteissa Luxemburgissa tai Bahamasaarilla ja palveluksessa on filippiiniläisiä tai virolaisia työntekijöitä.

Toinen erikoisuus puhuu samoin investointien leikkauksia vastaan. Verotulojen sekä kiinteistö- ja yhteisöverojen tuoton ja valtionosuuksien kerrotaan olevan kasvussa ja sijoitusomaisuuskin näyttää tuottavan, mutta silti investoinnit ovat vuositasolla peräti 5-10 m€ laskussa. Kysynkin mihin lisääntyvät tulot katoavat leikkausbudjetissa? Yhdessä työttömyyden lisääntymisen kanssa leikkaukset alentavat kulutuskysyntää. Juuri nyt kannattaisi investoida ja rakentaa, kun kustannukset ja korot ovat alhaalla. Tästä hyötyisi myös yksityinen sektori, ja kunta hieman viiveellä kasvavien verotulojen muodossa. Nyt leikkaukset syventävät lamaa ja ajavat Kangasalaa yhä suurempiin vaikeuksiin.

Itse asiassa kunnan talousarvio muistuttaa SSS-hallituksen leikkauslinjauksia paikallisella tasolla. Toki erojakin on. Valtakunnan politiikassa demarit ovat olevinaan oppositiossa leikkauspolitiikkaa vastaan, mutta Kangasalan demarit tukevat leikkauspolitiikkaa perinteisen aseveliakselin hengessä, kuten saimme lukea Pekka Lahden ja Jussi Haaviston kirjoituksesta Kangasalan Sanomissa (27.10.2015).

Leikkaukset lisäävät työttömyyttä, alentavat kulutuskysyntää ja bruttokansantuotetta, jolloin velan osuus Niilo Kallion laskuopin murtolukukaavan mukaisesti kasvaa. Syntyy alaspäin suuntautuva deflaatiokierre. Suomen ja kuntien talous ei kestä valuutta- ja korkopolitiikkaa, joka määräytyy Saksan etujen mukaisesti. Onneksi kansalaisaloite kansanäänestyksestä yhteisvaluutta eurosta ylitti 50000 kannattajan rajan. Seuraan tarkoin miten isänmaallisia ovat SSS-hallituksen puolueet, ovatko ne Saksan vai Suomen puolella.

Kangasalan vasemmistoliitto tekee muutamia muutosesityksiä sekä kannattaa muiden ryhmien esityksiä, joilla leikkauspolitiikkaa rajoitetaan ja pyritään turvaamaan palvelut.

Lopuksi pari teknistä huomautusta budjettiasiakirjasta. Se on puolta suppeampi kuin aiemmin käytössä olleet budjettiasiakirjat. Kysyin jo mihin katoavat kasvavat verot ja valtionosuudet, se ei tästä asiakirjasta selviä. Saan sen kuvan, että kunnanjohtaja Auvisen tarkoitus olikin tehdä vaikeammin luettava ja epäselvempi budjettiasiakirja, jonka lukuihin voi olla piilotettuna jos jonkinlaisia menoja. Sitten virkamiehet voivat ilkkua: te hyväksyitte tämän ja tuon budjetin yhteydessä.

Toinen huomautus. Sain esittelylistan liitteineen vasta maanantaina 9.11., kun se normaalisti on tullut edellisen viikon lopulla. Aikaa tutustua lähes satasivuiseen pakettiin oli alle viikko.

(Jorma Mäntylä. Vas. ryhmäpuheenvuoro budjettivaltuustossa 16.11.2015.)

Posted by jmantyla at 21:51 | Comments (0)
26 January
2016

Hyvä hallinto ja hallintosäännön muutos

Mikä on hallinnossa tärkeää? Asiantuntemus sekä edustuksellisuuden kautta tuleva osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuus, vai nopeus? Kangasala on kunnanjohtaja Auvisen hallintouudistuksella kaventamassa edustuksellista demokratiaa nopeuden ja tehokkuuden nimissä. Hallintosäännön muutosesitys johtaa aikaa myöten myös virhepäätösten riskin kasvamiseen, koska entistä pienempi joukko ihmisiä joutuu tekemään yhä nopeammin päätöksiä.


Hallintosäännön muutosesitystä valmistelleen työryhmän jäsenenä joudun ilmoittamaan, että esitys ei ole yksimielinen. Esitys kuitenkin parani matkan varrella, ja alussa esitelty valiokuntamalli onnistuttiin torjumaan.

Esitin lukuisia kertoja epäilykseni vallan keskittämisen haittavaikutuksista, enkä suinkaan ollut yksin. Myös parista muusta puolueesta kuului epäilyksen ääniä. Mutta voitolle pääsi suuntaus, jossa demokratia nähdään hidasteena ja tehottomuutena, nopean hallinnon haittana. Onnettominta ja kunnan julkisuuskuvan kannalta haitallisinta on ympäristölautakunnan täydellinen katoaminen. Kunnan tiedottajalle onkin luvassa töitä osoitettaessa, että luonnonkauniissa kunnassa ympäristöarvoilla on vielä jotain merkitystä. Nyt julkisuuteen lähetetään viestiä, että ympäristöarvot ovat Kangasalla toissijaisia.

Ihmettelen mistä hallintouudistuksen malli oikein on peräisin. Viranomais- ja elinvoimalautakunta viittaavat itään Venäjälle, aivan kuin meilläkin pitäisi olla luonnonvaraministeriö jakelemassa luonnonvaroja. Tosin Venäjällä on luonnonvaraministeriön nimessä sentään säilytetty sana ympäristö, kun Kangasalla siitä halutaan eroon.

Käsitykseni mukaan tämä hallintosäännön muutos ei jää viimeiseksi. Olen samaa mieltä Simo Arran (kesk.) kanssa, että sote-hankkeen saadessa lopullisen muotonsa joudumme palaamaan asiaan. Siksi asialla ei nyt olisi kiirettä.
Hallintouudistusta on puolueista ajanut eniten kokoomus, joka sanoo olevansa klassisen liberalismin perillinen Suomessa. Ei tällainen vallan keskittäminen kuulu liberalismiin. Liberaalin edustuksellisen demokratian tarkoitus on tuottaa vallan legitimiteetti yhdistämällä edustuksellisuus ja sitä kautta kansalaisten vaikutusmahdollisuudet asiantuntemukseen. Demokratia toteutuu vaaleissa valittujen luottamushenkilöiden poliittisen vallan ja esittelevien virkamiesten asiantuntemuksen yhdistelmänä.

Muissa ryhmissä ei hallintouudistushankkeessa ole kuulunut riemun huutoja. Vihreät ja kristilliset tuntuivat vasemmistoliiton tavoin epäilevän Auvisen suunnitelmaa.

Sosialidemokraattien kanta jäi mielestäni epäselväksi. Toivottavasti he tänään puolustavat demokratiaa, esiintyyhän puolueen nimessä sentään sana demokratia ja Sdp:n päälehti on nykyään nimeltään Demokraatti.

Tällä hetkellä Kangasalla on 6 lautakunnassa 42 jäsentä + pakolliset keskusvaali- ja tarkastuslauta, 51-jäseninen valtuusto ja 11-jäseninen kunnanhallitus. Auvisen esityksen mukaan lautakuntien määrä putoaa neljään ja jäsenmäärä 28:aan sekä kunnanhallituksen jäsenmäärä putoaa 11:sta yhdeksään. Lisäksi kaikissa lautakunnissa siirrytään yhden esittelijän järjestelmään, ja enemmistö lautakuntien jäsenistä on oltava valtuutettuja tai varavaltuutettuja. Kokoomus olisi ollut valmis supistamaan valtuustonkin 43-jäseniseksi.
Kyseessä on huomattava vallan keskittäminen, sanoisin vallankaappaus. Entistä huomattavasti pienempi joukko ihmisiä tekee yhä nopeammin päätöksiä. Edustuksellisuus vähenee, ja sen myötä heikkenevät kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet. Se nakertaa vallan legitimiteettiä. Kun vaikuttaminen omassa kunnassa vähenee, aletaan kysellä onko tällaisella kunnalla enää merkitystä kansalaiselle, vai olisiko parempi liittyä toiseen kuntaan.

Päätöksentekijöiden määrän väheneminen ja yhden esittelijän järjestelmä vähentää asiantuntemusta. Substanssiosaaminen väistämättä heikkenee, ja kun päälle lisätään tehokkuuden ja nopeuden vaatimus, on selvää, että virhepäätösten riski kasvaa, ilman muuta. Jo nyt lautakuntiin tulee huolimattomia esittelyjä. Vastaavat palautettaisiin valtionhallinnossa saman tien uuteen valmisteluun. Viimeksi KHO palautti vuosien työn eli ympäristöluvan uuteen valmisteluun hallinnon puutteiden takia. Voi vain kuvitella miten tällaiset tapaukset lisääntyvät, kun vauhtia lisätään tehokkuuden nimissä. Kuviteltu tehokkuus ja nopeus menetetään hallinnon virheinä, valituksina ja oikeusprosesseina.

Oikeastaan ainoa hallintouudistukseen pakottava syy on valtakunnallinen sote-lainsäädännön muuttuminen. Sen myötä sosiaali- ja terveyslautakunta saattaa tulla tarpeettomaksi. Minulla on sellainen tuntuma, ettei ole lainkaan varmaa tuleeko sotesta tälläkään kertaa mitään, ja jos tulee, niin mitä.

Sanotun perusteella olisi hyvä ottaa aikalisä ja katsoa vasta soten varmistuttua mihin suuntaan paikallishallintoa viedään. Esitän siksi, että hallintosäännön muuttaminen luottamushenkilöorganisaation osalta palautetaan uuteen valmisteluun odottamaan sote-ratkaisun selkiytymistä. Mielestäni voimme hyvin odottaa ensi syksyyn, koska nythän väläytellään jopa 2017 kuntavaalien lykkäämistä.

Jorma Mäntylä (vas.)

[Hallintosäännön muutos hyväksyttiin äänin 49-2. Vihreät hyväksyivät ympäristölautakunnan hävittämisen!]

Posted by jmantyla at 15:41 | Comments (0)
14 March
2016

Työterveyshuollon yksityistäminen

Kangasalan valtuuston esittelylistalla §22 esitetään kunnan työterveyshuollon yhtiöittämistä ja ulkoistamista kokonaisuudessaan. Vasemmistoliiton ryhmä tekee muutosesityksen.


Arvoisa puheenjohtaja, virkamiehet ja hyvä yleisö.

Suomi on 20 vuotta kulkenut päinvastaiseen suuntaan kuin Yhdysvallat, jonka terveydenhuolto on ollut lähes yksinomaan yksityistä. Järjestelmän tehottomuus, kalleus ja eriarvoisuutta tuottavat haitat on yleisesti tunnustettu.

Uutispalvelu Duodecim uutisoi vuonna 2012:
”Yhdysvallat jäi jumbosijalle, kun 19 teollisuusmaan terveydenhuoltoa arvioitiin. Viimeinen sija tuli siitä huolimatta, että maassa käytetään terveydenhuoltoon yli kaksi kertaa enemmän rahaa henkeä kohti kuin muissa maissa. Tärkein tekijä Yhdysvaltojen huonoon menestykseen on hoitoon pääsyn vaikeus. Yhä useammalla yhdysvaltalaisella ei ole lainkaan sairausvakuutusta tai sairausvakuutus on puutteellinen. Ongelma on raportin mukaan siirtymässä nyt keskiluokkaan. Tutkijat laskivat, että jos Yhdysvallat saavuttaisi saman terveydenhuollon tason kuin muut kehittyneet maat, voisi se säästää ainakin 63 miljardia euroa ja välttää 100 000 kuolemantapausta vuodessa” (14.6.2012).

Yhdysvaltain yksityisen terveydenhuoltojärjestelmän erinomainen dokumentti on Michael Mooren elokuva ”Sicko - aivan sairasta” vuodelta 2007. Sitä sai vielä jokin aika sitten dvd-versiona muutamalla eurolla Lentolan Prismasta.

Yhdysvalloissa ongelmat on huomattu, ja terveydenhuollon tehottomuus ja kalleus on sille kansallinen häpeä. Siksi maahan on viimeiset 10 vuotta yritetty saada toimiva julkinen terveydenhuolto. Meillä sitä puretaan, ja ollaan menossa siihen, mikä Yhdysvalloissa on osoittautunut toimimattomaksi.

Olemme täältä vasemmalta ennenkin puhuneet yksityisen terveysbisneksen huonoista puolista, mutta seurauksena on ollut lähinnä pään nyökyttelyä. Meillä on liikaa markkinaideologian sokaisemia, jotka hokevat iskulausetta ”yksityinen on aina tehokkaampaa ja parempaa kuin julkinen.” Tämä lausehan on tuttu myös Kangasalan valtuustossa. Sen esittäjien näyttää olevan mahdotonta hyväksyä, että julkiset terveydenhuoltojärjestelmät päihittävät taloudellisessa tehokkuudessa ja demokratiamittareilla mitaten mennen tullen yksityisen terveydenhuollon.

Viime viikkoina sähköpostilaatikkooni on kolahdellut mainosviestejä, joita spammiesto ei osaa estää. Luulin ensin, että niiden lähettäjä on yksityinen terveysfirma Pihlajalinna. Mutta lähettäjä olikin Kangasalan kokoomus. Se näyttää muuttuneen avoimesti Pihlajalinnan mainos- ja markkinointiosastoksi kunnassamme.

Onhan toki hyvä, että paljastetaan kortit. Ei enää piilouduta yleispuolueen nimen taakse, ja roskikseen on heitetty toivotalkoot sekä työväen presidentit. Kokoomus on mitä julkeimmin julkisen terveydenhuollon yksityistäjä, eikä se enää peittele sitä. Taannoin jätetyllä valtuustoaloitteella palveluhaasteesta pyritään laajamittaiseen kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämiseen.

Voi olla, että kunnassa, jossa puolueella on värisuora ja tukenaan joukko apupuolueita, tällainen menee läpi. Viimekätisen sanan sanovat aikoinaan äänestäjät. Me tulemme muistuttamaan äänestäjiä tapahtuneesta. Mutta sitä en ymmärrä, että esittelylistalla Val 22 § kohdalla kunnanhallituksen esitys on yksimielinen, kun virkamies esittää työterveyshuollon palvelujen kilpailuttamista kokonaisuudessaan ja tuottamisvastuun siirtämistä uudelle toimijalle.

Kun tiedustelin asiaa, sain kuulla, että näin on muka pakko tehdä. Ei ole. Tarkistin asian Kuntaliiton lakimieheltä. Hänen mukaansa "...työterveyshuollon vapaaehtoisen sairaanhoitopalveluiden yhtiöittämisvelvollisuus tulee voimaan 1.1.2017 alusta. Nyt kulumassa olevan siirtymäajan aikana kunnan tuottamat yhtiöittämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat työterveyshuollon palvelut on hinnoiteltava markkinaperusteisesti kuntalain 128 §:n tarkoittamalla tavalla. Työterveyshuollon lakisääteisiä ennaltaehkäiseviä palveluita yhtiöittämisvelvollisuus ei koske."

Ei ole siis pakkoa yhtiöittää ja yksityistää. Selkeä pakko on vain hinnoitteluperuste, joka sekin on eettisesti kyseenalainen. Jos kunta eli julkinen terveydenhuolto pystyy tuottamaan palvelun yksityistä edullisemmin, miksi se ei saa niin tehdä?

Voimme pitää työterveyshuollon kunnan omana toimintana, mikä todetaankin esittelyn sivulla 2. Siksi teen Vasemmistoliiton puolesta muutosesityksen: -Työterveyshuoltopalveluja ei yhtiöitetä, vaan ne jatkuvat kunnan omana toimintana.

14.3. Jorma Mäntylä (Vas.)

- Valtuusto päätti äänin 46-4 yhtiöittää ja yksityistää kunnan työterveyshuollon. Vastaan äänestivät Vasemmistoliitto sekä yksi vihreiden ja sinisten valtuutettu. Yksi sosialidemokraatti äänesti tyhjää.

Posted by jmantyla at 21:51 | Comments (0)
13 June
2016

Säästetään kunta hengiltä

Kangasalan kolmannesvuosiraportti ja tilinpäätös ovat poikkeuksellista luettavaa kurjassa kuntataloudessa. Vielä viime vuonna meille uskoteltiin, että olemme kriisikunta, ja sillä perusteltiin leikkauksia, supistuksia, yhtiöittämisiä ja yksityistämisiä. Nyt vuoden 2015 tilinpäätös osoittaa 5,7 miljoonan euron ylijäämää.


Ilman kertaluonteisia eriä tulos on 2,3 m€ ylijäämäinen. Samalla kunnan velkaantumisaste on laskenut. Kokonaislainakanta on 62,3 miljoonaa euroa, mikä tekee 2037 € asukasta kohti. Laskua edellisestä vuodesta on 140 euroa. Olemme selvästi Suomen keskitasoa vähemmän velkaantunut kunta, emmekä missään tapauksessa ole kriisikunta. Koko kuntakonsernin lainakanta on 115 m€, ja siinä on henkeä kohti laskettuna laskua lähes 300 euroa vuodessa.

Näitä lukuja katsoessa olisi helppoa päästää riemunkiljahduksia ja todeta, että vaikeat ajat ovat ohi. On kuitenkin syytä kysyä mitä lukujen takaa löytyy.

Sieltä näkyy selvästi, että keskeinen vaikuttaja on ollut taannoinen veronkorotus. Verotulojen toteutuma on selvästi ollut odotettua suurempi, ja se selittää suurimman osan 5,7 miljoonan ylijäämästä. Veronkorotuksen vaikutus on siis viiveellä ollut toivottu, mutta jokainen tässä salissa muistaa millaista tuskaa korotus tuotti. Eikä tuska ole ohi, vaikka verokertymä onkin kasvanut. Taannoisessa aluetutkija Timo Aron selvityksessä Kangasala oli vetovoimamittarilla sijalla 33. Meitä huomattavasti edellä olivat Pirkkala, Nokia, Lempäälä sekä Ylöjärvi, ja jopa pahanhajuisen maineessa oleva Valkeakoski oli edellämme sijalla 29 (Yle 3.6.2016). Korkea veroprosentti aiheuttaa jatkossa ongelmia, ja ainakin Lamminrahkan lähiöön on muodostumassa tilanne, että kadun toisella puolella Tampereella on prosentin verran alhaisempi vero. Timo Aron vetovoimatutkimus osoittaa selvästi, että veroprosentti vaikuttaa muuttotilanteessa asuinpaikan valintaan.

Toinen seikka, mihin on syytä kiinnittää huomiota, on kunnan henkilöstön jaksaminen ja kestokyky. Tilinpäätöstiedoista ilmenee, että henkilöstökulut alittivat talousarvion 4,6 miljoonalla eurolla. Tilastoista näemme, että kunnasta on kahdessa vuodessa jätetty täyttämättä 82 paikkaa, ja vuodesta 2011 palvelussuhteiden määrä on laskenut peräti 252:lla. Verotulojen kasvun lisäksi tulos on siis tehty kunnan työntekijöiden selkänahasta. Kuntalaiset näkevät sen jonoina ja odotusaikoina, ja onnettomin tilanne on sivistystoimessa. Ryhmäkokoja on kasvatettu niin päiväkodeissa kuin kouluissa. Ei voi olla niin, että lapset joutuvat osaltaan tuottamaan kunnan tulosta.

Kokonaisuutena saan sen vaikutelman, että tulos muodostuu kasvaneista verotuloista, valtionosuuksista sekä maltillisista palkkakuluista. Kyläkoulujen ja kirjastojen lakkauttamisten osuus näyttää ilmeisen pieneltä.

Ei voi pitää pelkästään myönteisenä asiana, että myyntituotot ylittyivät sosiaali- ja terveyskeskuksessa 0,5 miljoonalla eurolla. Taannoisten suurkorotusten jälkeen olemme jo ylittäneet rajan, jossa osa kunnan asukkaista ei kykene maksamaan sosiaali- ja terveyskeskuksen asiakasmaksuja. Seurauksena on velkaantumista sekä hoitojen laiminlyöntejä, joista aiheutuu kärsimyksiä asianosaisille sekä kunnalle aikaa myöten uusia kuluja. Asiakasmaksut ovat romuttamassa vuoden 1972 kansanterveyslain pääidean, jonka mukaan terveydenhoito maksetaan verovaroista.

Kangasala on siis tekemässä positiivisen tuloksen vuodelta 2015. Siksi en voi ymmärtää kunnanhallituksen johtopäätöstä, että leikkaustoimia pitää jatkaa ja vain välttämättömät investoinnit toteutetaan. Me kasvatamme korjausvelkaa, joka sitten tulevina vuosina kaatuu vielä raskaampana meidän ja tulevien sukupolvien päälle. Olemme leikkaamassa ja säästämässä itsemme hengiltä.

Kangasalan vasemmistoliitto on kokonaisuutena suhteellisen tyytyväinen kunnan tilinpäätökseen. Sen sijaan kunnanhallituksen perusteluille työttömyyttä lisäävän leikkauspolitiikan jatkamiselle ei riitä ymmärrystä. Vasemmistoliiton ryhmän mielestä perusteita investointien jäädyttämiselle ei enää ole. Haitat alkavat kohta muodostua kuviteltuja säästöjä suuremmiksi.

Jorma Mäntylä 13.6.2016
(Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro §55 kunnan tilinpäätöksestä.)

Posted by jmantyla at 22:44 | Comments (0)
25 August
2016

Sote tuhoaa kuntademokratian

Kunta- ja maakuntavaaleista on tulossa megakatastrofi, jos sote-hanke toteutuu julkisuudessa olleiden tietojen mukaan. Suomen 150-vuotinen kunnallisdemokratia tuhotaan, koska soten avulla yritetään toteuttaa edellisen hallituksen epäonnistunut kuntauudistus.


Sosiaali- ja terveydenhuolto siirretään ehdotuksen mukaan kunnilta maakunnille. Kangasalla se on n. 55% kuntataloudesta, eli 21 veroprosentista noin 9 jää valtuuston päätettäväksi (sivistystoimi ja tekninen toimi). Tuskinpa puolueissa on pitkiä ehdokasjonoja, kun valtuutettujen päätösvalta supistuu katulamppujen sijoitteluun ja opetusryhmäkoosta kiistelyyn.

Loppu 55% eli sosiaali- ja terveydenhuolto (Kangasalla n. 11,5 veroprosenttia) siirtyisi vaaleilla valittavien maakuntavaltuustojen päätettäväksi. Paitsi ei siirry, koska esityksen mukaan sote yhtiöitetään, sekä toiminnot että miljardien eurojen arvoinen kiinteistöomaisuus, joka nyt on pääosin kuntien omistuksessa. Yhtiöittäminen toteutetaan "valinnanvapauden" takia, jotta kansalaiset saavat valita terveysmarkkinoilta miltä firmalta ostavat sote-palvelut. Yhtiöittämisen myötä mitätöidään vaaleilla valittavat maakuntavaltuustot, koska päätösvalta on tosiasiallisesti sote-osakeyhtiöillä. Maakuntavaltuustot kokoontuvat ehkä pari kertaa vuodessa merkitsemään tiedoksi mitä osakeyhtiöt ovat päättäneet. Tuskinpa puolueissa on pitkiä ehdokasjonoja, kun maakuntavaltuutettujen päätösvalta supistuu kahvitarjoiluun kokouksen alussa.

Eikä auta, vaikka maakuntavaalit laitetaan samaan aikaan presidentinvaalien kanssa. Presidentistä äänestetään, mutta näemme paljon tyhjiä maakuntavaalilippuja ja kirkkoveneiden kuvia.

Jorma Mäntylä
Valtuutettu (vas.)
Kangasala

Posted by jmantyla at 10:45 | Comments (0) | Trackbacks (0)
15 November
2016

Kangasalan budjettivaltuusto 2017

Kangasalan kunnanvaltuusto hyväksyi valtuustosopimuksen voimin talousarvion 2017 ja suunnitelman 2017-19. Vasemmistoliiton yleispuheenvuorossa talousarviota luonnehdittiin vaalibudjetiksi.


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, virkamiehet ja yleisö.

Kangasalan talousarvio vuodelle 2017 ja suunnitelma 2017-19 muistuttavat pienin paikallisin muunnelmin Juha Sipilän ja Petteri Orpon hallituksen vaalibudjettia vuodelle 2017. Hallitus jakaa omille kannattajille etuisuuksia ja lykkää hankalia ratkaisuja lisäämällä valtionvelkaa lähes 6 mrd euroa.

Kangasalla kuluvalla valtuustokaudella parantunut taloustilanne on saatu aikaan tuntuvien veronkorotusten avulla, kuten tuloslaskelmasta selkeästi ilmenee (verotulojen lisäys +4,9%). Tätä rahaa sitten jaellaan muun muassa urheiluväelle sekä lupaamalla kahdelle hallintokunnalle 12 uutta virkaa. Säästynyt raha ei ole peräisin yksityistämisistä ja ulkoistuksista. Talousarvioasiakirja liitteineen kertoo, että työterveyshuollon yksityistäminen sekä palkanlaskennan ja kirjanpidon ulkoistaminen eivät tuo kunnalle säästöjä.

On arvovalinta mihin nyt ylijäämäisen talouden rahoja käytetään. Terveyskeskuksen palvelumaksut ovat sietämättömiä ja lähellä yksityisten terveysasemien taksoja – mikä lienee tarkoituskin, eli ohjataan potilaita sinne. Talousarvion mukaan taksat ovat pysyviä. Kaikkein pienituloisimmilla ei ole enää varaa maksaa Pirkanmaan kalleimpiin kuuluvia palvelumaksuja. Tutkimuksia ja hoitoja jää tekemättä, ja kun sairaus viimein diagnostisoidaan, voi olla liian myöhäistä. Nykyisellä palvelumaksutasolla voi siten olla vakavia seurauksia, koska monilla ei ole varaa mennä lääkäriin.

Lainaan Raamattua: ”Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää”, sanotaan Markuksen evankeliumissa. Köyhien auttaminen on tahdon asia.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä palvelumaksujen tuntuva alentaminen olisi tässä tilanteessa ykkösasia, mutta Kangasalan budjettikirjan mukaan näin ei tahdota, vaikka johdannossa puhutaan ennaltaehkäisevästä palvelutuotannosta.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson vaati kuukausi sitten Kangasalla puhuessaan siirtymistä leikkauksista ja yksityistämisistä elvyttävään kuntatalouteen. Kangasalan talousarvio vuodelle 2017 ja suunnitelma 2017-19 eivät tue elvyttävää kuntataloutta. Se ei lupaa hyvää myöskään paikalliselle elinkeinoelämälle, vaikka asiakirjassa puhutaan paljon yritysmyönteisyydestä. Silmiinpistävää on investointien vähäinen määrä. Talousarvion sivulla 10 todetaan, että vain ”välttämättömät investointitarpeet toteutetaan.” Sen sijaan keskitytään kunnan velkojen maksuun, vaikka Kangasala on selkeästi maan keskitasoa vähemmän velkaantunut kunta. Investointien jäädyttäminen ja keskittyminen velkojen maksuun on hyvin kyseenalaista, kun korkotaso on kohta 5 vuotta ollut historiallisen alhaisella nollatasolla. Nimenomaan nyt kannattaisi investoida. Muutoin voi käydä niin, että aletaan investoida, kun korkotaso nousee. Eli sekä säästöt että investoinnit tehdään väärään aikaan. Osakekurssit ovat nyt kohtuullisessa myötätuulessa. Kunnan osakesalkusta kannattaisi tulouttaa nyt, sillä muutaman vuoden kuluttua tilanne voi olla aivan toinen.

Euroalueen ja Kangasalan suurin ongelma on korkea työttömyys, joka leikkaa kulutuskysyntää. Siksi on vaikea ymmärtää talousarvion yleisen osan kehuja kilpailukykysopimukselle, johon sisältyi puolen tunnin viikkotyöajan pidennys. Se lisää työttömyyttä. Oululainen entinen pankinjohtaja Veikko Meriläinen laski, että viikossa 30 minuuttia lisää työaikaa on 26 tuntia vuodessa. Kun vuodessa lomat pois laskettuna on 231 työpäivää, katoaa 4 220 työpaikkaa, koska työkaveri tekee työt lisätyllä työajalla, siis ylityönä ilman ylityökorvausta (KU 12.6.2016). Kangasalla kiky tarkoittaisi noin 75 työtöntä, mutta koska kaikki yritykset ja kunnat eivät pidennä työtaikaa, realistinen arvio on noin 35-40 työtöntä lisää Kangasalla. Toisaalta kunnan palveluksessa olevien lomien lyhentäminen vastaavasti vähentää kunnan työvoimatarvetta. Yhden työttömän kulut yhteiskunnalle ovat 30000 euron luokkaa, mistä suurimman osan maksavat kunnat. Täten kiky aiheuttaa Kangasalan alueella noin miljoonan menetykset yhteiskunnalle, eikä laskelmassa ole otettu huomioon alentuneita verotuloja.

Toki budjetissa on hyvääkin. Luonnonsuojelu- ja Natura-alueita esitetään hiukan lisättäväksi. Tietenkin lievästi ylijäämäinen talous on myönteinen asia. Mutta onpa siitä maksettu kallis hinta kolmen vuoden aikana. Kuinka monta mielenosoitusta onkaan nähty valtuustosalin edessä, kun Kangasala kävi kolmen vuoden aikana läpi julman säästökuurin? Siihen sisältyi yksityistämisiä, yhtiöittämisiä ja ulkoistuksia. Terveysasemia, kouluja ja kirjastoja on suljettu. Kunnan työntekijämäärää on vähennetty 200:lla ja veroja sekä maksuja on korotettu. Tästä kunnan työntekijät muistuttavat aiheellisesti kirjeessään valtuustolle.

Vasemmistoliitto tekee ja kannattaa muutamia muutosesityksiä vastuullisesti ja harkiten.

Jorma Mäntylä (vas.)
14.11.2016

Posted by jmantyla at 15:54 | Comments (0) | Trackbacks (0)
24 January
2017

Yhtiöittämisen autuudesta

Kangasalan valtuuston esittelylistan §3 on otsikoitu: Operatiivisen organisaation uudistus, tilapalvelujen tuottamisen ja ulkoalueiden ylläpidon jatkoselvitykset. Todellisuudessa kyse on merkittävästä vallan siirtämisestä valtuustolta osakeyhtiölle ja lopullisena tavoitteena on yksityistäminen.


Meillä on kouluesimerkki hallintolain vastaisesta huonosta hallinnosta. Kohta on täynnä epäselvyyksiä, paloittelu- eli salamitaktiikkaa, ristiriitaisuuksia ja piilotettuja merkityksiä, jotka avautuvat vasta tarkan lukemisen avulla, jos silloinkaan, jos ei tunne liitteitä. Kokonaiskuvaa ei voi saada.

Hallintolakimme 9. pykälän mukaan ”viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä”.
Mikään lain vaatimuksista ei toteudu, ja otsikkokin on kyseenalainen. Kunnan palvelutuotannon hallintoon ja omistukseen vaikuttava esitys tuodaan valtuustolle kunnanhallituksen päätöksenä vain tiedoksi.

Kangasalan Kiinteistöpalvelu Oy on kunnan omistama yritys, joka on tuottanut kunnalle mukavasti voittoa. ”Operatiivisen organisaation uudistus” tarkoittaa vähittäistä lypsävän lehmän myymistä. Yksityiset haluavat päästä käsiksi tähän tuottoon Herttuan Kiinteistöpalvelu Oy:n kautta. Välitön yksityistäminen ei ilmeisesti menisi läpi valtuustossa, ja siksi se tehdään paloittelemalla. Olemme nähneet kuluvalla valtuustokaudella, että puolueiden rivit ovat rakoilleet yksityistämisten ja ulkoistamisten kohdalla. Johtavan yksityistämispuolueen piti kutsua viime keväänä peräti kolmastoista varavaltuutettu valtuustoon, jotta vastenmielinen ulkoistamistoimi saatiin vietyä läpi. Taisi tulla varavaltuutettujen Suomen ennätys.

Tilapalvelujen tuottaminen ja ulkoalueiden ylläpito ovat olleet tähän asti osa kunnan teknistä toimea. Nyt ne ja 17 kiinteistön ylläpito ja hallinto siirretään Herttuan Kiinteistöpalvelu Oy:öön. Se tarkoittaa, että kyseinen osakeyhtiö voi jatkossa päättää keneltä se tilaa palvelut, eli se voi ostaa ne yksityisiltä kysymättä valtuustolta. Esittelevä virkamies toteaa sarkastisesti, että ”peruspalvelukiinteistöjen hallinnoinnissa säilyy myös demokraattinen kontrolli”. Muualla se ei sitten säilykään, sillä osakeyhtiöiden hallinto ei tunne edustuksellista demokratiaa eikä julkisuutta. Herttuan Kiinteistöpalvelu Oy:n tiloissa ei ole yleisölehtereitä eivätkä tiedotusvälineet ole paikalla kokouksissa, ja pöytäkirjat voidaan julistaa salaisiksi. ”Operatiivisen organisaation uudistus” tarkoittaa tosiasiassa, että merkittävää taloudellista valtaa siirretään Kangasalla valtuuston ja julkisuuslain ulottumattomin.

Tämä lienee Kangasalaa ja koko Suomea riivaavan yhtiöittämisvimman todellinen tarkoitus, siis saada päätösvalta pois vaaleilla valituilta valtuustoilta ja eduskunnalta, oli kyse sitten Herttuan kiinteistöpalvelusta, Metsähallituksen luontopalveluista, Liikenneverkkoyhtiöstä tai pakkoyhtiöitettävästä sosiaali- ja terveydenhuollosta. Demokratia nähdään johtamisen hidasteena, taakkana ja rasitteena. Tämän möläytti taannoin avoimesti julki yksikönjohtaja Mira Laasonen Suomen Terveystalo Oy:stä, jolle Rantasalmen kunta ulkoisti koko terveystoimen: ”Meillä ei tarvita lautakunta-, hallitus- ja valtuustokäsittelyä. Me olemme ketterämpiä ja tehokkaampia”, Laasonen tärytti (Yle 11.1.17).

Esittelyssä väitetään, että ”operatiivisen organisaation uudistus” tuo 80 000 euron säästöt kuntakonsernille. Epäilen, että ei tuo. Jos Herttuan kiinteistöpalvelu Oy alkaa käyttää yksityisiä palveluntuottajia, se voi kilpailutuksessa saada edullisia tarjouksia, mutta hyvin pian yksityiset oppivat kirjoittamaan laskuja. Tämä on nähty moneen kertaan, vaikka asiaa Suomessa ei ole edes tutkittu. Ruotsissa on, ja SNS-instituutin Laura Hartmanin tutkimusryhmä totesi, etteivät Ruotsin kunnat ja valtio ole säästäneet yhtiöittämisten ja yksityistämisten avulla. Epäilen myös, että organisaation tosiasiassa monimutkaistuessa kriisivalmius ja toiminta poikkeusoloissa tuskin helpottuu. Toivottavasti emme joudu maksamaan kalliita oppirahoja.

Hyvään hallintoon ei kuulu keskeneräisen esityksen tuominen päätöksentekoon. Nyt kaikkein oleellisin on osastossa ”selvitetään jatkossa” eli 17 kiinteistön omistuksen siirtäminen Herttuan Kiinteistöpalvelu Oy:lle. Tämä tarkoittaa kymmenien miljoonien eurojen kiinteistöomaisuuden siirtämistä osakeyhtiöön valtuuston ja julkisuuslain ulottumattomin. Paloittelutaktiikan mukaisesti helpoin osa toteutetaan ensin, ja sitten hankalampi osa. Meillä on käsillä malliesimerkki huonosta hallinnosta. Se sopii ehkä Venäjälle, mutta ei Suomen kuntademokratiaan.

Val §3 annetaan vain tiedoksi valtuustolle. Kyseessä on niin merkittävä muutos, että pitää keskustella onko kunnanhallitus ylittänyt toimivaltansa, ja ainakin sopii kysyä millainen yksimielinen kunnanhallitus meillä oikein on? Operatiivisen organisaation uudistus pitäisi palauttaa kunnanhallituksen uuteen käsittelyyn ja tuoda sen jälkeen valtuustoon.

- Puhe Kangasalan valtuustossa 23.1.17 Jorma Mäntylä (vas.)

- Esitys kaatui äänin 43-8 ja Herttuan Kiinteistöpalvelu Oy:n järjestelyjä jatketaan.

Posted by jmantyla at 13:28 | Comments (0)
07 February
2017

Kangasala on kunta

Pitäisikö Kangasalan julistautua kaupungiksi? Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on päätymässä kuntana pysymisen kannalle.
Valtuusto päättää asiasta maanantaina 13.2.


Kangasalan vasemmistoliitto äänestänee kaupunkia vastaan.

Juridisesti nimikkeellä ei ole merkitystä, vaan se on imago- ja mielikuva-asia. Siksi asiaa on tarkasteltava imagokysymyksenä, mikä ei ole aivan helppoa.

Kangasalan julkisuuskuva on historiallisesti muodostunut maaseutumaisuudesta. Kunnan maalaismaisemat harjuineen ja järvineen ovat kansallisomaisuutta. Kangasalan nimeen ei liity kaupunkimaisia ominaisuuksia. Kaupunki on ihmisen rakentamaa toista luontoa, ei alkuperäistä luontoa. Tätä hyödyntää mm. Saarioinen Oy, jonka ruokapakkauksissa lukee "valmistettu Kangasalla".

Ainoa hyöty kaupunki-nimikkeestä olisi eräänlainen tahdonilmaus pysyä itsenäisenä. Toisaalta kaupunki-nimitys ei pelasta pakkoliitokselta, kuten osoittavat Anjalankosken, Joutsenon, Juankosken, Jämsänkosken, Karjaan, Kuusankosken, Nilsiän ja Suolahden kuntaliitokset sekä nyt Kaskinen.

Kangasalan Sanomien gallup oli tärkeä. Ylivoimainen enemmistö oli kaupunki-nimitystä vastaan. Gallupiin vastasi 413 henkilöä, joista vain 83 oli kaupunki-nimityksen kannalla ja peräti 330 vastaan (20% kaupunki, 80% kunta, KS 1.2., minkä jälkeen lehti ei ole päivittänyt tulosta). Otanta on riittävä yleistystä varten.

Esitän vasemmiston ryhmälle, että kansalaismielipidettä on kuultava ja toimimme sen mukaisesti.

Jorma Mäntylä
valtuutettu (vas.)

Äänestystulos 13.2.2017:

Kaupunki-nimityksen puolesta:

Alireza Abdali, kok, Aira Aarnio, sd, Anja Aarnio, sd, Tuomas Bährend, kd, Jussi Haavisto, kok, Harri Hanweg, ps, Hanna Heinonen, kok, Tuula Heinonen, sd, Hanna Holma, kesk, Jorma Jussila, kd, Mauri Jussila, kok, Isto Kaarne, sd, Akseli Kettula, kok, Harri Kekki, kd, Timo Keskinen, kd, Raimo Kouhia, sd, Teija Kulmala, kok, Pekka A Lahti, sd, Hanna Laine, sd, Heidi Lehto, sd, Timo Lehtinen, sd, Heikki Lyytinen, kok, Juha Mansikka-aho, kd, Mikko Meurman, kok, Wellu Mäkinen, ps, Asko Nieminen, kd, Mika Ollila, kok, Tapio Perttula, kok, Tommi Rönö, sd, Jorma Schukoff, sd, Harri Syrjäläinen, kok, Anne-Mari Thomassen, sd, Sari Uskalinmäki, kok.

Kaupunki-nimitystä vastaan:

Pertti Alanko, kok, Henry Alenius, ps, Simo Arra, kesk, Virpi Hannuksela, vihr, Hannu Karppila, kesk, Miia Kinnari, kok, Stiina Lahikainen, vihr, Jari Leino, ps, Tero Linna, kesk, Tony Lähde, vihr, Jari Markkinen, sd, Arja Marttala, kesk, Heikki Mäkelä, kesk, Jorma Mäntylä, vas, Seppo Talli, vas, Tapio Tulenheimo, kok, Marko Törhönen, ps, Timo Villgren, sd.

Posted by jmantyla at 15:30 | Comments (0)
28 March
2017

Pysäköinninvalvonta Kangasalla

Kangasalan perussuomalaiset on nostanut vaaliteemaksi kunnan pysäköinninvalvonnan tarpeen arvioinnin. Vasemmistoliitto ei allekirjoittanut valtuustoaloitetta, koska pysäköinninvalvonta sopii kunnalle. Mikäli siitä luovutaan, yksityiset parkkifirmat rynnistävät Kangasalle ja kunta menettää yli 60 000 euroa vuodessa.


Varsinainen ongelma Kangasalla on 30 vuotta harjoitettu markkinavetoinen kaavoitus. Kunnassa on laajasti suosittu matalan asumistehokkuuden pientalovaltaista rakentamista. Se on tuhlannut rakennusmaata ja johtanut hajanaiseen rakentamiseen, jolloin joukkoliikenteen järjestäminen on vaikeutunut. Kunnasta on kaavoituksen avulla tehty autoliikenneriippuvainen. Vain nauhataajaman läpi Tampereelle johtavan Kangasalantien varrella on kunnolliset bussiyhteydet. Jos muualta Kangasalta haluaa asioida keskustan liikkeissä, on tultava omalla autolla tai mopoautolla. Tästä johtuu pysäköintitilojen puute.

Samantapaisiin ongelmiin on ajauduttu muissakin kokoomusvetoisissa markkinakaavoituskunnissa, kuten Espoossa ja Kirkkonummella. Ennen kunnallista pysäköinninvalvontaa Kangasalla vallitsi Kirkkonummen kaltainen villin lännen villeyden tila. Varsinkin keskustasta oli ajoittain erittäin hankalaa saada autolle tilaa, kun yhdet ja samat ajoneuvot valloittivat koko päiväksi ja joskus viikoiksikin jo silloin aikarajoitettuja pysäköintipaikkoja, eikä paikallinen poliisi viitsinyt puuttua kuin räikeimpiin rikkomuksiin.

Kunnallinen pysäköinninvalvonta oli siksi järkevä ja perusteltu. Julkisilla paikoilla voi nyt pitää autoa maksutta pari tuntia pysäköintikiekon avulla, jolloin paikat kiertävät ja mahdollisimman moni ehtii asioida liikkeissä ja virastoissa. Aikoja ja paikkoja voidaan hienosäätää tarpeen mukaan kuullen niin yrityksiä kuin asukkaita. Kangasalan kunta toimi oikein ja vastuullisesti aloittaessaan pysäköinninvalvonnan 2010.

Kunnassa on kaksi pysäköinnintarkastajaa. Toiminta tuottaa kunnalle, kuten alla oleva taulukko osoittaa:

Pysäköinninvalvonnan tuotto Kangasalla
2016 61 000 e
2015 63 000 e
2014 83 000 e
2013 45 000 e
(Lähde: RYK 2017.)

Perussuomalaisten vaatimus pysäköinninvalvonnan lopettamisesta aiheuttaisi kunnalle siis ainakin 60 000 euron vuosittaisen tulojen menetyksen. Se tarkoittaa 1,5 työntekijän irtisanomista ja palvelujen huonontumista.

Kunnallisen pysäköinninvalvonnan lopettamisesta seuraisi välittömästi yksityisten parkkifirmojen rynnistys. Kangasalan Kiinteistöpalvelu Oy:stä kerrotaan, että pari firmaa on jo tehnyt tunnusteluja, mutta hankkeista on toistaiseksi luovuttu.

Pysäköintivirhe on tieliikennelain rikkomus, josta voidaan määrätä rangaistus (TieL 3.4.1981/267 §26-28). Länsimaisessa demokratiassa rangaistusvalta voi olla vain tuomioistuimilla tai julkisilla viranomaisilla, ei yksityisillä osakeyhtiöillä. Kunta on julkinen viranomainen, jolle voidaan delegoida valta määrätä pysäköintivirhemaksuja. Tätä on korostanut Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen (Uusi Suomi 24.5.2012, Yle 12.2.2015). Asetelmaa sotkee Korkeimman oikeuden päätös 21.6.2011, jonka taustavaikuttaja oli silloinen KO:n presidentti Pauliine Koskelo. Erikoisen tulkinnan mukaan parkkisakko ei ole rangaistus, vaan sopimusrikkomus. Matti Tolvanen on eri mieltä, ja katsoo päätöksen koskevan vain yksityisiä alueita. Jos siis taloyhtiön pihalla on auto luvattomasti, parkkifirma voi antaa sakon, mutta ei julkisella paikalla väärin pysäköidystä autosta. Tolvasen mukaan tilanne on sekava ja vaatisi lainmuutoksen. Hallitukset eivät ole saaneet sitä aikaan ja siksi etenkin pääkaupunkiseudulla yksityiset parkkifirmat ovat muodostuneet varsinaiseksi maanvaivaksi.

Kangasalan persujen aloite sotkisi asioita entisestään. Se olisi paluu villeyteen ja avaisi yksityisille parkkifirmoille uusia markkinoita sekä antaisi firmoille tosiasiallista rangaistusvaltaa. Lisäksi kunta menettäisi yli 60 000 euroa selvää rahaa vuodessa. Siksi Kangasalan vasemmisto ei tukenut valtuustoaloitetta.

JORMA MÄNTYLÄ
Valtuutettu (vas.)
28.3.2017

Posted by jmantyla at 13:03 | Comments (0)
06 April
2017

Milloin kannattaa investoida ja rakentaa?

Rakentaminen ja investoinnit kannattaa tehdä Kangasallakin, kun korot ovat historiallisen matalalla nollatasolla. Yksityinen sektori saisi lisää vauhtia, työllisyystilanne paranisi ja verotulot kasvaisivat. Säästöt ja leikkaaminen pitkittävät taantumaa ja estävät työllisyyden paranemisen.


Kangasalan Sanomissa 5.4. kokoomuksen Heikki A. Ollila yritti vanhanaikaista leimaamalla Vasemmistoliiton velkapuolueeksi. Onpa paukut vähissä, kun samaan aikaan kokoomus on ollut julkisen talouden ylivoimainen velanottaja.

Suomi oli lähes velaton vuoden 1987 sinipunahallitukseen asti. Kokoomus halusi vapauttaa rahamarkkinat, ja sen seurauksena rysähti pankkikriisi sekä syvä lama 1991-93. Siitä selvittiin velkarahalla, jota otti Iiro Viinanen. Tätä velkaa maksetaan tänäänkin. Mahtaako Iirolla olla tallessa lentolippujen kannat, kun hän kiersi kansainvälisiä rahalaitoksia vippaamassa Suomelle rahaa?

Petteri Orpo puolestaan ottaa tänä vuonna valtiolle lisävelkaa veronkevennysten ja yritystukiaisten maksamiseen (Li Andersson KU 1.4.2017). Sitä varten työläisten pitää uhrautua ja suostua palkanalennuksiin sekä työaikojen pidennykseen.

Kangasalan Sanomien vaalikeskustelussa 25.3. sanoin, että nyt pitää investoida ja rakentaa, koska korkotaso on historiallisen alhainen. Usean vuoden ajan korot ovat olleet nollassa, ja jopa negatiivisia korkoja on ollut. Raha on niin halpaa, että sitä kannattaa työntää kottikärryillä pankeista ja Kuntarahoituksesta. Näin halvan rahan aika ei voi jatkua pitkään. Eurokriisi ei ole ohi, ja aivan varmasti korot kääntyvät lähivuosina nousuun.

Siksi nyt on kertakaikkisen väärä hetki säästää ja työntää rahaa sukanvarteen, kuten Kangasalan kunnassa esitetään. Rakentamisen ja investointien lykkääminen pahentaa korjausvelkaa ja nostaa kustannuksia korkotason nousun takia. Säästäminen nyt aiheuttaa muutaman vuoden kuluttua kunnalle taloudellista vahinkoa.

Kangasalan vuoden 2016 tilinpäätös on ennakkotiedon mukaan 8,8 miljoona euroa ylijäämäinen. Kunnan asukasta kohti laskettu velka on vain 1967 euroa, ja trendi on laskeva. Suomen kunnilla on keskimäärin 2835 euroa lainaa asukasta kohti (Talouselämä 3.6.16). Kangasala on selvästi keskitasoa vähemmän velkaantunut. Lahdella on velkaa yli 6000 euroa asukasta kohti (sekoilivat johdannaiskaupoissa), Vantaalla ja Kotkalla yli 5000 ja kokoomusvetoisilla Oululla, Turulla, Jyväskylällä ja Helsingillä yli 3000 euroa asukasta kohti. Syytökset velkavedosta kannattaisikin osoittaa näihin kaupunkeihin.

JORMA MÄNTYLÄ
Valtuutettu (Vas.)

Posted by jmantyla at 15:03 | Comments (0)