Hei. Yhteiskunnallisen kansallisen keskustelun politisoimiseksi
kannattaisin Thomaksen julkisuusstrategiaa, eli asian ottamista julkiseksi
sillä tavalla, että järjestettäisiin mahd. kovalla julkisuudella
keskustelutilaisuus. Kutsu myös kaikkien puolueiden puheenjohtajille
puoluesihteeristölle. Siinä sitten voisivat kaikki argumentoida yhdessä.

***

Yksi tapa tuoda dynaamisuutta puolueeseen liitymiseen, olisi tehdä
jäsenyydestä jo tässä vaiheessa määräaikainen. Liityttyessään jokainen
sitoutuisi olemaan vähintään aktiivinen jäsen tietyn ajan (esim. viisi
vuotta), ja kauden lopussa olisi yhteinen arviointi kokemuksista ja aika
tehdä ratkaisuja jatkon suhteen. Puolivälin tarkastus voisi olla paikallaan
myös.
***
Ensin tarvitaan realistinen analyysi siitä, mitä nämä puolueet ovat nyt, ei vain ideologisesti, vaan myös organisatorisesti:
• Useimmat puolueet peräisin yli 100 vuoden takaa: massaliike  puolue  eduskuntaan/hallitukseen
• Aiemmin: sisäkkäisten kehien malli (johto, ydinaktivistit ja virkailijat, laaja aktiivisten jäsenien joukko, muut jäsenet)
• Colin Crouch: ”post-demokratia -puolue”:
– aktiivinen jäsenkunta vähenee ja sen merkitys pienenee
– maatalouden ja teollisuustyöläisten määrän laskun takia äänestäjäkunta on keskimäärin keskiluokkaistunut (individualistiset konsumeristit)
– puolueen johto suuntautuu median välityksellä suoraan äänestäjäkuntaan (mielipidetiedustelut, mediakampanjat jne)
– puolueen ytimestä tulee politiikan ammattilaisia, joille ”politiikka” on vain yksi mahdollinen uravalinta
– puolueen johto ja ammattilaiset verkottuvat (poikkikansallisen) liikkeenjohtoluokan kanssa  näkemykset alkavat tulla yhdenmukaisiksi yksityisen pääoman näkemysten kanssa
– julkisen tuen lisäksi myös yksityinen raha tulee yhä tärkeämmäksi  alttius lobbaukselle
– aikahorisontti on lyhentynyt ja ohjelmallisuus vähentynyt; vaaleissa on kyse yhä useammin paljolti vain siitä, kuka valitaan hoitamaan yhteisiä asioita (”hyvä tyyppi”)
• ”Yhteisten asioiden” hoitaminen on suurelta osin vain annetun uusliberalistisen globalisaatio-ohjelman toimeenpanemista
Puolueiden organisatorisen rakenteen muuttumisen lisäksi on pakko vielä korostaa, että kaikki Suomen puolueet ovat olleet aktiivisesti toteuttamassa radikaalia uusliberaalia ohjelmaa. Vuodesta 1995 alkaen erityisesti SDP:llä on ollut tässä aivan keskeinen rooli. Toisaalta VM:n kasvava valta on tunnustettu esim. toteamalla puoli-leikillisesti, että nyt on menossa Sailaksen kolmas hallitus - myös Sailas on demari. Itse asiassa suuri osa valtionhallinnon keskeisistä virkamiehistä on demareita. SDP lopetti juuri poliittisen osaston, koska puolue ei tarvitse enää poliittisia työntekijöitä.
Surullisinta tässä kaikessa on ehkä kuitenkin se kilpailukykyvaltio-ideologia, joka on saanut demarit ja muut hallitusvastuussa olevat kopioimaan hyvin monia asioita suoraan Nokialta, kansallisen selviytymisen ja menestyksen nimissä. Anu Kantola on osoittanut, että hallitusten ohjelmat ja suunnitelmat ovat viime vuosina enemmän tai vähemmän kopioitu suoraan Nokian vuosisuunnitelmista, ja että monta kertaa on mahdoton tehdä eroa jos ei tiedä kummasta on kyse; ja esimerkiksi yliopistojen UPJ - jota demariministerit ovat innolla ajaneet - on suora kopio Nokian palkkajärjestelmästä...
Kyse on myös poikki- ja ylikansallisista valtasuhteista: mitä syvemmälle Suomi on tähän suohon erilaisten uusperustuslaillisten kv. sopimusten ja niitä edelleen tukevien sisäisten valtasuhteiden muutosten kautta uponnut, sitä vaikeampaa sieltä nouseminen enää omin voimin on. Esim. globaalin Tobinin veron yhtenä keskeisenä tavoitteena on kansallisen rahapoliittisen autonomian lisääminen. Suomea se ei kuitenkaan auta, koska Suomella ei ole enää omaa rahaa, keskuspankkia tai rahapolitiikkaa. Ja EKP on eristetty Milton Friedmanin oppien mukaisesti kaiken demokraattisen politiikan ulottumattomiin. Demarit ne Suomen EMU:unkin veivät. Kovan linjan uusliberalisti Liikanen (SDP) takaa osaltaan rahapoliittisen linjan jatkumisen Frankfurtissa.
Kuten Mika R:lle jo aiemmin totesin, jos joku pystyy esittämään uskottavan skenaarion miten minun ja/tai muutaman muun ihmisen johonkin kansalliseen puolueeseen liittyminen voisi auttaa kääntämään uusliberalisaatio-prosessia, niin olen ilomielin mukana!
Vielä en ole nähnyt edes yritystä hahmotella uskottavaa skenaariota muutosmahdollisuuksista kansallisiin puolueisiin liittymisen kautta – demareihin liittymisestä puhumattakaan. En missään nimessä olisi vain valmis keräämään ääniä nykyisenkaltaisen SDP:n pottiin.
Vihreistä on tosiaan tullut aika oikeistolaista porukkaa, mutta se on pieni
porukka eikä byrokraattiset rakenteet ole raskaita. Voisi kuvitella, että
sen suuntaan olisi vähän helpompi vaikuttaa kuin vanhojen valtiollistuneiden
ja professionalisoitujen vasemmistopuolueiden, joilla on vielä verkostot
ay-liikkeessä ja suuryhtiöissä (varsinkin demareilla).

Itse en ole innostunut olemassaolevista puolueista. Mutta jos joku esittää
uskottavan skenaarion, jonka mukaan minun ja/tai pienen porukan liittyminen
johonkin puolueeseen voisi auttaa kääntämään uusliberalisaatioprosessia
johonkin emansipatorisempaan suuntaan, niin olen valmis!
***
En valitettavasti pääse paikalle sillä olen matkoilla koko viikon. Siksi
muuta nopea ja lyhyt kommentti aloitteeseenne.

Huoli on tärkeä, mutta johtopäätös ontuu mielestäni. On liian helppo
ratkaisu sanoa, että ongelmana onkin äänestäjien selänkääntäminen puolueille
ja että se voidaan ratkaista "tiedostavan kansalaisaktiivien parhaimmiston"
liittymisellä puolueisiin.

Epäilevän Tuomaan vasta-argumentti voisi olla vaikkapa sellainen, että
ihmiset todellakin toimivat rationaalisti kääntämällä selän puolueille aivan
niin kuin sanotte. Ellei ole muuta ohjelmaa demokratian kehittämiseksi ja
äänioikeuden merkityksen "palauttamiseksi" kuin "aikaisempaa
ryvettymättömämpien" tai kansalaisjärjestötaustaisten ihmisten liittyminen
puolueisiin, keskustelualoite kuivuu helposti merkityksettömäksi. Eri
puolueisiin hajaantuvat aktiivit integroituvat - niin pelkään tapahtuvan
näillä edellytyksillä - nykyiseen poliittiseen kulttuuriin, koska se on
puolueisiin sitoutumisen edellytys ja ehto sille, että niiden kautta pääsee
vaikuttamaan.

Siksi tässä pitäisi kulkea rinnalla vahvana osana keskustelu demokratian
kehittämisestä ja nykyisen kritiikistä laajemminkin. Mielestäni demokratian
pelastamiseksi ei myöskään riitä pelkkä puolueista muodostuvan poliittisen
osallistumisen pelastaminen, vaan siinä tarvitaan rinnalla myös muita
demokratian toteutumisen muotoja ja tapoja, jossa kansalaisjärjestöillä,
kansanäänestyksillä yms. pitäisi olla oma merkittävä roolinsa. Näen myös,
että vaikka kansalaisjärjestöt ja puolueet eivät missään tapauksessa sulje
pois toisiaan, ei demokratia toimi kovin hyvin ellei ole olemassa myös
vahvaa puoluetoiminnan ulkopuolista ja siitä riippumatonta toimintaa. Linkki
valtion ja sen byrokratian ja puolueiden välillä on niin lyhyt, että edes
vallan vahtikoiria tarvitaan huolestuttavasti keskittyvän ja
yksipuolistuvien tiedotusvälineiden lisäksi myös muita.
***
Olen mielelläni mukana. Tekstiin haluaisin kuitenkin vähän täsmennyksiä
(enkä pysty itse olemaan tiistaina paikalla koska olen työmatkalla Vaasassa
[tekemässä dokkaria demokratiasta]).

Lause "Puolueiden kriisi ei ole puolueiden syytä." ei oikein pidä
paikkaansa. Puolueiden kriisi ei ole pelkästään puolueiden syytä, pitäisi
ehkä sanoa. Puolueiden ympärille on rakennettu aika tiukka norsunluutorni.
Vähän toiskymmentäö vuotta sitten Eduskunnassa oli 300 työntekijää ja 200
kansanedustajaa. Nyt siellä on 1000 työntekijää ja 200 edustajaa. Valtion
(ja verobnmaksajien rahoista) perustetaan nyt vielä "think tankkejä"
puolueille. Eli puoluerahoitus kasvaa kasvamistaan ja ne ovat tällä
hetkellä jo riippumattomia jäsenmaksuistaan.

Ja kaiken lisäksi he aikovat ratifioida EU:n perustuslakisopimusta!

***
Bra initiativ - har skummat uppropstexten och av olika orsaker kan jag nog
inte skriva under den - mest för att jag helt enkelt inte är beredd att
skriva in mej i ett parti -m och det beror inte bara på att jag är
journalist.

Synd att vi inte tidigare visste om mötet i riksdagen i morgon - nu far vi
just tillm Österbottren och filmar där hela veckan. Annars skulle vi
bergsäkert ha kommit på mötet och gjort intervjuer med folk där - det
skulle sitta utmärkt i våra program.
***
Ännu en liten kommentar i anledning av uppropet. Jag har faktiskt blivit
ganska oroad över partimaskineriernas ökande makt. Ruostetsaaris
undersökning visar att partiernas medlemstal har sjunkit oerhört snabbt, men
det stör inte maskineriet eftersom en allt större del av partiernas
finansiering kommer från staten eller från lobbyorganisationer. Demokratins
spelregler håller alltså på att skrivas om. Den ökande inkomstskillnaden
kommer dessutom att på lite länge sikt förändra de politiska och/eller
medborgerliga resurserna. (Jfr UPM:s Pesonen som har fåt en lönförhöjning på
52 procent till 1,012 000 € och mår bra tillsammans med den politiska
eliten - som naturligtvis är lite avundsjuk.) Vi borde alltså skapa en
rörelse för att återskapa folkligheten i partierna. "Det politiska fältets
dräneringsorganisation", "Politikens saneringinrättning", "Politiikan
saaneeraustoimi".
***

kiitos viestistä. Valitettavasti en pääse kokoukseen, minulla on jo menoa. Meillä on ilmeisesti yhteinen huoli demokratian kehityksestä/ kehittä¬misestä.

Edustuksellinen demokratia (ED) ja änestä¬minen ovat tärkeä osa demokratiaa. Mutta ED yksin ei riitä vaan ihmiset tarvitsevat myös suoria vaikuttamiskeinoja. Henkilöä äänestämisen lisäksi ihmisillä pitää olla oikeus ja mahdollisuus päättää asiakysymyksistä suoraan ja omaehtoisesti.

Puhdas ED merkitsee kansalaisten ja politiikkojen välistä eriarvoisuutta. Poliitikkoilla on yksinoikeus tehdä pääröksiä asiakysymyksistä ja määrittää poliittinen asialista, heillä on helpompi pääsy julkisuuteen ja tärkeään tietoon. Tä¬mä vallanjaon epätasapaino erottaa kansalaiset ja poliitikot toisistaan. ED:n rakenteeseen kuuluu, että päätökset ovat etäällä ihmisiltä

Mitä tehdä? Tätä kysymystä pohditaan kirjassa ”Kohti osallistavaa demokratiaa?” ja vastaukseni kuuluu: Kansalaisten ja päättäjien välisen kuilun kaventamiseksi edustuksellista demokratiaa pitäisi täydentää suoralla demokratialla eli referendumi- ja kansalaisaloitemenettelyillä. Kansallisvaltion ja kunnallisen demokratian tueksi demokratia pitäsi saattaa valtiollisten rajojen ylitse.
***
Tässä pari kommenttia:
- kansalaisissako todella vika kun eivät vielä nykyistä enemmän ole
innostuneita puoluepolitiikasta? Eikä kyse ole yksinkertaisesti siitä,
että meillä on yhteiskunnallinen prosessi ("järjestelmä") jossa suurin
osa (ja alatai paisuva) vallankäytöstä tapahtuu demokratian ulkopuolella
-- siksi toteutuu tilanne, jota siteeraat: politiikka on aivan muuta
kuin mitä kansalaiset haluavat. Minusta kehoitus puolueihin liittymiseen
on yhtä toivoton kuin olisi ollut Neuvostoliitossa väittää, että maan
epädemokraattisuus johtuu siitä, että kansalaiset eivät tue kyllin
paljon kommunistista puoluetta.
***
Lähinnä pohdin analyysiänne siitä, mistä äänestäjien passiivisuus johtuu.
Voi olla, että " Puolueet ovat
> vastuullisempia tiedotusvälineille ja rahoittajilleen kuin äänestäjilleen.
> Ne pettävät lupauksensa eivätkä ne ansaitse tukeamme. "
Itse arvelisin, että ainakin nuorten keskuudessa kiinnostamattomuuden syitä
ovat myös seuraavat:

- Poliitikkojen katsotaan olevan kiinnostuneempia omien etujensa ajamisesta
kuin yleishyödyllisistä asioista (12 % suomalaisnuorista luotti v. 2001 erittäin
tai melko paljon kansanedustajiin ja 11 % puolueisiin, presidenttiin sentään 54
% -luvut olivat kuitenkin nousseet edellisistä tutkimuskerroista - Nuorten
Suomi 2001).

- Ihmiset eivät usko siihen, että asioista voidaan enää päättää Suomessa
/eduskunnassa / kunnassa, vaan että merkittävät päätökset tehdään muualla

- Puolueet eivät kaukaa katsottuen erotu toisistaan vaan näyttävät yhdeltä
mössöltä. Ja jos jotain linjoja onkin, vallan saamiseksi kompromisseja
ollaan valmiita tekemään mihin asti vain. (Edellisten kunta- ja eduskuntavaalien
nuorten äänestämättömyystutkimuksissa tärkein syy olla äänestämättä oli
"minun on vaikea löytää itselleni sopiaa ehdokasta".)

- Nuori sukupolvi ei yleisesti usko "suuriin selityksiin" eikä halua
sitoutua yhdenlaiseen tapaan selittää maailmaa. Tässä puolueisiin liittyminen on
aivan liian kohtalokasta; jos liityt yhteen, olet sitten siinä tai leimaudut
takinkääntäjäksi. Toista on kansalaisjärjestöissä; voit helposti toimia
vuoden Amnestyssä ja toisen Luonto-Liitossa.

***
Minusta se mihin kaikkien demokratian tilasta ym. kauheukista
huolestuneiden ihmisten pitäisi ryhtyä, on perustaa sananvapausliike.
Liikkeen konkreettisena tavoitteena olisi aluksi luoda viikkolehti, joka
pyrkisi korjaamaa sitä valtavaa tiedollista vääristymää, jonka HS ja
muut valtamediat aikaansaavat. Puolueiden lehdet eivät tätä halua tai
eivät tähän pysty monestakin syystä. Uuden liikkeen onnistuakseen
pitäisi olla puolueista riippumaton.
Minkäänlaista toimivaa demokratiaa ei voi olla jos mielipiteen
muodostusprosessi on niin harhainen kuin nykyään.
Media nykyisin hallitsee myös sitä minkä tyyppiset näkemykset
tulevat esiin puolueista. Ajatellaanpa vaikkapa Vasemmistoliittoa.
Uusliberalismiin kallellaan olevaa SAS:tä siteerataan sivutolkulla -
hänen ideologiset vastustajansa kuitataan vain taistolaisiksi
riitapukareiksi.
Oletko muuten kuullut valtamediasta että USA pommittaa Syyrian rajan
kaupunkeja ja yhdyskuntia Irakissa?
***
Aloite on mainio! Mulla olis muutama kommentti
demokratian/puolueiden/äänioikeuden rappion syistä ja rakenteesta sekä
haja-ajatuksia siitä mitä sille pitäisi ja voisi tehdä. Esim. nykyisellä
puolueiden ohentumisella 1000 uutta jäsentä melkein mihin tahansa putiikkiin
pistäis sen uusiksi.

Valitettavasti en kuitenkaan pääse tiistaina paikalle joten jos keskustelu
kiinnostaa voisin treffata joskus muulloin. Olen vähän huono ja laiska
pusaamaan pitkiä kirjoittuja juttuja.
***
Ihan äkkilukemalta helvetin hyvä. Sääli että tulin liittyneeksi puolueeseen jo
neljä vai oliko se viisi vuotta sitten..

Julkilausutusta ja tarvittaessa avoimen uhmakkaasta poikkipoliittisesta
liittoutumisesta tai solidaarisuudesta ns. yksittäisissä asioissa (jotka voivat
olla suunnattoman suuriakin) olen sekä haaveillut että puhunutkin kauan.

Haaveisiini kuuluvat mm. "samanmielisten" yhteiset julkiset keskustelut
seuraavan vaalitaistelun aikana -- mahdollisesti yhteisine kannanottoineenkin,
kunhan niitä ei kukaan jyrää eikä sanele, vaan ne todella ovat yhteisiä.

Samoin "samanmielisten" OMA YHTEINEN VAALIKONE (!) jossa kaikki kysymykset ja
vastausvaihtoehdot pyrittäisiin etukäteen puimaan siten, että ne "meidän"
mielestäme ovat OLENNAISIA ja että JÄRJELLINEN VASTAAMINEN niihin todella on
mahdollista...

"Samanmielisyydellä" tarkoitan sellaista perusluottamusta toisen vilpittömyyteen
ja ymmärryskykyyn, että uskalletaan lähteä ainakin ajoittain samaan veneeseen
vaikka ei oltaisikaan etukäteen samaa mieltä kaikesta.

***
1. Joo, hyvä aloite, kannatan aloitteen ohjelmaa.


2. Sitä, kannattaako minun lähteä henkilökohtaisesti mukaan johonkin puolueeseen, en osaa vielä sanoa.

Jos lähden, minulle vähiten huono puolue on vasemmistoliitto, mutta siitä, että olisin puolueen jäsen, voisi toki olla sekä vasemmistoliitolle että minulle enemmän haittaa kuin hyötyä.

***

Kiitos yllytyksestä liittyä puolueen jäseneksi. Tässä ihmiset, joilta usko
puolueisiin on mennyt, hakevat oikeutusta eduskuntavaaliehdokkaaksi
asettautumiselleen.

Minä en sano että se on väärin. Kansallisvaltioilla ja niiden puitteissa
tapahtuvalla puoluepolitikoinnilla on epäilemättä edelleen merkitystä.

Mikä on ohjelmanne? En lämpene kehotuksesta tukea puolueita ja
äänioikeutta Suomessa, haluan äänioikeutta Euroopassa ja maailmassa! Ja
sitä en usko saavani liittymällä SDP:hen tai johonkin muuhun suomalaiseen
poliittiseen puolueeseen. ATTAC, NIGD ja sosiaalifoorumi ovat minulle niin
tärkeitä etten ehdi omistaa aikaani ja voimiani puolueille.

Olen valmiimpi puoluetoimintaan kunnallisella kuin kansallisella tasolla.
Haaveilen kuntien ja alueiden kapinasta valtioita ja hallituksia vastaan.
Asetan toiveita GATSista vapaiden vyöhykkeiden maailmanlaajuiseen
liikkeeseen! Hallitukset sopivat GATSin ja TRIPSin vuonna 1994, demarit
etunenässä. Eivätkä muut puolueet ymmärtäneet vastustaa. Antakoot
GATS-vapaiden vyöhykkeiden liike satikutia puolueille ja hallituksille!

Toivon *federalismin* kytevän alue- ja kuntatasolla. Niin, jos olisi
olemassa joku oikein federalistinen vaihtoehto puolueiden joukossa niin
minähän liittyisin oitis.

Mutta sellaista ei vaan ole. Vielä. Se pitää perustaa!

"Den etnocentriska attityden - som underblåses av den
nationalistisk-kristna undervisningen i skolorna och de
fosterländsk-kyrklig-borgerliga-militaristiska
samhällsdogmerna - måste brytas ner innan världen kan
andas ut" (Johan von Bonsdorff 1965)
***
Hmm, ihan kiinnostava aloite. Harmi vain en pääse tiistaina mukaan, kun olen Jyväskylässä. Kuulen varmaan kuitenkin uutiset jälkikäteen.

Voisihan sitä tällaista jopa harkita......
***
Det handlar väl långt om den eviga frågan, är det lättare att påverka inom
ett parti eller utanför? Det finns
säkert för- och nackdelar med båda sätten. Huvudsaken är kanske ändå att man
har de huvudsakliga målsättningarna, vad man vill, klara.

Fortfarande är jag av den åsikten att det är partierna som övergett
medborgarna. De kan inte längre erbjuda
det folk vill ha. Därför söker man sig inte till dem. Och det gäller inte
bara partierna. Hela föreningslivet har förändrats de senaste årtiondena. Många ungdomsföreningar kämpar i dag för att överhuvudtaget få
ihop en styrelse. Den gemenskap som förr fanns i mindre samhällen har allt
mera försvunnit.

En bidragande orsak tror jag är urbaniseringen. Man får inte den samma
gemenskapen i större samhällen, det blir mera anonymitet. Härifrån stammar också mycket av dagens individualism.

Nu kommer jag inte på rak arm ihåg vem det var som skrev att partierna i dag
inte längre är lika beroende som förr av att ha en stor medlemskår eftersom man får en stor del av sina intäkter via
partistödet.

Röstskolkningen är ofta större på större orter. Man känner helt enkelt inte
de uppställda kandidaterna. På en mindre ort kan man vara personligt bekant med någon som ställer upp. Det är kanske därför förslaget om långa listor typ Sverige nu väckts. Eftersom kandidaterna ofta är okända vill man att folk ska
identifiera sig med ett parti i stället.

Dessvärre ser jag att vi i dag i Finland allt mera går mot ett
tvåpartisystem. Ivrigt påhejade av media vill man skapa
ett socialistiskt och ett borgerligt alternativ. Och i praktiken är det bara
de tre stora som har någon reell makt i dag.
Då Centern och Samlingspartiet så småningom hittar varandra i ett borgerligt
samarbete är tvåpartisystemet den praktiska konsekvensen. Jag ser det det här som en skrämmande utveckling och en förlust av mångfalden. Men allt
ska tydligen vara svart eller vitt i dag. Antingen eller så att man inte
behöver tänka så mycket. En verklig nedvärdering
av människan och demokratin.

Symptomen är diagnostiserade, men botemedlen är svårare att hitta.
***
En pääse tiistain kokoukseen, mutta hienoa, että tästäkin keskustellaan.
Tosin, kun istun kunnanhallituksessa demokratian ongelma näyttää vähän
toisenlaiselta. Puolueet eivät ole tällä tasolla "muuttuneet elitistisiksi
vaalipuolueiksi, joiden menestys lepää rahan ja medianäkyvyyden varassa."
Ongelma on pikemminkin se, että kun palkkatyön ohessa yrittää tehdä toisen
työpäivän luottamustoimissa, jää etenkin pienissä puolueissa täysin
virkamiesten tiedonjaon armoille. Tällöin omat päätökset on perusteltava
lähinnä eettisin perustein nojaten mutu-tietoon. Tällä perusteella tehdyt
päätöksen taas on helppo paikallislehdissä teilata, etenkin käyttäen
taloustermejä. Onkin niin, että median - ja virkamiesten - alisteisuus
rahalle on tällä tasolla suurempi ongelma kuin populismi. Minusta
kannattaisikin vaatia politiikan politisoimista, sitä, että politiikka
alkaisi ohjata taloutta eikä kuten nykyään talous ohjaa politiikkaa.
Populismiakin tulee toki vastustaa ja vaatia puolueita luopumaan ns.
julkkisehdokkaista. En tosin tiedä laskisiko se äänestysprosentteja
entisestään.
***
Siitä olen samaa mieltä, että puolueet ovat viime kädessä vastuussa tästä
nykymenosta. Mutta ehkäpä vastuu pitää ottaa siitä, että tosiasiallinen
valta on valutettu virkamiehille. Oheistan kirjoituksia, jotka koskevat yhtä
esimerkkiä. Nykyinen oikeusministeri lienee oikeusoppimattomana myös hyvä
esimerkki siitä, että virkavalta tämä on eikä tasavalta. Vaikka meidän
tulilinjalla on ollut lähettitytöt, arvelen niitä lähettipoikiakin
hallituksessa piisaavan.
***
Det här ni tar upp är ett problem och därmed är initiativet välkommet, men
jag kan inte hålla med om att det är medborgarna som övergett partierna. Snarare tvärtom. Om inte människor känner att de kan påverka i partierna varför skulle de då engagera sig i dem? För att medborgarna ska kunna ta ansvar för
sitt samhälle måste de få vara med och påverka i beslutsfattandet.

Den möjligheten har de inte i den representativa demokratin som bygger på
elitstyre. Makten samlas hos ett fåtal individer och institutioner. Det här ser jag som grundproblemet med den minskande röstningsaktiviteten. Och att
definiera problemet är väl den första åtgärden. Sedan kan man börja fundera
på lösningar.

Måste inflika att jag blir ganska frustrerad då jag ser hur människor beter
sig i dag gentemot varandra och gentemot vår gemensamma jord. Det här beror, vill jag påstå, till stor del på att man inte får vara med och dela ansvaret för
skötseln av de gemensamma intressena.

Den representativa demokratin har väldigt lite med folkvilja att göra. Om vi
tar den nationella nivån som exempel är det i bästa fall 200 riksdagsmäns vilja som gäller. En förtroendevald kan ju inte gå ut och fråga alla sina väljare vad de tycker utan måste agera utifrån sin egen vilja och vad man själv anser vara bäst.
Nu är det ju i praktiken så att en hel del av beslutsfattandet delegerats vidare från riksdagen. Kvar av folkviljan blir alltså ännu mindre än de 200 riksdagsledamöterna.

Den överväldigande delen av makten i Finland i dag finns inom kvintetten
SDP, Centern, Samlingspartiet (beroende på vilka som är i regeringsställning), de fackliga organisationerna och storindustrin.

Hur man ska lösa problemet med ett minskat samhällsansvar och minskad
röstningsaktivitet är sedan en annan femma.
Medborgarviljan (jag talar hellre om medborgare än folket eftersom det finns
många olika folkslag i Finland) kan endast uttryckas genom att medborgarna ges möjlighet att delta i beslutsfattandet i högre grad.
Då ökar också deras ansvarstagande. Direkt demokrati med initiativrätt och
referrendumrätt á la Schweiz är ett exempel man kan studera närmare. Demokratin ska odlas i små förvaltningsenheter. Åland är ett exempel på att det här är möjligt.

Som jag berättade för dig Thomas är jag invald i stadsfullmäktige i Närpes
för en valmansförening. I dagsläget är det helt uteslutet
att jag skulle ansluta mig till något politiskt parti. Jag ser ingen
demokrati i de politiska partierna i dag. Men det är kanske det som
det är tänkt att man ska arbeta för om man ansluter sig till den lista ni
skickat ut.

Jag tror på en värld där alla har samma värde och lika stor makt. Det är en
utopi, jag vet. Men jag har gott samvete.

Både det lilla samhället och världen kan endast styras genom dialog och
samarbete. Behöver vi politiska partier för det?
Jag tror på medborgarorganisationerna som det ser ut i dag och deras
påverkningsmöjligheter. Dessa kan fördjupa sig i frågor
på ett helt annat sätt än partier och deras företrädare vilka har endast
nästa val för ögonen.

Till sist måste jag få kommentera det där med att medborgarna prioriterar
kollektivtrafik framom privatbilism. Finns det någon
undersökning på det? Annars är nog min uppfattning att finländarna anser
rätten till privatbilism som höjden av frihet.
***
Kiitos viestistä! En vielä edes kunnolla lukenut sitä läpi, mutta vastaan
heti. Kävi nimittäin niin hauska yhteensattuma, että Sirpa Pietikäisen
kanssa
kaavailimme Kriittiselle korkeakoululle vähän samantapaista tilaisuutta, ja
ajattelimme sinua yhdeksi alustajaksi. Nyt kävi niin, että meiltä loppui
siinä
aika kesken, mutta se olisi näköjään ollutkin silkkaa päällekkäisyyttä. En
valitettavasti mitenkään pääse ensi tiistaina paikalle, kun on opetusta ja
tämä tuli niin pian etten voi sitä siirtääkään, mutta perehdyn tuohon asiaan
ja otan kantaa. Palataan siis tähän myöhemmin.

***
Jotenkin on varmaan pulskistunut ja uinahtanut tämä äänioikeusasia.

Kaiketi 100-lehti ja Metrokin kai, kuten KEPA:n verkkosivut,
ynnä kai moni muu, pitävät sellaisia kyselyjä, joissa otetaan kantaa.
Ehkä näitä tahoja, tai esim. vain Metro-lehteä, voisi pyytää järjestämään
jonain viikkona kyselysarjan tästä asiasta. Niin että maanantaina jokin
kysymys, ja tiistaina toinen, jne.
Se toisi julkisuutta ainakin ja ainakin jotenkin aktivoisikin.
***
Välillä koen olevani suurikin vaikuttaja tässä meidän kontekstissamme, mutta
ilolla panen merkille vielä suuremman vaikutushalusi ihan kansanjoukkojen
tasolla. Hienoa että idealsitista voimaa riittää joillakin ohi
henkilökohtaisten omanvoitonpyntöjen.

Teksti vaikutti kiintoisalta. Siinä oli aistittavissa poljentoa, jota
kansankiihotuksessa tarvitaan.
***
Omalta kannaltani vähiten huonoon (vaikka silti kovin ongelmalliseen) puolueseen sitoutuneena on tietenkin paha moittia linjaustanne. Kuitenkin kuten tiedettä, Suomessa onniin tavattoman ohut kansalaidemokratian perinne ja täällä koko demokratia redusoidaan liki jäännöksettä puoluevaltaan. Tässä asetelmassa nimenomaan Thomaksen pitkäaikainen ansiokas duuni kansalaisdemokratian puolesta on yleisellä tasolla ollut niin merkittävää että pidin liki dramaattisena takaiskuna demokaratian kannalta sitä että Thomaksen siirtymä saattaa alleviivata entisestään tätä päätulkintalinjaa että puolueissa se demokratia tyystin sittenkin luuraa. Mutta että vielä demareiden valtionhoitajapuolueeseen! ;-).... Toivottavasti Mika sentään tukee vasemmistoliittoa, jonka suunnalta tämän puolen vahvistaminen voisi olla koko puoluekentän kannalta hyvä juttu (minusta siis)! Tosin samalla pelkään että superaktivistien laaja ryntäys eri puolueisiin ei ehkä sittenkään radikalisoi niitä, vaan enemmän vie kärkeä siltä momentilta, jossa puolueet katsovat asakseen kilpaille eri kansalaisosallistujien (ja heidän kiihdyttämiensä äänestäjien äänistä).... mutta kuten sanottu, jäävihä'n minä tähän kritiikkiin olen!

Kysynpä samalla sitten sitäkin. kuinkas tuota listaa rajataan, ilmeisesti niin että jos on aiemmin toiminut puolueessa silloin ei käy?

Pitäisiköhän samalla yllyttää meitä jo aiemmin langenmeita tekemään toinen lista politiitikoista, jotka ilmoittavat luopuvansa puolueen jäsenyydestä ja sittenkin pyrkivänsä vaikuttamaan demokratiassa ulkoparlamentaaristen keinojen kautta?
***
Ihan hauska aloite. Sopisiko pirtaanne myös seuraava aloite:
Kansanedustuslaitoksen jäsenten valikoituminen ei monien väliin tulevien
tekijöiden (puolueet, media, sosiaalinen status jne) takia ole
välttämättä populaatiota edustava. Tieteellisessä mielessä ainoa
"edustava" näyte on satunnainen otos perusjoukosta (äänioikeutetut).
Tästä syystä esitämme kansanedustuslaitoksen uudistamista kahden
kamarin pohjalta. Nykyisen eduskunnan rinnalle tulisi perustaa
"ylähuoneeksi" kamari, jonka jäsenet valitaan arpomalla. Tämän uuden
edustuston perustuslaillisiin valtuuksiin tulee kuulua vähintään
puoluelaitokseen perustuvan parlamentin muotoileminen lakien
hyväksyminen tai hylkääminen.